sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kälättämisen puolesta


K24-blogiin yksi kälätyspostaus.



Blogimetsässä kälätetään. Sillä kuulemma pilataan hienot blogit ja luodaan matalaotsaista keskustelukulttuuria, eikä kenelläkään enää ole kivaa. Kälättämisen paljastamisessa tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei sitä sekoiteta lässyttämiseen, sillä ensin mainittu on oikeasti hieno asia, jälkimmäinen taas ei.

Kälättämällä pystyy parhaimmillaan sanomaan paljon, eri tyylilajeilla ja kryptisyyden eri asteilla. Välillä asia on kypsää, joskus mediumia tai jopa raakaa, mutta tärkein asia siitä aina löytyy, ja se tärkein on pulssi. Se on elävää.

Lässyttämisen tunnistaa vastaavasti siitä, että pulssi ei tunnu. Kuollut kone suoltaa tekstiä asiallisesti ja kohteliaasti, mutta voi kun sitä sanottavaa ei aina näytä olevan. Silloin tarvittaisiinkin pari kälättäjää puhaltamaan blogi keskustelun kautta henkiin. Toinenkin merkittävä ero löytyy. Lässyttäjä ei nimittäin uskalla sanoa mitään eikä uskalla olla mitään mieltä. Hauki on aina vain kala ja päivä seuraa yötä joka päivä. Siihenkin tautiin auttaa kunnon kälätys.

Suuressa maailmassa valitettavan usein näkee, kuinka mielipideruhtinas esittää varsinaisen itsestäänselvyyksien kavalkaadin, ja hovi käy kukin vuorollaan kehumassa. Se vasta on kiusallista seurattavaa. Sellaisen ei toivoisi pesiytyvän näille lakeuksille.

Kälättäjillä on blogimetsän faunassa sellainenkin rooli, että jos jonkun arvonsa tuntevan blogistin tai kommentaattorin pää alkaa kasvaa liian isoksi, niin kälättäjät toimivat ikään kuin selän takana kuiskuttelevina rahvaan jäseninä. ”Olet vain kuolevainen..”

Sekä kälättäjiin että lässyttäjiin liitetään monisanaisuus ja pitkät ajatuksenjuoksut, tai no ainakin ajatuksenjuoksunomaiset sanamuodostelmat. Edesmennyt perinteisen brittifutiksen teoreetikkojen grand old man, Eric Batty, sanoi että tarkka pitkä syöttö on aina parempi kuin tarkka lyhyt syöttö, ts. se vie peliä eteenpäin paremmin. Samaa periaatetta voi soveltaa kommentteihin ja blogeihin. Hyvä pitkä blogi on aina parempi kuin hyvä lyhyt blogi, sillä edellisessä on enemmän asiaa. Sitä paitsi mitä hyötyä on fiilata asia tiiviiseen ja merkityksiä täyteen ladattuun tekstinpätkään, kun se kuitenkin menee ohi ja yli hilseen. On parempi olla realisti ja tehdä kunnon rautalankamalli.

Antaa kaikkien kälättäjien siis kälättää, vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään. Eiväthän kaikki pidä siskonmakkarakeitostakaan, mutta mitä sitten? Onko se siskonmakkarakeiton vika? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti