Tarvitseeko hyötykristityille enää opettaa uskontoa kouluissa?

Olisiko jo aika lopettaa turha kristillinen indoktrinaatio peruskouluissa? Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd) ehdottaa, että koulujen uskonnonopetus korvattaisiin kaikille yhteisille uskontotiedon ja etiikan oppiaineella. Ehdotuksen läpimenosta kirkon tuskin tarvitsee olla huolissaan, mutta ajatus on hyvä.

Uskontotiedon oppiaineeseen sisältyisi laajasti eri uskonnot ja maailmankatsomukset sekä lisäksi arvokasvatusta ja etiikkaa. Nykyisinkin on mahdollista valita uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustieto. Taitaapa olla niinkin, että kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää ET-tunnit niitä haluaville. Kunnat tosin tapaavat vain pyyhkiä takapuolensa tällaisilla lakisääteisillä velvollisuuksilla. Pienissä kouluissa tai lähikouluissa, joissa paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki muut ovat hyötykristillisistä perheistä, ei ET-ryhmiä saada kokoon. Eli on valittava normaali uskonnonopetus, ellei halua kuljettaa lastaan pitkiä matkoja kouluun.

Kirkolle on tärkeää, että peruskoulussa juuri heidän maailmankatsomuksensa tuodaan parhaiten esiin. Luulisin kuitenkin heidänkin tietävän, että vain pieni osa kirkkoon kuuluvista on tosissaan liikkeellä. Muut ovat hyötykristittyjä, jotka kuuluvat kirkkoon muista kuin hengellisistä tai uskonnollisista syistä. Uskonnonopetuksella on kirkolle tärkeä symbolinen merkitys, ja mukana on myös ripaus epätoivoa. Kirkossa ymmärretään, että vaikutusvalta vähenee jatkuvasti. Kaikesta mahdollisesta vähänkin kristilliseen viittaavasta halutaan pitää kiinni, että arvovalta ja yhteiskunnallinen valta säilyvät.

Uskonnonopetuksen (kristillisen) on perusteltu sillä, että ilman sitä eettisyys ja moraali yhteiskunnassa heikkenevät. On aika huvittavaa, että näin sanovat ihmiset, jotka sitten toisaalta kehuskelevat oikeisto-konservatiivisilla arvoillaan. Kristillisen uskonnonopetuksen lopettaminenhan päinvastoin avaisi henkistä maaperään korkeammalle eettisyydelle.

Onko kuntapäättäjien typeryyden määrä vakio?

Olisiko parempi, että Suomessa olisi vähemmän kuntapäättäjiä? Saataisiinko lukumäärää vähentämällä karsittua epäkuranttia ainesta kuntapäättäjien kirjavasta joukosta? Jatkuvasti saamme lukea uutisia, kuinka kunnissa laiminlyödään lakivelvoitteisia peruspalveluja. En osaa arvioida, millaiset vaikutukset kuntien vähentämisellä tosiasiallisesti olisi palveluihin. Maalaisjärki sanoo silti, että mitä vähemmän päätöksenteossa huseeraa kaikenlaisia suhareita ja byrokraatteja, sen parempi.

Tällä kertaa tarkastelussa ovat olleet koulujen oppilashuolto. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka huomautti kaksi vuotta sitten kuntia siitä, että ne eivät pidä oppilashuollon järjestämisen velvollisuuksistaan kiinni. Nyt hän on palannut asiaan ja huomannut, että parannusta ongelmaan ei ole tapahtunut. Hän myös epäilee (aiheellisesti), että kunnilla ei ole edes halua korjata puutteita.

Oppilashuoltoon sisältyvät mm. koululaisten terveydenhuolto, koulupsykologit, kuraattorit ja kouluruokailu. Kouluruoka on mitä on, ja terveydenhuoltoa karsitaan tai se järjestetään vajaalla henkilökunnalla. Koulupsykologeja ja –kuraattoreita on liian vähän. Kunnollinen, sekä fyysisen että psyykkisen, terveyden tukeminen kouluiässä on ensiarvoisen tärkeää. Asian voi ilmaista myös siten, että kamreerihenkiset ja kauppiksen käyneetkin ymmärtävät. Eli mainittuihin asioihin panostaminen toisi säästöjä myöhemmin.

Surkuhupaisinta on, että oppilashuoltoa ei ole saatu riittävälle tasolle, vaikka valtio on antanut sitä varten ylimääräistä rahallista tukea. Joka kolmas kunta on käyttänyt kyseiset rahat johonkin muuhun. Ehkä kunnat pitäisikin ottaa holhouksen alle, tai ainakin rahat pitäisi korvamerkitä.

Kovaa peliä Tampereella

Yksi viime aikojen omituisimpia uutisia on ollut, että Tampereella on Suojelupoliisi puuttunut islamin opetukseen koulussa ja toiminut välittäjänä lasten vanhempien ja koulun välillä. Muslimivanhemmat olivat hermostuneet, koska olivat katsoneet, että heidän lapsilleen annettava uskonnonopetus ei ole ollut koraanin mukaista. Aamulehden nettisivuilla olleen jutun mukaan opettaja oli mm. opettanut, että lapset voivat uskoa mihin haluavat, eivätkö vanhemmat saa puuttua siihen. Opettaja oli myös opettanut, että sianliha on sallittua ruokaa muslimeille, eikä hän ollut tiennyt keskeisiä asioita islamista, kuten päivittäistä viittä rukoilukertaa.

Supon puuttuminen tapaukseen on hyvin erikoista ja aiheuttaa kaiken laisia spekulaatioita. Aamulehden mukaan supo olisi saanut ”vihiä” asiasta ja siksi kiinnostunut asiasta. Toisaalla on uutisoitu, että Tampereen islamilainen yhteisö olisi ottanut supoon yhteyttä ja pyytänyt sitä mukaan selvittämään asiaa.

Ongelma on nyt ratkaistu siten, että islamilaisille uskonnontunneillte on palkattu islamin asiantuntija opettajan avuksi. Kun vanhempien ja koulun välillä on riitaa, niin luulisi tavallisen poliisin pystyvän turvaamaan koulurauhan, vaikka uhkaukset yltäisivätkin väkivallan tasolle. Supon rooli taas viittaisi siihen, että on ollut jokin kansallinen uhka. Jos on totta, että islamilainen yhteisö on ollut aktiivinen supon suuntaan, sekin viittaisi siihen, että he maltillisina haluavat estää sellaiset tapahtumat, jotka merkittävästi heikentävät kantasuomalaisten ja muslimien välisiä suhteita.

Toisaalta supo ilmeisesti pyrkii ehkäisemään myös yhteiskunnallisesti merkittävää viharikollisuutta. Ehkä näkyvissä oli uhka, että suomalainen ääriaines olisi puuttunut muslimien ja koulun väliseen vihanpitoon, toisin sanoen he olisivat saaneet siitä keppihevosen omiin tavoitteisiinsa. Mielenkiintoista spekulaatiota.

Minä jos kuka suhtaudun äärimmäisen kielteisesti kaikkeen uskonnolliseen indoktrinaatioon kouluissa. Uskonnon opetus pitäisi korvata elämänkatsomustiedolla sekä vertailevalla uskontotieteellä. Täytyy kuitenkin ihmetellä kohun keskellä olevan opettajankin tekemisiä. Jos kerran opetussuunnitelmaan sisältyy, että muslimit saavat opetusta omasta uskonnostaan, niin tekisi sitten työnsä neutraalisti ja kunnolla. Vaikuttaa nimittäin siltä, että tällä opettajalla on ollut aika paha asenneongelma. Tietämättömyyteen on turha vedota, kun kyseessä on aivan perusasiat.

Omilta kouluvuosilta muistan, että uskonnonopettajat (teknisen työn opettajien ohella) olivat kaikkein häiriintyneimpiä tyyppejä. Omat kokemukset luonnollisesti rajoittuvat vain puoleen tusinaan tapauksia. Yllättävää tietämättömyyttäkin opettajakunnasta todistetusti löytyy. Arvelen kuitenkin, että Tampereen tapauksessa on ollut kyse nimenomaan kristillisestä asennevammasta.