VL-liike ja hoitokokousten uusi tuleminen

Kotimaa24-blogin satoa.

VL-liikkeen sisällä on alkanut uusi hoitokokousten aalto, sanoo Lapin yliopiston tutkija Aini Linjakumpu. Syynä ovat hänen mukaansa erityisesti 1970-luvun hoitokokousten ja lähivuosina paljastuneen pedofiliaepidemian julkiset käsittelyt. Hoitokokouksilla pyritään kitkemään liikkeen sisältä kumpuava kritiikki johtoa ja rauhanyhdistyksiä kohtaan.

Linjakummun mukaan samankaltaista hengellistä väkivaltaa on myös muissa uskonnollisissa yhteisöissä. Ongelmaan tulisi hänen mielestään puuttua vahvemmin, ja kuitenkin hengellistä väkivaltaa vielä suurempi vaara ovat ihmisten asenteet siihen. Vieläkö joku väittää, että hoitokokoukset ovat mennyttä aikaa?

Pystyn ennakoimaan vastalauseet. ”Mutta täytyyhän uskonnonvapautta kunnioittaa”, sanoo yksi. ”Emme saa puuttua itsenäisten yhdistysten tai yhteisöjen asioihin”, sanoo toinen. ”Tästäkö alkaa meidän uskovien vaino?”, julistaa kolmas. ”Kasvattakaa selkäranka ja katsokaa totuutta silmiin”, sanon minä.

Miten kauan aiomme hyväksyä sen, että uskonnonvapaus ajaa moraalin edelle?

http://yle.fi/alueet/oulu/2012/04/hengellinen_vakivalta_koettelee_lestadiolaisyhteisoa_3417661.html

Syyllisyyttä, kieroutunutta anteeksiantoa ja moraalisen jännitteen raukeamista osa 1

Uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy erityislaatuista kieroutunutta anteeksiantoa, vastuun osittaista mitätöimistä ja osittaista jakamista. Se ilmenee kahdella tapaa, yhteisöllisesti ja yksilöllisesti. Käsittelen tässä kirjoituksessa yhteisöllistä versiota esimerkin avulla. Yksilöllisestä versiosta kirjoitan oman blogin. Korostan mahdollisesti liikaa niiden uskonnollista luonnetta, sillä vastaavia mekanismeja löytyy kaikesta inhimillisestä kanssakäymisestä. Perustelen kantaani kuitenkin sillä, että uskonnollisessa kontekstissa sen seuraukset ovat erityisen haitallisia johtuen siitä, että uskonnolliselle ihmiselle hänen uskonnollinen viiteryhmänsä on aina kaikkein tärkein ja hänen elämänsä perusta. Tästä oletuksesta lähden, vaikka omaa kokemusta asiasta minulla ei ole.    

Otan ensiksi esimerkin yhteisöllisestä syyllisyyden jakamisesta. Muutama kuukausi sitten luin uutisen eräästä suomalaisesta pastorista, joka kärsittyään tuomion pedofiliasta, palasi takaisin seurakuntaansa yhdeksi kutsutuista vakiopuhujista. Hän oli katunut tekojaan, pyytänyt anteeksi ja tehnyt parannuksen. Sivumennen kysyn, että millainen on parannuksen (uskonnollisessa mielessä) tehnyt pedofiili? Kirjoitin uutisen pohjalta bloginkin tuolloin. Huomaan palaavani juuri tähän yksittäiseen tapaukseen yhä uudelleen, koska se on niin kuvaava. En voisi itse keksiä parempaa esimerkkiä asian havainnollistamiseksi.

Mitä edellä mainitussa tilanteessa sitten tapahtuu? On tietysti hyvä, jos tekijä pystyy aidosti pyytämään anteeksi uhrilta/uhreilta. Vielä parempi on, jos uhri pystyy aidosti antamaan anteeksi. Nyt kuitenkin oli niin, että myös yhteisö on antanut anteeksi tekijälle kutsumalla hänet puhujaksi takaisin, ja siten vieläpä ilmeisen kunnioitettavalla statuksella. Tässä kohden anteeksianto kieroutuu. Yhteisö puuttuu syyllisen ja uhrin väliseen syyllinen-uhri –suhteeseen ilman oikeutta, ja eettis-moraalisesti järkyttävin seurauksin. Yhteisö ikään kuin antaa anteeksi uhrin puolesta, ainakin sikäli kuin uhri edelleen kuuluu yhteisöön. Tähän sillä ei voi olla oikeutta. Tilanne on epäselvempi, jos uhri ei enää kuulu samaan yhteisöön. Itse olen sitä mieltä, että oikeutta toisen puolesta anteeksiantamiseen ei ole olemassa siinäkään tapauksessa.

Ajattelen niin, että syyllisyys, ts. vastuu jostain haitallisesta teosta, on määrältään vakio. Anteeksipyynnön tai –antamisen teot eivät sitä vähennä, vaikkakin ne auttavat kestämään sen kanssa. Jos yhteisö antaa uhrin puolesta anteeksi hyväksymällä syyllisen takaisin merkittävään rooliin, se siirtää syyllisyyttä pois syylliseltä edelleen uhrille. Voimme vain kuvitella, mitä uhri ajattelee tästä. Luulen osuvani melko lähelle, kun luulen hänen ajattelevan jotenkin tähän suuntaan: Minun kärsimykseni ei ollut oman yhteisöni mielestä riittävän suurta. Teinkö itse jotain väärin? Oliko minussa syytä? Miksi?

On mielestäni tervettä antaa kammottaviakin rikoksia tehneellä ihmisarvo. On sen sijaan epätervettä nostaa hänet esikuvaksi ja keulahahmoksi, sillä silloin mitätöidään hänen tekemänsä rikokset. Samalla tullaan mitätöineeksi, paradoksaalista kyllä, hänelle annettu anteeksianto ja tehtyä siitä sen itsensä irvikuva.

Taannoisessa blogissa kysyin muiden mielipiteitä uutisesta. Osa tuomitsi kategorisesti kyseisen pastorin paluun esikuvalliseen rooliin, osa keskittyi syyllisen tekemään parannukseen ja siihen, että hän on katumuksensa ansiosta ikään kuin sujut tekojensa kanssa. Jälkimmäisissä kommenteissa ei uhri juurikaan palstatilaa saanut. Miksihän?

Tarkoitukseni oli käsitellä samaa teemaa yksilöiden välisessä kanssakäymisessä, sekä siinä esiintyvää moraalisten väitteiden jännitteiden raukeamista. Tästä tekstistä tuli kuitenkin jo sen verran pitkä, että on parempi kirjoittaa siitä oma blogi myöhemmin.

Vanhoillislestadiolaisuus ja lahkolaisuuden pimeä puoli

Tässä K24:n blogiini tänään 25.3.2012 kirjoittamani kirjoitus.

Kirjoitin 13.2.2012 blogikirjoituksen ”Vaarallisten uskonnollisten liikkeiden piirteitä”, jossa listasin ”pimeälle puolelle” siirtyneiden uskonnollisten liikkeiden ominaisuuksia. Blogin keskusteluketjussa Vuokko Ilola kirjoitti omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan kohta kohdalta.

Tuomo Hirvi kirjoitti tänään mainion blogin. Sain sen innoittamana idean julkaista itsenäisenä liitteenä haitallisen lahkon ominaisuudet sekä Vuokko Ilolan kommentit. Rohkenin käyttää Vuokon kommentteja lupaa kysymättä, koska hän kirjoitti kommenttinsa aikoinaan julkisen blogitekstin keskusteluosioon, ja toisaalta hän on hyvin avoimesti kirjoittanut kohtaamistaan ongelmista. Luonnollisesti poistan blogin, jos hän niin haluaa.

Nimeän ensin piirteen ja esittelen sen lyhyesti. Sen perään lisään Vuokon kokemukset Vl-liikkeen parista. Saman toistan jokaisen 20 ominaisuuden kohdalla.

1. Sisäinen kontrolli
Sisäinen kontrolli tarkoittaa lahkon harjoittamaa määräysvaltaa ja kontrollointitarvetta lahkon jäseniä kohtaan. Sitä tapahtuu sekä lahkon johdosta rivijäseniin sekä jossain määrin vertaiskontrollina. Tähän liittyy myös velvollisuus vakoilla ja ilmiantaa toisia lahkonjäseniä.

V. Ilola:  "Olenko minä veljeni vartija?" lausahdusta käytetään usein vl-liikkeen keskusteluissa, kun puhutaan veljen horjumisesta uskon asioissa. Juttu jatkuu siten, että todetaan olevamme veljen vartijoita, eli veljeä pitää olla herkästi lähestymässä ja tarvittaessa myös nuhtelemassa, kun hänen uskossaan näkyy "väsymisen" merkkejä. Yksi tällainen uskon väsymisen merkki on maailmallisen musiikin kuuntelu. Jos nuhtelu ei tuota tulosta, asiaa jatketaan Kristuksen kirkkolain mukaisesti tai sanotaan tottelemattomalle suoraan hänen olevan epäuskon tilassa. Myös takanapäin saatetaan olla huolissaan jonkun uskonelämästä ja hänestä saatetaan levitellä epäilyjä ja juttuja laajastikkin.

2. Vainoharhaisuus
Miten paljon lahkossa käytetään todellisia tai kuviteltuja uhkakuvia jäsenten pelotteluun. Lahkon ulkopuolelle luodaan tahoja, jotka aktiivisesti pyrkivät haittaamaan tai tuhoamaan uskonnollista liikettä. Myös liikkeen entiset jäsenet ovat suuria uhkia, ja heitä pyritään demonisoimaan ja mustamaalaamaan.

V. Ilola: "Maailma pilkkaa, roskittaa ja mustamaalaa", on hyvä selitys ulkopuolisten ymmärtämättömyydelle vl-liikettä kohtaan ja usein lausahdusta jatketaan niin, että aina on Jumalanlapsia vainottu ja että Jeesustakin pilkattiin ja vainottiin. Eli ulkopuolisten negatiivinen suhtautuminen liikettä kohtaan käännetään voitoksi. Usein sanotaan myös, että maailman pilkka on varma merkki siitä, että "uskomme on oikea". Kaikki liikkeen kristisoijat myös leimataan milloin miksikin; eriseuraiseksi, katkeraksi, sielunvihollisen kätyriksi jne.

3. Johdon autoritaarisuus
Tällä kriteerillä arvioidaan liikkeen johdon ohjeiden ja käskyjen ehdottomuutta. Sallitaanko epäilyä tai kriittistä keskustelua? Ovatko johtajat erehtymättömiä tai jumalan sanan välikäsiä, joita on velvollisuus totella. Toisinajattelijoista uhkaa ryhmästä karkottaminen tai muista eristäminen.

V. Ilola: "Kysyä ja kyseenalaistaa saa, mutta ei saa vaatia muutosta" on usein käytetty lause vl-liikkeessä. Tavallaan kannustetaankin avoimeen keskusteluun, mutta keskustelu pitää loppua tilanteeseen, jossa epäilijä ja kyseenalaistaja pyytää anteeksi epäilyjään ja on loppuviimeksi samaa mieltä kaikista asioista muitten kanssa. Käytännössä vl-nokkamiehet, "vakaat veljet", puhujat tai muuten muitten arvostusta nautitsevat ihmiset ovat erehtymättömiä ja just jumalan sanan välikäsiä, eikä heitä vastaan käy juppuroitseminen.

4. Syyllistäminen
Kummassa on vika, jos yksilö ja yhteisö ovat eri mieltä? Onko vika aina yksilössä? Tähän liittyy myös, että vaaditaanko jonkinlainen julkinen syyllisyyden tunnustaminen tai itsekritiikki.

V. Ilola: "Yksilö ei voi olla oikeassa", olen kuullut usein sanottavan vl-liikkeessä. Myös ettei seurakunta erehdy

5. Velvollisuus uskoutua johdolle yksityiselämästään
Missä määrin lahkon jäsenen yksityisasiat ovat lahkon johdolle tai muille jäsenille kuuluvia asioita? Onko jonkinlainen julkisen tai henkilökohtaisen ripittäytymisen pakko?

V. Ilola: On ollut ihan tavallista joutua kuulusteluun ihan henkilökohtaisistakin asioista vl-liikkeessä, kuten avio-ongelmista ja usein tällaisen tilanteen alkuunpanija on toinen puolisoista. Ja kyllä näissä tilanteissa on saattanut joutua kovastikkin seinää vasten ja ripittäytymään kovasti.

6. Opillinen dogmaattisuus
Miten jäykkä lahkon oppi ja maailmankatsomus on? Sallitaanko omaa ajattelua tai tulkintaa, vai tuleeko kaikki lahkon jäsenille ns. valmiiksi pureskeltuna?

V. Ilola: Vl-liikkeessä ei sallita erimielisyyttä opillisissa asioissa. Ja esimerkiksi kun lapsiasia katsotaan opilliseksi, siinä ei sallita erilaista ajattelua.

7. Sensuuri
Rajoittaako uskonnollisen liikkeen johto jäsenten tutustumista siihen, mitä ulkopuolinen maailma heistä ajattelee? Sensuuri voi toimia suorina kieltoina tai ryhmäpaineen kautta. Kielletään televisio, lehdet yms. tai pidetään yllä käsitystä, että ne ovat paheellisia tai haitallisia.

V. Ilola:  Sensuuria on paljonkin vl-liikkeessä. Netin keskustelupalstoja ei ole sopivaa lukea eikä niissä kirjoitella, televisiota ei ole sopivaa katsoa, vain tietyt lehdet ovat sopivaa luettavaa ja jos jossakin lehdessä kirjoitetaan vl-liikkeestä negatiivisesti, lehdentilaus saatetaan perua tai ainakin uhataan tehdä niin.

8. Ihmissuhteiden rajoittaminen
Miten tärkeänä pidetään sitä, että vältetään yhteydenpitoa lahkon ulkopuolisiin henkilöihin tai toisinajatteleviin sukulaisiin? Entinen elämä täytyy jättää taakseen. Lahkon jäsenet saavat olla tekemisissä vain tai enimmäkseen ”omiensa” kanssa.

V. Ilola: Ulkopuolisten kanssa saa olla jossakin määrin, mutta heidän kaikkiin puheisiinsa ja rientoihinsa ei saa yhtyä. "Raja" täytyy pitää selvänä; minä olen uskovainen ja sinä et. Eniten on suotavaa olla uskovaisten kanssa ja lapsillekkin pitää yrittää järjestää uskovaisia kavereita.

9. Maailmankielteisyys
Tämän kriteeri käsittää lahkon pelastuskäsitykset. Onko pelastus mahdollista vain juuri samoin tavoin ajatteleville, ja muut joutuvat helvettiin? Onko maailmanloppu lähellä, mutta lahkoon kuuluminen pelastaa? Onko liikkeen ulkopuolinen maailman ja kaikki siinä pahaa, rappeutunutta tai syntistä?

Tämä kaikki on niin vahvasti totta vl-liikkeessä. "Vain me" -käsitys on suorastaan elinehto vl-liikkeeseen kuulumiselle. Maailmanlopusta puhutaan usein, just eilen viimeksi kun kuuntelin netistä seuroja. Viimeisellä tuomiolla on vain kahdenlaisia ihmisiä, kirotut ja siunatut ja ajanmerkit kertovat, että aikaa on jäljellä enää vähän.

10. Uusien jäsenien värväysvelvoite
Lähetystyön ja jäsenvärväyksen aggressiivisuus

V. Ilola: Tulee puhutella epäuskosta ja kehoittaa parannukseen, mutta ei sitä oikeastaan värväykseksi voi sanoa.

11. Poliittinen vaikutusvalta
Pyrkiikö lahko saamaan poliittista vaikutusvaltaa? Lahkon jäsenet merkittävissä yhteiskunnallisissa töissä.

V. Ilola: Jos joku vl-henkilö on ehdokkaana jollakin vaalilistalla, häntä pyritään äänestämään. Nytkin kun on meneillään jotkut kirkollisvaalit, vl-piireissä lähetellään tekstareita, joissa kehoitetaan äänestämään uskovaista ehdokasta :)

12. Peiteryhmät
Onko uskonnollisella liikkeellä peiteyhtiöitä tai yhdistyksiä, joiden yhteys emoliikkeeseen on piilotettu tai se ei ole itsestään selvä? Peiteryhmillä hankitaan varoja ja kannattajia.

V. Ilola: En ole koskaan ainaskaan kuullut tämmöisestä vl-liikkeen tiimoilta.

13. Varallisuus
Lahkon varallisuus. Miten merkittävä taloudellinen toimija se on? Käytetäänkö jäseniä taloudellisesti hyväksi? Käytetäänkö manipulaatiota tai painostusta, jotta jäsenet antaisivat tuloja tai omai-suutta johdolle?

V. Ilola: Vl-liikkeessä kehoitetaan osallistumaan Jumalan valtakunnan työhön monella eri tavalla; osallistumalla työvuoroihin seurojen kahvitarjoilujen järjestämisessä ja myyjäisjärjestelyihin sekä kaikenlaisiin talkoohommiin. Yksi tapa on myös lisätä liikkeen varallisuutta ostamalla kahvitarjoiluista ja myyjäisistä sekä ihan lahjoittamalla ry:lle rahasummia, jotta evankeliumin työtä voidaan tehdä ja toimitalot saadaan maksettua. Joskus joitakin ihmisiä on kehoitettu ja jopa painostettu tekemään testamentti ry:lle. Mutta en usko tällaisen homman olevan kovin yleistä.

14. Eroa harkitsevien painostus
Kuinka vapaasti liikkeestä voi erota? Painostetaanko eroa pohtivia tai jo eronneita takaisin liikkeen pariin? Käytetäänkö häirintää, pelottelua tai painostusta?

V. Ilola: Vl-liikkeestä eroaminen on todella vaikeaa. Tunnen monia ihmisiä, jotka jättäisivät liikkeen jos uskaltaisivat. Kun esim. vanhemmat ajattelevat oman lapsensa "uskon kieltämisen" olevan pahempi asia kuin hänen kuolemansa, niin ei sitä kovin helposti uskalla sitä päätöstä tehdä. Ei haluta vanhemmille niin kauheata surua ja toisaalta sitten pelätään niitä lukuisia puhutteluita, jota liikkeestä eroaminen aiheuttaa. Häirintä, pelottelu ja painostus ovat ihan tavallisia keinoja saattaa harhateille lähtenyt takaisin ruotuun. Mutta ei tätä sellaisena käsitetä, vaan rakkautena hukkuvaa kohtaan.

15. Seksuaalinen manipulaatio
Onko uskonnollisen liikkeen jäsenillä mahdollisuus henkilökohtaiseen, intiimiin seksuaalisuuteen? Vai onko seksuaalisuus johdon määriteltävissä ja sen tarkkailun alaisena. Seksuaalinen hyväksikäyttö on varmaan tämän ilmiön äärimuoto.

V. Ilola: Seksuaalisuuden minkäänlainen "toteuttaminen" kuuluu ainoastaan avioliittoon. Seurustelevia pareja varoitellaan kovasti, myös nuhdellaan tarvittaessa ja lukuisat nuorteniltojen aiheet pyörivät tässä asiassa. Ennen sanottiin, että seurustelevan parin väliin pitää mahtua aina Päivämies (liikkeen lehti), mutta uusin kuulemani asia, mikä pitää mahtua seurustelevien väliin on keittiönpöytä :) Myös nuorten keskinäisiä mökkireissuja kehoitetaan välttämään.

16. Väkivallan hyväksyntä
Onko väkivallan käyttö lahkon sisällä tai lahkosta ulospäin sallittua tai jopa toivottavaa silloin, kun johto sitä vaatii?

Vl-liikkeessä ei hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa eikä johto koskaan sellaista vaadi jäseniltään. Aika usein kuitenkin jos väkivaltaa esiintyy, esim. perheväkivaltatapauksissa asiaa hoidetaan hengellisesti, eli tekijää puhutellaan muiden uskovaisten voimin ja usein mukana on myös puhujia tai jopa ry:n johtokunta ja häntä kehoitetaan parannukseen

17. Hierarkkisuus
Missä määrin lahkolainen voi ”edetä urallaan” tottelemalla ja alistumalla johdolle. Pitääkö johto huolen omista asemistaan?

V. Ilola: Kuuliaiset jäsenet saavat hyvin luottamushommia vl-liikkeessä.

18. Kiristäminen
Käytetäänkö ristiriitatilanteissa tai jäsenten ohjailemisessa kiristystä? Kiristyksen välineinä voivat olla esim. rippisalaisuudet, lasten hyvinvointi, taloudellisilla menetyksillä uhkailu.

V. Ilola: Uskon tai siunauksen menettämisellä peloitellaan. Myös sillä, että saattaa menettää ystäviä. Jos on jättämässä liikkeen, saatetaan peloitella, ettei takaisin ehkä ole tulemistakaan, kun Jumala ei välttämättä anna tuntoa. "Voi sitä, joka Jumalan hylkää, mutta VOI-VOI sitä, jonka JUMALA hylkää", oli ainakin ennen hyvä pelottelulause "uskonsa kieltäjälle". Myös sillä saatetaan pelotella, että "kohta alkaa alamäki kun uskosi kiellät".

19. Totisuus
Onko uskonnollisella liikkeellä siihen itseensä kohdistuvaa huumorintajua? Siedetäänkö huumoria, joka kohdistuu johtoon, jäseniin tai lahkon oppeihin?

V. Ilola: Vl-liikkeessä kuulee usein laskettavan leikkiä ja suorastaan pilkattavan muihin uskontosuuntiin kuuluvia. "Hevosenpierujuttu" helluntalaisista on usein kuulemani nauruhörötysten kohde. Myös kirkkouskovaisista olen kuullut paljon naurusananlaskuja. Mutta mutta...vl-liikkeestä ja sen asioista ei sovi tehdä hekotteluasioita. Mun HerranPerttu-tarinat ovat olleet tosi monelle ihan liikaa, vaikka tarkoitukseni ei todella ole pilkata, vaan käydä läpi omia aatoksiani ja kokemuksiani koomisessa valossa (se helpottaa!).

20. Suggestiivisten menetelmien järjestelmällinen käyttö
Käytetäänkö erilaisia suggestiivisia rituaaleja, hypnoosia, huumausaineita tai kognitiivista suorituskykyä heikentäviä tekniikoita, kuten esimerkiksi valvottamista?

V. Ilola:  70-luvun hoitokokoukset kestivät usein aamutunneille. Tiedä sitten oliko sillä joku syvempi tarkoitus...

Tutkittua tietoa epärehellisyydestä ja rikkaista ihmisistä

Rikas ihminen on valmiimpi pettämään ja huijaamaan kuin köyhemmät lähimmäisensä. Tämänhän nyt on jokainen ”tiennyt”, mutta Berkeleyn ja Toronton yliopistojen yhteistyönä tekemän tutkimuksen mukaan näin todellakin on. Rikas ihminen suhtautuu kevyemmin omaan epärehelliseen käyttäytymiseen ja lain rikkomiseen. Ihminen, jolla on paljon rahaa ja omaisuutta, suhtautuu positiivisemmin myös ahneuteen, mikä onkin luonnollista. Muistutetaan kuitenkin, että nyt ei puhuta kenestäkään tietystä rikkaasta ihmisestä vaan rikkaista ihmisistä yleensä. Heille on tutkimuksen mukaan tyypillistä kuvatun kaltaiset asenteet, mutta yksittäisissä esimerkeissä voimme nähdä myös toisenlaista käyttäytymistä.

Syitä miettiessään tutkijat olivat päätyneet mm. seuraaviin johtopäätöksiin. Rikas ihminen on rahallisesti riippumattomampi niin yhteiskunnasta kuin kanssaihmisistäänkin. Lisäksi heille ei ole muiden mielipiteillä niin suurta merkitystä kuin köyhälle, joka on monin tavoin riippuvaisempi muista. Pienet sanktiot eivät rikasta heilauta. Kyse on myös varmasti jonkinlaisesta hybriksestä tai arjen arroganssista. Tämä ei ole lainkaan yllättävää, mutta se sen sijaan on, että rikkaat eivät piittaisi muiden mielipiteistä. Koko poroporvarillinen elämäntapahan riippuu siitä, että miltä oma elämä näyttää muiden silmissä. Täytyy varmaankin erottaa nämä kaksi asiaa: Mitä muut ihmiset ajattelevat minusta sekä mitä minun vertaiseni ajattelevat minusta. Olisiko todella niin, että rikkaat eivät pitäisi jälkimmäistäkään merkittävänä pidäkkeenä käytökselleen?

Tähänkin tutkimukseen pätee tuttu ongelma. Ovatko rikkaat välinpitämättömiä ja epärehellisiä sen vuoksi, että he ovat rikkaita? Vai ovatko he rikkaita sen vuoksi, että he ovat välinpitämättömiä ja epärehellisiä? Tutkimuksen uutisointi Ylellä ei valaissut tätä puolta. Täytyy etsiä tutkimusraportti ja perehtyä tarkemmin. 

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/02/tutkimus_rikkaat_huijaavat_helpommin_3291808.html

Tarvitseeko hyötykristityille enää opettaa uskontoa kouluissa?

Olisiko jo aika lopettaa turha kristillinen indoktrinaatio peruskouluissa? Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd) ehdottaa, että koulujen uskonnonopetus korvattaisiin kaikille yhteisille uskontotiedon ja etiikan oppiaineella. Ehdotuksen läpimenosta kirkon tuskin tarvitsee olla huolissaan, mutta ajatus on hyvä.

Uskontotiedon oppiaineeseen sisältyisi laajasti eri uskonnot ja maailmankatsomukset sekä lisäksi arvokasvatusta ja etiikkaa. Nykyisinkin on mahdollista valita uskonnonopetuksen sijaan elämänkatsomustieto. Taitaapa olla niinkin, että kunnilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää ET-tunnit niitä haluaville. Kunnat tosin tapaavat vain pyyhkiä takapuolensa tällaisilla lakisääteisillä velvollisuuksilla. Pienissä kouluissa tai lähikouluissa, joissa paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki muut ovat hyötykristillisistä perheistä, ei ET-ryhmiä saada kokoon. Eli on valittava normaali uskonnonopetus, ellei halua kuljettaa lastaan pitkiä matkoja kouluun.

Kirkolle on tärkeää, että peruskoulussa juuri heidän maailmankatsomuksensa tuodaan parhaiten esiin. Luulisin kuitenkin heidänkin tietävän, että vain pieni osa kirkkoon kuuluvista on tosissaan liikkeellä. Muut ovat hyötykristittyjä, jotka kuuluvat kirkkoon muista kuin hengellisistä tai uskonnollisista syistä. Uskonnonopetuksella on kirkolle tärkeä symbolinen merkitys, ja mukana on myös ripaus epätoivoa. Kirkossa ymmärretään, että vaikutusvalta vähenee jatkuvasti. Kaikesta mahdollisesta vähänkin kristilliseen viittaavasta halutaan pitää kiinni, että arvovalta ja yhteiskunnallinen valta säilyvät.

Uskonnonopetuksen (kristillisen) on perusteltu sillä, että ilman sitä eettisyys ja moraali yhteiskunnassa heikkenevät. On aika huvittavaa, että näin sanovat ihmiset, jotka sitten toisaalta kehuskelevat oikeisto-konservatiivisilla arvoillaan. Kristillisen uskonnonopetuksen lopettaminenhan päinvastoin avaisi henkistä maaperään korkeammalle eettisyydelle.