Maailmanlopusta haaveilevan Esko E. Eskatologin
ajatuksenjuoksun seuraaminen johtaa syvälle pimeään. Kiinnitämme nyt otsalampun
paikoilleen, ja katsomme, mitä sieltä löytyy. Ovathan nämä kaikille tuttuja, mutta
kertaus on aina hyvästä.
Silloin ovat asiat liian hyvin, kun kirkot eivät täyty.
Tyhjät kirkot ovat Eskon mielestä murheellisia. Tarvittaisiin lisää sotia,
tauteja, luonnonkatastrofeja, syntiä ja rappiota. Silloin voisi Esko istua kirkon
takarivissä, luoda hyväksyvän katseen itkevään seurakuntaan ja todeta, että nyt
ovat asiat mallillaan.
Toisen synti on Eskon hurmos, sillä rappio ja pahuushan ovat
suhteellisia. Esko ei ole hyvä ihminen, mutta mitä huonompia toiset ovat, sitä
parempi hän itse on. Suhteellisesti siis. Onhan sekin parempi kuin ei mitään.
Esko E. Eskatologi tykkää etsiä uutisia luonnonkatastrofeista.
Useinhan niitä tapahtuu ympäri maailman. Sitten on mukava miettiä, että mistä
synnistä mikin tuho on rangaistus. Joskus hän ajattelee jopa niin, että kyse on
kostosta, mutta sitä hän ei halua myöntää itselleen.
Useimmiten Esko on hyvällä tuulella, sillä maailmassa
riittää vitsauksia. Aina sekään ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan enemmän.
Silloin hän murehtii sitä, että jos lopunajat eivät vielä olekaan käsillä hänen
elinaikanaan. Mitäs sitten? Eskon on vaikea kestää ajatusta, että hän ei kuulu
siihen eliittiin, joiden aikana se vihdoin tapahtuu. Eikö hän ole uskonut
riittävän palavasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti