Hengellinen väkivalta ja julma "mitäs tulit tänne" -argumentti

Aina kun on puhetta uskonnollisten yhteisöjen hengellisestä väkivallasta, esitetään argumentti, jonka mukaan kenenkään ei ole pakko kuulua mihinkään sellaiseen yhteisöön, jossa häntä kiusataan tai kohdellaan hengellisesti väkivalloin. Tämä vapaus ikään kuin kumoaa kiusaamisen.

Yritän miettiä, mikä kyseisessä ajattelussa on pielessä, mutta sitä ennen kysyn kysymyksen, jonka pitäisi olla meille kaikille ensisijainen: Miksi ylipäätään jotkut kokevat tarpeelliseksi puolustaa itsenäisen yhteisön oikeutta kiusata, tai kiusaamalla karkottaa epämieluisan jäsenensä?

Suurin syy on luultavasti se, että kun kaikki ulkopuolinen puuttuminen nähdään uhkana, ei haluta kiinnittää huomiota asioihin, joihin ulkopuolelta halutaan puuttua. Oli ongelma mikä tahansa, se helposti torjutaan suoralta kädeltä. Uskonnollisissa piireissä on selvästi näkyvissä poikkeuksellinen yliherkkyys, jopa paranoidisuus, rajoituksia kohtaan, mikä entisestään pahentaa asiaa.

Sitten on heitä, jotka eivät halua luopua oikeudestaan syyttää ja tuomita ihmisiä. He ovat tottuneet siihen, että heillä on tuo valta. Yhteiskunnan ei sovi sitä valtaa kaventaa. He pelkäävät, että heiltä kielletään saarnaaminen ja evankeliointi, jos ne tuottavat ihmisille pahaa oloa. Pitäisikö kieltää? Riippuu täysin tilanteesta, sisällöstä, ihmisistä, mutta kyllä myös sellaista saarnaamista ja evankeliointia tapahtuu, mitkä ovat hengellistä väkivaltaa, ja mitkä näin ollen tulisi kriminalisoida.

Sitten tämä ”mitäs läksit”, tai paremminkin ”mitäs tulit tänne”- argumentti. Ne lukuisat tilanteet, joissa hengellisen väkivallan kohde on syntynyt uskonnolliseen yhteisöön, ja jossa uhrin perhe, suku, ystävät kuuluvat siihen, täytyy jättää pois. On absurdia ottaa ”mitäs tulit tänne” –argumentti esiin sellaiseen tilanteeseen.

Sellaiset yhteisöt, joihin ihmiset ovat tulleet vapaaehtoisesti ilman verisiteitä, voivat olla jäsenilleen myös se kaikkein tärkein osa elämää, niin terveessä kuin sairaassa mielessäkin. Jos sitten joku yhteisön jäsen nostetaan tikun nokkaan mollattavaksi, on äärimmäisen julmaa todeta, että eihän sinua täällä kukaan pakota olemaan. Lähde pois, ei sinua täällä kaivata. Uhri sitten joko jättää tuon hänelle niin keskeisen tärkeä yhteisön tai yrittää sinnitellä niin kauan, kunnes hengellisen väkivallan paine käy sietämättömäksi (tai häntä kiusaavat henkilöt jättävät yhteisön).

Hengellisesti väkivaltainen yhteisö ja siinä pysyminen ovat yksi asia, mutta hengellisen väkivallan teko on toinen. Esimerkiksi pahamaineisessa hoitokokouksessa murrettu ihminen valittaa kohdanneensa hengellistä väkivaltaa, ja hänelle sanotaan, että ei kukaan sinua pakota olemaan meidän yhteisömme vaikutuspiirissä, lähde pois. Hän lähtee, ja hyvä niin. Kokemus ei toistu. Tämähän ei kuitenkaan poista tapahtunutta, sitä hengellisen väkivallan tekoa. Sanotaanko puistossa raiskatulle naiselle, että mitäs menit sinne. Ei kukaan sinua pakota kulkemaan tuon kyseisen puiston läpi. Ei hänelle niin sanota, vaan tekijä otetaan kiinni (jos hänet saadaan kiinni) ja tekijää rangaistaan. Miksi hengellisen väkivallan suhteen olisi toisin?

Viikon parhaimmat älyttömyydet

31.1.2012                          

Tässä on viime päivien hulvattomimpia huippuhetkiä Kotimaa24:stä.  

”Minulla on tärkeämpääkin tekemistä”

Kovan linjan kristillisen fundamelistin vastaus. Hän oli valittanut pitkät litanian konservatiivien vainoamisesta kirkossa, mielipiteen rajoittamisista ja jopa tappouhkauksista. Hän kertoi myös Kotimaa24:ssä julkaistusta blogikirjoituksesta tai –kommentista, jossa joku oli sanonut haluavansa tuhota kaikki kristityt Suomesta. Häntä pyydettiin nimeämään kyseinen kirjoitus tai antamaan linkki siihen.

"Perusteltu toiminta voittaa aina sen mille ei ole viitsitty miettiä perusteluja. Oli ne perustelut miten hulluja ja sairaita tahansa"

Tällaisen absurdin ja pelottavan ajatuksen esitti jälleen eräs konservatiivikristitty (ilmeisesti). Pitkä ja polveileva keskustelu koski ateistien arvopohjaa. Kyseiselle kommentoijalle oli ongelmallista, kun hänen käsityksensä mukaan ateistit eivät osaa perustella, miksi ihmisellä on ihmisarvo itseisarvona sekä tasa-arvo suhteessa muihin ihmisiin.

”Pois oma järki ja Raamattu käteen. Sieltä vastaus löytyi selkeästi!”

Sitaatti puhukoon puolestaan. Tämä on perustelua parhaimmillaan.

"Pilkington taas on todennut, että hänen käyttämänsä menetelmä on laillinen ja toimiva." Siis terapeutti käytti laillista menetelmää"

Tämä on aivan pistämätöntä logiikkaa. Sitaatissa mainittu Pilkington on englantilainen kristitty homojen eheyttämisterapeutti. Homojen eheyttäminen ei ole Englannin terapeuttien ammattiliiton hyväksymä terapiamuoto. Sen on mm. todettu lisäävän yli puolella (55 %) potilaista psyykkisiä oireita, kuten masennusta ja itsetuhoisuutta. Tässä keskustelussa kiisteltiin siitä, että kyseisen Pilkingtonin toimet oli paljastettu undercover-toimittajan kautta, ja häneltä oli otettu pois lupa toimia terapeuttina. Konservatiivikristitty yrittää tässä puolustella Pilkingtonia, mutta varsin onnettomalla tavalla. Hän oli kovin pahoillaan siitä, että tällainen kunniallinen kristitty terapeutti oli joutunut valepotilaan petollisen toiminnan uhriksi. Minun täytyy myöntää, että tulin tietoisesti heittäneeksi löylyä kiukaalle käyttämällä Pilkingtonista sellaisia nimityksiä kuin ”valeterapeutti” ja ”puoskari”.

On rasittavaa olla aina oikeassa

Kun fiksut ihmiset keskustelevat ja väittelevät, he vaihtavat keskenään enemmän tai vähemmän onnistuneita argumentteja (premissejä ja johtopäätöksiä). Lopulta kun kaikki oleellinen on sanottu, he lopettavat keskustelun myöntäen jotain siihen suuntaan, että ”minä olen tätä mieltä ja sinä tuota mieltä, eikä siinä mitään pahaa ole. Minä arvostan sitä.” (ja minä tapaan vielä lisätä hiljaa mielessäni, että saatanan dorka).

Hiljattain näin uuden tavan, jolla lopettaa keskustelu. Ilmeisesti sitä käytetään lähinnä uskonnollisessa keskustelussa, kun ei haluta taantua pelkkään raamatun jakeiden copypastaukseen. Se menee suunnilleen näin: ”Hän ymmärtää, ken kykenee sen ymmärtämään”. Mikä nerokas tapa sanoa, että joko ymmärrät tai hyväksyt mitä sanon, tai olet tyhmä. Onhan se toki tautologia, mutta tautologiat ovat muutenkin tärkeä osa uskonnollista retoriikkaa. Niitä käyttämällä pääsee tyhmempikin olemaan joskus oikeassa.

Haaviston pääsy presidentinvaalien toiselle kierrokselle jaksaa yhä kuohuttaa sähköisellä kirkonmäellä. Homokeskustelu velloo ja paska lentää tuulettimeen. Kaikki eivät kuitenkaan halua suoraan ilmoittautua homovastaisiksi, joten perustelut Haavistoa vastaan saavat jo absurdeja piirteitä. Nyt hän ei kuulemma ole riittävän lukenut presidentiksi. Pelkkä poliittinen kokemus tai elämänkokemus ei siis riitä. Tietysti jos hän olisi vaikkapa valtiotieteiden tohtori, hän olisi samojen ihmisten mielestä liian lukenut, eikä tietäisi ”oikeasta” elämästä mitään.

Parhaimmat tyylipisteet elämäntapa-seniiliyden asteikolla saavat kuitenkin ne, jotka näkevät yhteyden Haaviston mahdollisen presidenttiajan ja raamatun Sodoman ja Gomorran välillä. Pian voi siis alkaa satamaan tulta ja tulikiveä niskaan. Nämä maailmanlopun ennustajat tuntuvat pelkäävän ihan tosissaan. Minä puolestaan pelkään heitä.

Mitäs näihin voi muuta sanoa, kuin että hän ymmärtää, ken kykenee sen ymmärtämään.