Vesikidutusta, ruuatta ja juomatta pitämistä, nöyryytystä,
lyömistä ja potkimista, raiskauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja tuhansia uhreja.
Onko kyse Abu Ghraibin vankilasta Irakissa vai CIA:n kuulustelutekniikoista
terrorismista epäiltyjä varten? Ei, vaan kyse on sveitsiläisten katolisten
sisäoppilaitosten arjesta 1930-luvulta aina 1970-luvulle.
Sveitsissä on valmistunut tutkimus, jossa on perehdytty
perusteellisesti sikäläisten katolisten sisäoppilaitosten väkivaltaiseen
toimintakulttuuriin ja niissä tapahtuneisiin seksuaalisiin hyväksikäyttöihin.
Tutkittavia kouluja oli toistakymmentä ja uhrien määrät lasketaan tuhansissa.
Sisäoppilaitosten arkea ohjaavat nunnat pitivät kovaa ”kuria”.
Lapsia pidettiin nälässä ja heitä kiellettiin juomasta. Jos lapsi janoissaan,
ja kielloista huolimatta, hörppäsi hanasta vettä, hänen päänsä saatettiin lyödä
rajusti hanaa vasten. Liialliseen äänekkyyteen, yökasteluun yms. syyllistyneitä
pieniä lapsia rangaistiin vesikidutuksella, ts. pitämällä toistuvasti lapsen
päätä veden alla. Nunnat löivät ja potkivat lapsia kasvoihin ja vartaloon.
Teini-ikäisiä poikia ja tyttöjä raiskattiin ja käytettiin
seksuaalisesti hyväksi. Tekijöinä oli niin papiston edustajia kuin nunniakin.
Osa hyväksikäytöistä on ollut tiedossa jo aiemmin, ja
katolinen kirkko on pyytänyt niitä anteeksi 2008. Nyt valmistunut raportti
paljastaa kuitenkin toiminnan koko karmean laajuuden. Ennen vuoden 1960 loppua
tapahtuneet rikokset ovat vanhentuneet ja useimmat tekijät ovat jo kuolleet,
joten uhrit eivät pääse näkemään oikeuden toteutumista. Tutkimusta johtanut
Luzernin yliopiston professori Markus Furrer kertoo kuitenkin, miten tärkeää
haastatelluille uhreille oli, että heidät nyt viimein otetaan todesta.
Tekoihin syyllistyneitä on ollut paljon, mutta kuinka paljon
on ollutkaan heitä, jotka ovat nähneet ja tienneet, mutta eivät ole tehneet
mitään auttaakseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti