Älyllistä rehellisyyttä keskusteluun lähetystyöstä

Tässä taas tekstiä Kotimaa24.fi blogistani. Se herätti kohtalaisesti keskustelua. Muutama keskustelija asettui selvästi minun kannalle, mutta suurin osa halusi näyttää eriasteista vastustusta. Päällimmäisenä siitä jäi mieleen haluttomuus tunnustaa kulttuuri-imperialismia ja nähdä se korkeintaan jonkin menneen ajan ongelmana. Toinen selkeä asia oli lähetystyön puolustaminen siitä näkökulmasta, ettei se ole käännyttämistä. He ikään kuin kuvittelevat menevänsä paikalle tasaveroisina ihmisinä paikallisten kanssa, viheltelevät viattomasti, jakavat vähän ruokaa ja lääkkeitä. Yhtäkkiä paikalliset ovatkin uskossa ja tehneet neitseellisen kääntymyksen kristinuskoon.

Närkästyksen ja toisaalta perustelujen vähyyden tulkitsen siten, että jokin epäilyksen siemen näillä lähettäjillä itää. H.P.Lovecraft kirjoitti osuvasti Uuden Englannin puritaaneista, että he ovat niin kiihkeän halukkaita salaamaan elämänsä ja toimiensa motiivit, että he alkavat käyttää yhä vähemmän hyvää makua siihen, mitä he salaavat.

---------------------- 

Onko lähetystyö käännyttämistä vai "kääntymistä". Historiallisesti kun ajattelee, niin lienee selvää, että se on ollut paljolti käännyttämistä. Ei siitä ole kuin vajaa sata vuotta, kun Suomessakin ajettiin roskaväeksi katsottua kansanosaa pistimillä kirkkoon (historiallisesti sata vuotta on mitätön aika).

Kääntymisen tulisi tapahtua täysin itsellisenä tapahtumana, jos sitä haluttaisiin siksi kutsua. Lähetystyössä kuitenkin vaikutetaan toiseen siten, että käännytettävän ulkopuolelta tulee jonkinlainen impulssi. Vaikka henkilö tekee viime kädessä päätöksen kääntymisestä tai se tapahtuu vääjäämättömästi (uskoon tulemisena), on lähetystyöllä vaikutettu häneen. Ei ole merkitystä, oliko se pakottamista, uskonnollisten merkkien ja rituaalien tuomista hänen arkeensa tai vaikkapa sitä, että hänelle kuvaillaan kokonaan uusi maailmankatsomus.

On hyvin yksinkertaistavaa ajatella käännytyksen olevan pelkästään pakottavaa tai väkivaltaista. Sen keinoihin kuuluu yhtä lailla uhkailu ja myös piilotettu sellainen, propaganda, suostuttelu ja manipulointi.

Kulttuuri-imperialismin näkökulma on myös otettava huomioon. Länsimainen ihminen tulee ylivertaisen teknisen tietotaitonsa ja äärimmilleen hiotun kulttuurisen manipulaation tukemana paikalle. Sitten hän esittää ei-kristitylle täysin uuden metafyysisen todellisuuden, joka sisältää kuoleman jälkeiseen elämään sidoksissa olevan syy-seuraus - ja motivointijärjetelmän. Tuo kaikki saadaan aikaan jo pelkästään Kristinuskon neutraalilla esittelyllä. On naivia kuvitella, että tämän jälkeen voisi edes tapahtua jokin sellainen kääntymisen prosessi, jossa ei ole käännytystä mukana. Tämä ei ole millään tavoin "kehitysmaiden" vähättelyä. Heillä on vastassaan ylivoimainen voima. Käytän "kehitysmaita" lainausmerkeissä sen vuoksi, että se on niin arvovärittynyt ilmaus, joka kaiken lisäksi perustuu naturalistiseen virhepäätelmään.

Korostan vielä, että mielestäni lähetystyö tekee paljon hyvää humanitaarista työtä eikä se uskonnollinenkaan puoli ole yksiselitteisesti pahasta. On luonnollisesta, että uskonto haluaa levittäytyä. Asioista pitää kuitenkin puhua niiden omilla nimillä eli lähetystyön käännytyselementti täytyy tunnustaa rehdisti.