Rikosilmoitus Lempäälän rauhanyhdistyksestä

Tämän päivän lehdissä on uutisoitu Lempäälän rauhanyhdistystä vastaan tehdystä rikosilmoituksesta. Ilmoituksen tekijänä on yhteisöön kuulunut perheenäiti, joka on joutunut pitkällisen kiusaamisen ja hoitokokoustelun uhriksi. Poliisi on aloittanut esitutkinnan, mutta ei kommentoi, mikä olisi mahdollinen rikosnimike. Rauhanyhdistys luonnollisesti ilmoittaa, että asia on yhdistyksen sisäinen asia. Googlettamalla ”lempäälän rauhanyhdistys” voi saada tapaukseen jonkin verran lisävalaistusta, kunhan muistaa säilyttää terveen lähdekriittisyyden.

Nyt tehty rikosilmoitus on ilmeisesti ensimmäinen laatuaan, ja siitä tullee siten jonkinasteinen esimerkkitapaus. Eteni tämä tutkimus miten tahansa, toivon että tienavaus rohkaisisi muita Vl-liikkeen piirissä hengellisesti ja henkisesti pahoinpideltyjä toimimaan samoin. Kävelkää rohkeasti poliisiasemalle ja tehkää rikosilmoitus. Sama pätee luonnollisesti myös muihin uskonnollisiin yhteisöihin, joissa mahdollisesti kiusataan ja terrorisoidaan omia jäseniä. On jo korkea aika sille, että yhteiskuntamme kaikki lait ulotetaan yhtäläisesti koskemaan kaikkia. Mikään ”konteksti” ei saisi antaa lainsuojaa tehdä pahaa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012082615998013_uu.shtml

Taivaspaikka-arpajaisten hyvät, pahat ja pelkurit

Kristillinen uskomusjärjestelmä saattaa viiltää syvät rajat perheenjäsenten välille. On heitä, jotka menevät taivaaseen ja on heitä, jotka menevät helvettiin. Tämä näyttää olevan melkoinen tabu, koska juurikaan ei näe puhuttavan siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Konfliktin luulisi olevan erittäin traumaattinen. Jos se ei kuitenkaan sitä ole, niin nousee mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvittelen nyt tämän tekstin tarpeisiin, että taivas ja helvetti olisivat olemassa, ja käyn läpi eri positioita siltä pohjalta. Alkoholistien perheistä sanotaan, että heillä on virtahepo olohuoneessa. Kaikki näkevät sen, mutta kukaan ei pysty sanomaan sitä ääneen. Istuvatko uskovaisen perheen olohuoneessa vastaavasti Perkele ja Jeesus, mutta heistä ei puhuta?

Oletetaan että perheen isä on tullut uskoon. Hän on vakuuttunut syvästi siitä, että kuoleman jälkeen hän tulee pääsemään taivaan iloihin suuresti rakastamansa Jeesuksen seuraan. Usko mielentilana lienee sellaista, että siihen ei voi ketään houkutella tai pakottaa, eikä hän ole näin ollen onnistunut käännyttämään perhettään. Koska hän tästä syystä uskoo, ettei hänen perheensä pääse hänen kanssaan taivaaseen, on hän luonnollisesti murheissaan. Myös ns. maallisen vaelluksen osalta hän on luultavasti surullinen senkin vuoksi, etteivät hänelle rakkaat ihmiset jaa hänen uskomusjärjestelmäänsä. On inhimillistä, että se voi aiheuttaa myös loukkaantumista. Millainen tilanne on etiikan kautta nähtynä?

Minusta isä hylkää perheensä oman uskonsa tähden. Eettinen vastuu perhettä kohtaan uhrataan, jotta saataisiin se oman uskomusjärjestelmän lupaama korkein palkinto. Rakkaus Jeesukseen tai Jumalaan on hänelle korkein arvo, mutta miten vaimo tai lapset voivat olla loukkaantumatta siitä, että jokin ei-konkreettinen on ottanut heidän paikkansa? Eivätkö usko ja perhe sitten voisi olla rinnakkain, yhtä tärkeinä, sijoitettuna elämän eri huoneisiin? Vastaus on, eivät voisi. Perheenisän korkein arvo voi olla ainoastaan: ”Minä suojaan teitä rakkaani, tuli mitä tuli, ikuisesti, enkä koskaan hylkää”. Jos siitä luovutaan, luovutaan samalla kaikkein tärkeimmästä aviokumppanuutta ja isyyttä määrittelevästä kriteeristä. Perheenisä toisin sanoen lakkaa olemasta perheenisä sen täydessä merkityksessä.

Vaihdetaan näkökulmaa vaimoon ja lapsiin. He tietävät, että heille rakkaan ihmisen maailmankatsomuksen mukaan he uskomattomina ovat menossa helvettiin, ja että hän myös ajattelee siten. Miten tuo tieto voi olla loukkaamatta heitä? Muu perhe ei tietenkään usko, että niin tulee oikeasti tapahtumaan, mutta nyt onkin kyse siitä, että he tietävät isänsä uskovan niin. Ehkä he ajattelevat, että perheenisä ei sittenkään aidosti usko, vaan se on vain näytelmää. On olemassa uskoa siihen, että uskoo. Mutta onko näytelty hylkääminen yhtään hyväksyttävämpää kuin aito?

Perhe voi uhrautua itse ja olla vaatimatta perheenisältä velvollisuuden täyttä täyttämistä. Tyytyä osaansa ja jättää hyvästit, kun tiet erkaantuvat. Konfliktin jännite vähenee. Se ei kuitenkaan muuta sitä, mitä uskovan perheenisän tulisi tehdä. Eettisyyden ja uskonnollisuuden yhdistäminen näyttää tässä yhteydessä mahdottomalta. Jos uskoontuloon ei ihminen voi itse ratkaisevasti vaikuttaa, ja jos vain uskolla pääsee taivaaseen, niin silloin osittain uskonnollisissa perheissä pelataan hirvittävää venäläistä rulettia, jossa panoksena on perheen eettinen integriteetti.

Muutama kuukausi sitten kävin keskustelua tästä aiheesta. Eräs uskova puolustautui kysymällä, että vähenisivätkö läheisten helvetissä kokemat kauhut ja kivut siitä, jos hänkin tulisi sinne pelkästä solidaarisuudesta. Samaa kysymystä ovat esittäneet ”rintamakarkurit” kautta aikain. Onneksi minun ei tarvitse pelata sitä peliä.

Taikauskon määritelmiä ja niiden ongelmallisuuksia

15.08.20012 K24-sivustolla julkaistun uutisjutun ”Kolumnisti: Hypnoosi mielen avaamista tuntemattomilla” alle kehkeytyneessä keskustelussa tuli puheeksi, voidaanko Kristinuskon sanoa olevan taikauskoa. Aioin kirjoittaa pitkähkön kommentin keskusteluun, mutta katsoin paremmaksi tehdä tästä ”sormiharjoituksesta” oman blogipostauksen omaksi huvikseni ja ajanvietteeksi.

Oman mielipiteeni mukaan Kristinusko sopii hyvin taikauskon määritelmän raamien sisälle. Vasta-argumenttina esitettiin mm. tämä Wikipedian määritelmä:

"Taikauskoksi kutsutaan tavallisesti käsityksiä, joiden mukaan ihmisen ja yhteisön elämässä ja luonnossa ilmenee yliluonnollisia voimia, joita ihminen pystyy määräkeinoin hallitsemaan.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taikausko

Ongelmallisin osa tässä määritelmässä on lopun ”määräkeinoin hallitseminen”. Jos Kristinuskossa ajatellaan olevan sellaisia tekoja, joiden tekemisestä pitäisi automaattisesti seurata haluttu lopputulos, niin silloin sen erottaminen magiasta on hankalaa. Edelleen esim. karismaattisissa hurmoskokouksissa raja pyytämisen ja käskemisen välillä näyttää hämärtyvän entisestään. Esimerkkinä Nokia Mission tapahtumasta näkemäni tv-dokumentti, jossa seremoniamestari selkeästi käskee pyhää henkeä ottamaan henkilön valtaansa (vai mikä lienee oikea termi tässä?).  Sen pystyi päättelemään käytetyistä sanoista, äänenpainosta ja volyymistä.  Tuon magian harjoittamisen luonnetta ei muuta se, että kyse oli myös suggestion vahvistamiseen tähtäävistä laskelmoiduista keinoista.

Raskauttavin virheellisyys yllä mainitussa määritelmässä on kuitenkin se, että kaikkeen taikauskoon ei suinkaan liity pyrkimystä tai halua yliluonnollisten voimien määräkeinoiseen hallitsemiseen. Taikauskon mukaisten haitallisen olosuhteiden välttäminen ei ole sama kuin niiden hallitseminen. Voimme välttää tikkaiden alta kulkemista, mutta emme pyri hallitsemaan tikkaiden alta kulkemisen vaikutuksia.  Hale Bobbin komeetan kulkiessa Maan läheltä vuonna 1997 39 Heaven’s Gate –kultin jäsentä tekivät joukkoitsemurhan, koska uskoivat komeetan olevan avaruusmuukalaisten avaruusalus. He toivoivat pääsevänsä mukaan kyytiin. Erilaiset ennemerkit ovat tyypillisimpiä taikauskon merkkejä, joiden ajatellaan ennakoivan sellaisia maailmanlaajuisia geologisia tai yhteiskunnallisia kataklysmejä, joiden hallitsemiseen tai edes välttämiseen ihmisillä ei ole keinoja, eikä siten myöskään pyrkimystä.

Seuraavassa esittelemissäni toisenlaisissa taikauskon määritelmissä näitä seikkoja otetaan huomioon, ja siksi ne ovat mielestäni parempia, ts. ne onnistuvat määrittelyssä osuvammin.

1. Englantilaisen vakiintuneen ja laadukkaan sanakirjatekijän Merriam-Websterin verkkoversion määritelmä on tämä:.

“A) A belief or practice resulting from ignorance, fear of the unknown, trust in magic or chance, or a false conception of causation

B)  An irrational abject attitude of mind toward the supernatural, nature, or God resulting from superstition

C) A notion maintained despite evidence to the contrary”

http://www.merriam-webster.com/dictionary/superstition

2. Toinen määritelmä “lontooksi” löytyy sivustolta www.dictionary.com

“A) a belief or notion, not based on reason or knowledge, in or of the ominous significance of a particular thing, circumstance, occurrence, proceeding, or the like.

B) a system or collection of such beliefs.

C) a custom or act based on such a belief.

D) irrational fear of what is unknown or mysterious, especially in connection with religion.

E) any blindly accepted belief or notion.”

http://dictionary.reference.com/browse/superstition

3. Skepsis ry:n määritelmä on:

”(engl. superstition). Taikauskolla viitataan käsityksiin, joiden mukaan ihmisen ja yhteisön elämää ohjaavia yliluonnollisia voimia tai olentoja voidaan hallita tai niihin voidaan vaikuttaa tiettyjä toimenpiteitä suorittamalla. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa rukoileminen, loitsuaminen ja kiroaminen.

Vuonna 1998 julkisuudessa kerrottiin kambozhalaisesta kilpikonnasta, jonka uskottiin omaavan parantavia voimia. Uskovaiset odottivat kilpikonnaa sen ilmestymispaikan luona muun muassa rukoillen ja erityistä musiikkia soittaen. Eräs vanha nainen totesi: ”Uskon, että taikakilpikonna on tullut pelastamaan elämämme.” Vaikka kuinka naurettavalta tämä saattaisikin kuulostaa, niin jotain kumman tuttua siinä on.”

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/taikausko.html

Skepsiksen määritelmässä mainitaan yliluonnollisten voimien tai olentojen hallinta tai vaikuttamismahdollisuus. Rukoilemisen voi sanoa olevan vaikuttamismahdollisuus riippumatta siitä, mikä on lopputulos. Pelastava kilpikonna on hyvä esimerkki taikauskosta, jossa kyllä toivotaan tapahtuvan myönteisiä asioita, mutta siinä ei pyritä, eikä ajatella edes kyettävän, hallitsemaan kilpiokonnan parantavia ja pelastavia voimia.

Skepsiksen määritelmää kun lukee tarkkaan, niin huomaa, ettei siinä mainita taikauskoksi uskoa yliluonnollisiin voimiin tai olentoihin sinänsä. Vain uskomusta, että niitä voidaan hallita, tai että niihin voidaan vaikuttaa, sanotaan taikauskoksi. Konteksti huomioon ottaen siinä on ilmeisesti tullut pieni kömmähdys. J

4. Suomisanakirjan sivistyssanakirjassa määritelmät ovat:

”A) uskomus jonka mukaan ihmisen ja yhteisön elämässä ja luonnossa ilmenee yliluonnollisia voimia, joita ihminen pystyy määräkeinoin hallitsemaan. esim. Olla taikauskon vallassa. Luvun 13 pelko on pelkkää taikauskoa.

B) usko yliluonnollisiin, valitsevan maailmankäsityksen ulkopuolisiin voimiin tai ilmiöihin”

http://suomisanakirja.fi/taikausko

B-kohdan erikoisuus on ilmaisu ”vallitsevan maailmankäsityksen ulkopuolinen”. Tämä ei oikeastaan kerro mitään. Mikä tahansa maailmankäsitys voi olla ”vallitseva”. Huutoäänestyksellä sitä ei voi ratkaista. Termi maailmankäsitys on myös harvoin käytetty. Tavallisempi termi on maailmankuva. Sitä ei saa sekoittaa maailmankatsomukseen, joka puolestaan on maailmankuva plus arvot, tietoteoria ja käsitys elämän tarkoituksesta.

Ilkka Niiniluodon hyvät kuvaukset erilaisista mahdollisista maailmankuvista löytyy mm. täältä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankuva

Maailmankatsomuksesta löytyy hyödyllistä asiaa esim. täältä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankatsomus

Kristinuskon tai minkä tahansa uskonnon ominaisuuksien vertaaminen näihin taikauskon määritelmiin onkin jo paljon mittavampi ja haastavampi yritys.

Kälättämisen puolesta

K24-blogiin yksi kälätyspostaus.

Blogimetsässä kälätetään. Sillä kuulemma pilataan hienot blogit ja luodaan matalaotsaista keskustelukulttuuria, eikä kenelläkään enää ole kivaa. Kälättämisen paljastamisessa tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei sitä sekoiteta lässyttämiseen, sillä ensin mainittu on oikeasti hieno asia, jälkimmäinen taas ei.

Kälättämällä pystyy parhaimmillaan sanomaan paljon, eri tyylilajeilla ja kryptisyyden eri asteilla. Välillä asia on kypsää, joskus mediumia tai jopa raakaa, mutta tärkein asia siitä aina löytyy, ja se tärkein on pulssi. Se on elävää.

Lässyttämisen tunnistaa vastaavasti siitä, että pulssi ei tunnu. Kuollut kone suoltaa tekstiä asiallisesti ja kohteliaasti, mutta voi kun sitä sanottavaa ei aina näytä olevan. Silloin tarvittaisiinkin pari kälättäjää puhaltamaan blogi keskustelun kautta henkiin. Toinenkin merkittävä ero löytyy. Lässyttäjä ei nimittäin uskalla sanoa mitään eikä uskalla olla mitään mieltä. Hauki on aina vain kala ja päivä seuraa yötä joka päivä. Siihenkin tautiin auttaa kunnon kälätys.

Suuressa maailmassa valitettavan usein näkee, kuinka mielipideruhtinas esittää varsinaisen itsestäänselvyyksien kavalkaadin, ja hovi käy kukin vuorollaan kehumassa. Se vasta on kiusallista seurattavaa. Sellaisen ei toivoisi pesiytyvän näille lakeuksille.

Kälättäjillä on blogimetsän faunassa sellainenkin rooli, että jos jonkun arvonsa tuntevan blogistin tai kommentaattorin pää alkaa kasvaa liian isoksi, niin kälättäjät toimivat ikään kuin selän takana kuiskuttelevina rahvaan jäseninä. ”Olet vain kuolevainen..”

Sekä kälättäjiin että lässyttäjiin liitetään monisanaisuus ja pitkät ajatuksenjuoksut, tai no ainakin ajatuksenjuoksunomaiset sanamuodostelmat. Edesmennyt perinteisen brittifutiksen teoreetikkojen grand old man, Eric Batty, sanoi että tarkka pitkä syöttö on aina parempi kuin tarkka lyhyt syöttö, ts. se vie peliä eteenpäin paremmin. Samaa periaatetta voi soveltaa kommentteihin ja blogeihin. Hyvä pitkä blogi on aina parempi kuin hyvä lyhyt blogi, sillä edellisessä on enemmän asiaa. Sitä paitsi mitä hyötyä on fiilata asia tiiviiseen ja merkityksiä täyteen ladattuun tekstinpätkään, kun se kuitenkin menee ohi ja yli hilseen. On parempi olla realisti ja tehdä kunnon rautalankamalli.

Antaa kaikkien kälättäjien siis kälättää, vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään. Eiväthän kaikki pidä siskonmakkarakeitostakaan, mutta mitä sitten? Onko se siskonmakkarakeiton vika?