Saul Schubakin kohtuuttoman paljon huomiota saaneet
kommentit lapsilisistä ja ”heikommasta kansalaisaineksesta” sekä abortti-kysymys
ovat olleet viime päivien kestopuheenaiheita. Abortin perusteleminen ns.
sosiaalisilla syillä näyttää myös herättävän yllättäen runsaasti vähän yksipuolista
ja jyrkkää tuomitsemista. Pyrin tällä kirjoituksella palauttamaan keskustelun
faktatasolle ja näyttämään, että mitkä asiat abortti-kysymyksessä liittyvät
toisiinsa ja miten ne liittyvät toisiinsa
Nuori kokoomuspoliitikko Saul Schubak siis ilmoitti, että
hänen mielestään on järjenvastaista kannustaa yhteiskunnan ”heikompaa ainesta”
lastentekoon lapsilisän kaltaisilla etuuksilla. Ajatus jostain
yhteiskunnallisesti heikommasta kansalaisaineksesta on nykysuomessa niin
absurdi, että se ei ansaitse kommentointia. Hän ei kuitenkaan ole ajatuksineen
yksin. Siksi kun jatkossa mainitsen hänet, niin tarkoitan yhtälailla kaikkia
heitä, jotka jakavat hänen ajatusmaailmansa.
Niin ikään kokoomukseen (ex-KD) kuuluva europarlamentaarikko
Eija-Riitta Korhola jatkoi keskustelua asettumalla puolustamaan Schubakin
ajattelua. Korhola antoi esimerkin, jonka hän oli kuullut joltain mystiseltä ”demariystävältä”,
joka oli kuullut sen puolestaan joiltain helsinkiläisiltä
sosiaalityöntekijöiltä. Pääkaupunkiseudulla on kuulemma ilmiö, missä
teini-ikäiset yh-äidit tekevät lapsia saadakseen siitä toimeentulon ja ”ammatin”
itselleen. Hän mainitsee, että ilmiö on tuttu mm. New Yorkin Harlemista (mikä
sattumoisin on lähes pelkästään mustien asuttama kaupunginosa. Kuinka
sattuikaan). Vai niin, että oikein kansallisen tason ongelmailmiö. No
mietitäänpä.
Lapsilisä on subjektiivinen oikeus. Sitä maksetaan
jokaiselle Suomessa asuvalle alle 17-vuotiaalle. Perussumma ensimmäiselle lapselle
on 104,19e kuussa, toiselle lapselle 115,13e ja niin edelleen nousten lasten
lukumäärän mukaan. Yh-vanhempi voi lisäksi saada 48,55e korotusta. Lisäksi
tulee kotihoidontukea ja asumistukea sekä ehkä toimeentulotukea, riippuen
laskelmasta. Lapsiperheen menot ovat kuitenkin isot. En usko, että yksinelävän
opiskelijan tai vaikkapa vain pelkän toimeentulotuen varassa elävän nuoren ns.
omaan käyttöön jäävä raha olisi kovin paljoa pienempi. Tulevaisuutensa
toimeentulon pelkästään lasten tekemisen varaan laittavia kaiketi sitten on,
mutta en näe sitä minkäänlaisena isona uhkana yhteiskunnallisesti.
Se mitä Schubak, ja ilmeisesti myös Korhola, näyttävät
unohtavan, on että me (yhteiskuntana) tarvitsemme lapsia. Lapset uusintavat
yhteiskuntaa. He ovat tulevia veronmaksajia, emmekä mitenkään kykene lapsuudessa
erottelemaan sitä, mikä heidän roolinsa tulee yhteiskunnassa olemaan. Paljon on
puhetta myös huoltosuhteen kasvusta, työvoimantarpeesta jne. Lyhyellä tähtäimellä
lapset tietysti nostavat huoltosuhdetta, mutta olisi erittäin lyhytnäköistä ja
typerää, jos emme huomaisi, miten suuri lapsisyntyvyys nyt parantaa
huoltosuhdetta myöhemmin. Lisäksi ihmettelen sitä, kun luulisin Schubakin
kannattavan runsasta hyödykkeiden ostamista ja kuluttamista, ts. kulutusyhteiskuntaa,
niin miten hän ei pysty näkemään lasten välttämättömyyttä tulevina kuluttajina,
tavaroiden ja palveluiden ostajina. Luulisi, että bisneshenkiselle on sitä
parempi, mitä enemmän on kuluttajamassaa.
Edellisessä kappaleessa puhun sellaista kieltä, jota maamme
schubakit yleensä ymmärtävät. Siksi käytän ilmaisuja kuten ”kuluttaja” ja
lasten ”hyödyllisyys”. itse ajattelen tietenkin lapset itseisarvona ja tärkeinä
itsessään aivan riippumatta siitä, mikä heidän roolinsa yhteiskunnassa tulee
olemaan.
No miten tämä kaikki liittyy abortteihin ja erityisesti
sosiaalisilla syillä perusteltuihin abortteihin? Yhteys on siinä, että yhteiskunnallinen
ilmapiiri suhteessa lapsen tekemiseen, nuoriin lapsiperheisiin ja
yksinhuoltajavanhempiin on merkittävä tekijä siihen, miten usein ja missä
tilanteissa aborttiin päädytään. Viime päivien keskustelujen perusteella
tuntuu, että termi abortti sosiaalisilla syillä on suorastaan kirosana, ja se
liitetään kevytkenkäisyyteen, tulevan äidin itsensätoteuttamisen haluun ja ties
mihin. Tämä on erittäin loukkaavaa ja suorastaan häpeällistä ihmisten hädän
mitätöimistä. Näin ajattelen heidän sen kokevan, vaikka itselläni ei ole
minkäänlaista henkilökohtaista kosketuspintaa aborttiin tai siihen päätyneisiin
ihmisiin.
THL:n mukaan 92% aborteista tehdään sosiaalisiin syihin
vedoten. Näitä syitä ovat huono henkilökohtainen taloudellinen tilanne, kesken
olevat opinnot, parisuhteen ulkopuolella ”raskautuminen, parisuhteen lyhyt
kesto ja jatkon epävarmuus jne. Kätilöopiston sairaalan johtava ylilääkäri
Oskari Heikinheimo toteaa tämän vuoden heinäkuussa tehdyssä haastattelussa,
että viime aikoina raskauden keskeytyksen syynä on yleistynyt, ja korostunut,
huono taloudellinen tilanne eli yksinkertaisesti rahanpuute. Erityisesti tämä
näkyy ikäryhmässä 20-34 -vuotiaat, minkä aborttitilastot pysyttelevät samalla
tasolla, vaikka aborttien kokonaismäärä on laskenut jatkuvasti jo 1970-luvulta
lähtien.
Kun nuori, tai miksei vähän vanhempikin nainen. tulee
raskaaksi, niin vanhempien ja suvun taholta voi tulla kovaakin painostusta
raskauden keskeyttämiseen. Tuleville äideille maalaillaan uhkakuvia, miten
heidän elämänsä on ohi jo ennen kuin se alkoikaan, että he eivät pysty enää
opiskelemaan eivätkä saa kunnon työpaikkaa ja ovat sidottuina kotiin. Tällä
tahdon sanoa, että kun nainen harkitsee aborttia sosiaalisista syistä, niin
taustalla voi olla monenlaista tekijää. Kyseessä on äärimmäisen kova päätös.
Vanhempien ja sukulaisten myönteinen ja kannustava suhtautuminen nuorten
yllättäviin raskauksiin vaikuttaa suoraan siihen, miten paljon raskauden
keskeytyksiä tehdään.
Muita aborttien määrien vähentäviä tekijöitä on yhteiskunnan
lapsiperhemyönteisyys tai –kielteisyys. On suorastaan järkyttävää lukea, että
millaista sontaa esim. yh-äidit saavat niskaansa. Heitä haukutaan
veronmaksajien rahoilla eläviksi laiskoiksi loisiksi, joilla ei ole
kunnianhimoa hakea uraa ja ”pärjätä” yhteiskunnassa. Onko se kumma, että
tällaisessa ilmapiirissä nuori tuleva äiti päätyy toiseen ratkaisuun?
Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja.
Huono taloudellinen tilanne on tietysti suhteellinen käsite.
Itse yksilapsisen perheen isänä olen huomannut, miten vähälläkin voi tulla
toimeen ja saada lapselle kaiken tarpeellisen materiaalisen hyvän. Se vain
vaatii sitä, että karsii omista tarpeistaan turhaa pois. Pienilläkin tuloilla
voi pärjätä, mutta valitettavasti yhteiskuntamme perustuu rahan käyttämiselle
ja kuluttamiselle. Mainokset ja ympäristön mielikuvat ”oikeanlaisesta elämästä”
ohjaavat ihmisiä tietynlaiseen elämäntapaan, missä pitää olla pelit ja vehkeet,
tabletit ja älypuhelimet. Siinä vaikutusympäristössä lapsiperheen
taloudellisesti niukka arki ei välttämättä houkuttele. Lisäksi vaarana on
leimautuminen luuseriksi ja elämästä sivuraiteelle jääneeksi.
Toinen aborttilukuihin positiivisesti vaikuttava tekijä on
luonnollisesti seksi- ja ehkäisyvalistus. Sen merkitystä ei voi liikaa
painottaa. Vieläkin näkee liian usein sellaista ajattelua, että seksistä ja
ehkäisemisestä puhumista pitäisi kouluissa välttää. Tämä ajattelu on
yksiselitteisesti hulluutta. seksivalistukseen täytyy tietenkin kuulua se
periaate, jonka mukaan seksi tulee mukaan kuvioihin vasta, kun aika on kypsä.
Sitä ei saa kiirehtiä. Ei ole kuitenkaan realistista ajatella, että seksi
kyettäisiin teineiltä tai täysi-ikäiseksi tulleilta kieltämään. Luonto löytää
kyllä keinot. Haihattelut eivät vähennä abortteja.
1990-luvun laman seurauksena leikattiin julkisen
terveydenhuollon palveluita. Kouluissa seksuaaliterveyskasvatus ei ollut
vuosina 1995-2004 pakollista. Kätilöopiston sairaalan ylilääkärin Oskari
Heikinheimon mukaan näiden seuraukset ovat vieläkin näkyvissä. Koulujen ja
terveydenhuollon ehkäisyvalistus, tai sen puute, vaikuttaa siis suoraan
teiniraskausten määrään.
Kaikki me olemme murheissamme siitä, että raskauden
keskeytyksiä tehdään niin paljon. Se mitä olen halunnut tällä kirjoituksella
sanoa, on että suurin osa aborttipäätöksen parissa tuskailevista on kuitenkin
tavallisia hyväntahtoisia ihmisiä. He vain ovat tilanteessa, jossa he näkevät
olevansa umpikujassa. On vain huonoja vaihtoehtoja (heille). Me voisimme omalta
osaltamme vaikuttaa siihen, että yhteiskunnalliset asenteet yllättäen raskaaksi
tulevia kohtaan olisivat kannustavammat, tukisimme heitä enemmän, ja että
nuoria lapsiperheitä ja yh-vanhempia arvostettaisiin eikä katseltaisi alta kulmien.
Siten aborttien määrien laskeva trendi jatkuisi edelleen tai jopa kiihtyisi.
Lisään loppuun vielä tilastotietoa heille, joita asia
kiinnostaa. Keskusteluja seuratessa saattaa tulla tunne, että aborttien määrä
olisi nousussa tai jopa räjähtämässä käsiin. Niin ei kuitenkaan ole.
1970 tuli voimaan lakimuutos, jossa sallittiin raskauden
keskeytys sosiaalisiin syihin vedoten. Tämän seurauksena vuonna 1973 tehtiin
ennätysmäärä abortteja 23000. Kuriositeettina, minä olen syntynyt tuona
aborttien mustana vuotena. Sen jälkeen niiden määrä on laskenut suhteellisen
tasaisesti nykyiseen n. 10000 kappaleeseen. THL:n tutkimusprofessorin Mika
Gisslerin mukaan abortin tekijöiden määrä vähenee jatkuvasti, mutta lukuja
pitää ylhäällä abortin uusijoiden joukko. 1970-luvun tilanteesta Gissler sanoo,
että lainmuutoksen jälkeinen suuri aborttien määrä antaa väärän kuvan siitä,
että ne olisivat 1970-luvulla lisääntyneet. Hän nimittäin arvioi, että ennen
1970-lukua laittomien aborttien määrät ovat olleet yli 20000 kappaleen luokkaa
vuosittain. Näin ollen ne, jotka olisivat ennen teettäneet abortin jollain
puoskarilla, pääsivät silloin julkisen terveydenhuollon piiriin.
