Konservatismin patologiaa

Nuori lähisukulaiseni sai joululahjaksi jonkinlaisen hyvien tapojen ohjekirjan. Tuollaiset kirjalliset tekeleet ärsyttävät minua suunnattomasti, puhumattakaan heistä, jotka etiketin opettamisella rahastavat. En liioittele yhtään, kun sanon, että etikettikirja on elämälle mahdollisimman haitallinen heti vanhan testamentin jälkeen. Mietin tätä aihetta jokin aika sitten, kun kirjoitin erääseen lehteen artikkelin etiketistä ja hyvistä tavoista. Julkaisen artikkelin täällä blogissanikin sitten, kun ko. lehden alkuvuoden numero on ilmestynyt, joten en nyt kirjoita siitä enempää vaan muutaman sanasen itse sairaudesta.

Etiketti on yksi konservatismista lähtevistä lonkeroista. Käännetään suunta, ja huomaamme hyvien tapojen johtavan aina ja välttämättä konservatiivisiin arvoihin. Näihin arvoihin sisältyy rahan ja omaisuuden yliarvostaminen, joka voi näyttäytyä niin varallisuuden näyttämisenä kuin liioiteltuna vähättelynäkin sekä myös siten, että henkilö arvioi toisia varallisuuden kautta joko ihaillen tai moittien. Hän voi tehdä sen myös epäsuorasti siten, että hän asettaa tiettyyn taloudelliseen yhteiskuntaluokkaan kuuluville yleistyksenä tietynlaiset ominaisuudet.

Konservatiiviset arvot pyrkivät niin ikään säilyttämään sen hetkiset valtarakenteet. Yksilötasolla on kyse enemmän vallasta toiseen ihmiseen ja omanarvontunnosta, ts. omahyväisyydestä. Toisen ihmisen etiketin vastainen käytös koetaan henkilökohtaisena loukkauksena, ei tosin eettisesti vaan narsistisesti. Ei ole sattumaa, että etikettisäännöt asettavat velvollisuudet heikoille ja nuorille, mutta oikeudet vahvoille ja vanhoille. Molemminpuolinen kohteliaisuus on sanahelinää.     

Niin etiketti kuin konservatismi ovat sen vuoksi erityisen haitallisia, että ne tukahduttavat spontaania elämää ja siirtävät tekojen syyt pois järjen ja etiikan piiristä keksittyihin sääntöihin. Elämän naturalistinen päämäärä on elämän ylläpitäminen ja elämän levittäminen yhä laajemmalle. Siinä mielessä konservatismi on perverssiä eli hyvin pitkälle luonnotonta. Oma ajattelu on konservatiiville kauhistus. Hänelle on myös ominaista vaikeus erottaa eettinen toisen ihmisen huomioonottaminen kohteliaisuudesta. On suorastaan huvittavaa, että aika moni kuvittelee esimerkiksi nuorison tekemien rikosten ja järjestyshäiriöiden johtuvan siitä, että hyvät tavat ovat päässeet rapistumaan.

Konservatiivi on siten varsinainen elävä elämän antiteesi ja irvikuva, joka ironisesti usein myös näyttäytyy habitukseltaan menneen maailman jäänteenä, jota pitää koossa vain jääräpäisyys ja formaldehydi.

Pieni ohjekirja kristityn kohtaamiseen

Joskus saattaa arkisten askareittemme lomassa käydä niin, että joudumme ilman varoitusta vastakkain kristityn ihmisen kanssa. Tuolloin ei kannata hätääntyä eikä varsinkaan tehdä äkkinäisiä liikkeistä. Sehän näyttäisikin varsin kummalliselta. Myöskään pelkoa ei saa näyttää. Kristityn kanssa voi sen sijaan aloittaa tavallisen keskustelun siinä missä kenen tahansa muunkin kanssa. Joitain seikkoja on kuitenkin hyvä ottaa huomioon.

Kristitty kykenee haistamaan ateistin kilometrien päästä. Sitä on turha yrittää peitellä, sillä he tunnistavat sinut pienistäkin merkeistä. Ei kuitenkaan huolta, sillä kristitty on ateistin paras ystävä. Ovathan he pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Molemmat uskovat vakaasti johonkin. Ateisti vieläpä uskoo sellaiseen, mitä ei ole edes teoriassa mahdollista todistaa tieteellisesti. Kristitylle sentään on olemassa mahdollisuus, että jotain tapahtuisi, mikä antaisi tieteellisen todistuksen.

Turvallisinta on olla agnostikko. Agnostikkokin kuitenkin saattaa joutua keskustelemaan kristityn kanssa. Tuolloin on hyvä varautua siihen, että varsin pian keskustelun alettua hän turvautuu teologiseen runouteen, varsinkin jos käytät hänelle tuttua kristillistä terminologiaa. Se on läheistä sukua filosofien käyttämälle käsiterunoudelle. Tässä esimerkki, miten selvitä, kun näin käy:

Sinä: ”Kylläpäs alkaa taivaalle kerääntyä pilviä. En kuitenkaan usko, että alkaa sataa

Kristitty: ”Totisesti ovat pilvet uhkaavan näköisiä. Jumala kastelee maan rakkautensa kyynelillä,  sillä hän on rakkaus ja armo, koska hänhän antoi ainoan poikansa, joka nousi ylös kuolleista, mutta pyhä kulkee maan päällä kuin sinapinsiemen, joka kylvetään maahan ja…”

Sinä: ”Absoluutin emergenssi tapahtuu immanentisti, jos sen attribuutit muodostavat koherentin epätäydellisen ykseyden. Toisin sanoen se siis on, kuitenkaan olematta sitä, mitä sen piti olla samoin kuin nythän nuo pilvet näyttäisivät hajaantuvan.

 Jos et kuitenkaan satu olemaan filosofi, voit yrittää ohjata kristittyä hellästi takaisin asiaan. Joskus käy nimittäin niin, että hän eksyy teologiseen runouteensa, ja sieltä ei löydä ulos ellei palaa takaisin lähtöpisteeseen.

Valmistaudu myös siihen, että jossain vaiheessa keskustelua, yleensä kolmannessa tai neljännessä puheenvuorossa, kristitty aloittaa puheensa jollain virheargumentaation muodolla. Suosituimpia ovat mm. erilaiset argumentum ad hominem –tyyppiset aloitukset ja kaivon myrkytys. Myös naturalistinen virhepäätelmä on tavallinen puhumattakaan kaikista niistä kerroista, jolloin pitää käyttää Occamin partaveistä. Seuraavaksi jälleen esimerkki:

Kristitty: Tietysti olet tuolta mieltä, kun olet ateisti. Enhän ole nähnyt sinua kirkossakaan juuri koskaan. Kaikki kunnialliset ihmiset käyvät sunnuntaisin kirkossa, joten sinunkin pitäisi.

Tällainen virheargumenttiryöpytys voi helposti laittaa pään pyörälle, mutta kannattaa vain kohteliaan tiukasti osoittaa virheargumentaatio kristitylle ja odottaa, mikä on hänen seuraava aloituksensa.

Näitä yksinkertaisia ohjeita noudattamalla keskustelun kristityn kanssa ei tarvitse olla pelottava, vaan siitä voi selvitä ilman kauhua ja tuskastumista.