Usko Eevertti Luttinen

MTV3:lla alkaneessa Putous-ohjelmassa teki debyyttinsä Aku Hirviniemen esittämä pappi Usko Eevertti Luttinen Nokian Sorvankylältä. En nyt ala luettelemaan, millaisia ominaisuuksia kyseisellä hahmolla on, mutta haluan pohtia hieman sketsihahmon, ja tässä tapauksessa karikatyyrin, olemusta Luttisen avulla. Netin keskustelupalstoilla ja lehtien yleisönosastoilla ilmeisesti jo käydään keskustelua puolesta ja vastaan siitä, onko hahmo loukkaava tai pilkkaava.

Karikatyyrihan tarkoittaa, että joitain hieman korostuneita, mutta sinänsä niin sanotusti tavallisia, ominaisuuksia ylikorostetaan ja yhdistellään, jotta saadaan luotua koominen hahmo. Karikatyyri ei välttämättä ole liioiteltu version oikeasta ihmisestä. Se voi olla, ja usein onkin, karikatyyrikonstruktio, joka on kokoelma erilaisista ominaisuuksista ja tavoista. Tältä kannalta ajatellen, minun on vaikea ymmärtää Luttisen loukkaavan jotain tiettyä henkilöä.

Jotkut ovat ilmeisesti moittineet, että Usko Eevertin hahmo pilkkaisi pappeja. Tosin en tiedä, ovatko papit itse kokeneet sen niin. Luttisen tapauksessa en näe, että se karrikoisi pappeutta sinänsä. Hahmossa tehdään naurunalaiseksi sellaiset ihmiset, joilla on Luttisen piirteitä, ja jotka ovat tai eivät ole pappeja. Tietysti hahmon pappeus on kriittisen tärkeä osatekijä sen koomisuudessa sen takia, että se (pappeus) toimii karrikoiduista ominaisuuksista erillisenä akseleraattorina, jonka kautta saadaan koominen teho täyteen voimaansa.

Luttinen toimii koomisena hahmona myös toisella tapaa karikatyyrin lisäksi. Tarkoitan parodiaa. Parodiassa jokin juhlava tai pyhä siirretään yllättäen arkiseen tai profaaniin kontekstiin. Parodisesta sketsistä esimerkkinä voisi olla vaikkapa seuraavankaltainen kuvitelma. Hääseurue on kokoontunut kirkkoon juhlavaa hääseremoniaa varten, ja kaikki ovat valmiina. Vain pappia odotetaan. Lopulta pappi saapuu paikalle ja pahoittelee suureen ääneen myöhästymistään ”Anteeksi, että olen myöhässä, mutta maha on niin pahasti ripulilla”. Luttisen hahmo toimii hieman samalla tavalla (ja luulisin, että vielä selvemmin myöhemmissä jaksoissa). Eli vaikka hänellä on ominaisuuksia, jotka jostain syystä tunnistamme helposti ja välittömästi ”papillisiksi”, on hänessä myös piirteitä, jotka ovat ristiriitaisia ”papillisuuden” kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa siirrytään parodian puolelle.

Hahmo onkin siinä mielessä niin onnistunut, että se toteuttaa koomisuutta monella eri tasolla. Karikatyyrin ja parodian lisäksi voisin mainita ainakin toiston. Luttisen toistoa ovat ne muutamat sanonnat, jotka todennäköisesti tulevat toistumaan läpi sarjan eli mm. ”Shiunaushta”, ”Sitähän sä kysyit” ja hiljaisella nöyrällä äänellä sanottu ”niin”. Filosofi ja nobelisti Henri Bergson on kirjoittanut hienon tutkimuksen komiikan merkityksestä nimeltä ”Nauru”, jossa näitä käsitellään tarkemmin. Suosittelen.

Loppuhuomautuksena lisäisin, että Luttisen kotiseurakunnan paikkakunta ja viittaus Koivistoon on tarpeeton, eikä tuo mitään koomista lisäarvoa hahmolle. Sen olisi voinut aivan hyvin jättää pois, vaikken tunnekaan erityistä sympatiaa Koivistoa kohtaan

Jäi kiinni seksistä

Kirjoitin eilen ”seksirikollinen puhujana seurakunnassa” –uutisesta lyhyen blogitekstin Kotimaa24:ään, ja sen keskustelusta jäi mieleeni yksi yksityiskohta, josta sain revittyä paljon huvitusta.

Eräs ko. sivuston bloggaajista, ev.lut pappi, ilmeisesti tiesi henkilökohtaisesti puheena olevan helluntaiseurakunnan pedofiilipastorin. Hän halusi siitä syystä puolustaa tätä ja kirjoitti, että emme voi ”repostella” asiaa, koska emme tiedä kaikkia yksityiskohtia.

Naurattamaan minua alkoi siinä vaiheessa, kun hän kirjoitti, että meidän pitäisi arvioida kukin henkilö tapauskohtaisesti eikä niputtaa kaikkia seksistä kiinni jääneitä samaan kastiin. Minusta tuo ”seksistä kiinni jääminen” oli ainakin joulukuun, ellei koko vuoden, hauskin vakava ilmaisu. Taitaa olla malliesimerkki freudilaisesta lipsahduksesta.

Tämän aamun puhutuin uutinen (K24:ässä), oli Norjassa tehty ”tutkimus”, jonka mukaan kirkossa käyminen alentaa verenpainetta. Laitoin tutkimuksen lainausmerkkeihin sen vuoksi, että alustavasti kyseessä näyttäisi olevan taas yksi nollatutkimus, joista ajoittain uutisoidaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kun näissä tapauksissa tutkimustiedotteessa tutkijat sanovat yllättyneensä tuloksista, tarkoittaa se suomeksi: ”Halusimme saada tällaisen tuloksen, mutta sanomme yllättyneemme siitä, jotta tulokset olisivat edes vähän uskottavampia”.

Jos haluaisin ilkeillä, voisin kuitata jumalanpalveluksen verenpainetta alentavat vaikutukset tällä vanhalla sanonnalla: ”Tieto lisää tuskaa” (rautalangasta väännettynä se tarkoittaa, että kääntäen tiedonpuute alentaa verenpainetta.)

Pieni ohjekirja kristityn kohtaamiseen

Joskus saattaa arkisten askareittemme lomassa käydä niin, että joudumme ilman varoitusta vastakkain kristityn ihmisen kanssa. Tuolloin ei kannata hätääntyä eikä varsinkaan tehdä äkkinäisiä liikkeistä. Sehän näyttäisikin varsin kummalliselta. Myöskään pelkoa ei saa näyttää. Kristityn kanssa voi sen sijaan aloittaa tavallisen keskustelun siinä missä kenen tahansa muunkin kanssa. Joitain seikkoja on kuitenkin hyvä ottaa huomioon.

Kristitty kykenee haistamaan ateistin kilometrien päästä. Sitä on turha yrittää peitellä, sillä he tunnistavat sinut pienistäkin merkeistä. Ei kuitenkaan huolta, sillä kristitty on ateistin paras ystävä. Ovathan he pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Molemmat uskovat vakaasti johonkin. Ateisti vieläpä uskoo sellaiseen, mitä ei ole edes teoriassa mahdollista todistaa tieteellisesti. Kristitylle sentään on olemassa mahdollisuus, että jotain tapahtuisi, mikä antaisi tieteellisen todistuksen.

Turvallisinta on olla agnostikko. Agnostikkokin kuitenkin saattaa joutua keskustelemaan kristityn kanssa. Tuolloin on hyvä varautua siihen, että varsin pian keskustelun alettua hän turvautuu teologiseen runouteen, varsinkin jos käytät hänelle tuttua kristillistä terminologiaa. Se on läheistä sukua filosofien käyttämälle käsiterunoudelle. Tässä esimerkki, miten selvitä, kun näin käy:

Sinä: ”Kylläpäs alkaa taivaalle kerääntyä pilviä. En kuitenkaan usko, että alkaa sataa

Kristitty: ”Totisesti ovat pilvet uhkaavan näköisiä. Jumala kastelee maan rakkautensa kyynelillä,  sillä hän on rakkaus ja armo, koska hänhän antoi ainoan poikansa, joka nousi ylös kuolleista, mutta pyhä kulkee maan päällä kuin sinapinsiemen, joka kylvetään maahan ja…”

Sinä: ”Absoluutin emergenssi tapahtuu immanentisti, jos sen attribuutit muodostavat koherentin epätäydellisen ykseyden. Toisin sanoen se siis on, kuitenkaan olematta sitä, mitä sen piti olla samoin kuin nythän nuo pilvet näyttäisivät hajaantuvan.

 Jos et kuitenkaan satu olemaan filosofi, voit yrittää ohjata kristittyä hellästi takaisin asiaan. Joskus käy nimittäin niin, että hän eksyy teologiseen runouteensa, ja sieltä ei löydä ulos ellei palaa takaisin lähtöpisteeseen.

Valmistaudu myös siihen, että jossain vaiheessa keskustelua, yleensä kolmannessa tai neljännessä puheenvuorossa, kristitty aloittaa puheensa jollain virheargumentaation muodolla. Suosituimpia ovat mm. erilaiset argumentum ad hominem –tyyppiset aloitukset ja kaivon myrkytys. Myös naturalistinen virhepäätelmä on tavallinen puhumattakaan kaikista niistä kerroista, jolloin pitää käyttää Occamin partaveistä. Seuraavaksi jälleen esimerkki:

Kristitty: Tietysti olet tuolta mieltä, kun olet ateisti. Enhän ole nähnyt sinua kirkossakaan juuri koskaan. Kaikki kunnialliset ihmiset käyvät sunnuntaisin kirkossa, joten sinunkin pitäisi.

Tällainen virheargumenttiryöpytys voi helposti laittaa pään pyörälle, mutta kannattaa vain kohteliaan tiukasti osoittaa virheargumentaatio kristitylle ja odottaa, mikä on hänen seuraava aloituksensa.

Näitä yksinkertaisia ohjeita noudattamalla keskustelun kristityn kanssa ei tarvitse olla pelottava, vaan siitä voi selvitä ilman kauhua ja tuskastumista.