K24-blogiin yksi kälätyspostaus.
Blogimetsässä kälätetään. Sillä kuulemma pilataan hienot blogit
ja luodaan matalaotsaista keskustelukulttuuria, eikä kenelläkään enää ole
kivaa. Kälättämisen paljastamisessa tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei sitä
sekoiteta lässyttämiseen, sillä ensin mainittu on oikeasti hieno asia,
jälkimmäinen taas ei.
Kälättämällä pystyy parhaimmillaan sanomaan paljon, eri
tyylilajeilla ja kryptisyyden eri asteilla. Välillä asia on kypsää, joskus mediumia
tai jopa raakaa, mutta tärkein asia siitä aina löytyy, ja se tärkein on pulssi.
Se on elävää.
Lässyttämisen tunnistaa vastaavasti siitä, että pulssi ei
tunnu. Kuollut kone suoltaa tekstiä asiallisesti ja kohteliaasti, mutta voi kun
sitä sanottavaa ei aina näytä olevan. Silloin tarvittaisiinkin pari kälättäjää
puhaltamaan blogi keskustelun kautta henkiin. Toinenkin merkittävä ero löytyy.
Lässyttäjä ei nimittäin uskalla sanoa mitään eikä uskalla olla mitään mieltä.
Hauki on aina vain kala ja päivä seuraa yötä joka päivä. Siihenkin tautiin
auttaa kunnon kälätys.
Suuressa maailmassa valitettavan usein näkee, kuinka
mielipideruhtinas esittää varsinaisen itsestäänselvyyksien kavalkaadin, ja hovi
käy kukin vuorollaan kehumassa. Se vasta on kiusallista seurattavaa. Sellaisen
ei toivoisi pesiytyvän näille lakeuksille.
Kälättäjillä on blogimetsän faunassa sellainenkin rooli,
että jos jonkun arvonsa tuntevan blogistin tai kommentaattorin pää alkaa kasvaa
liian isoksi, niin kälättäjät toimivat ikään kuin selän takana kuiskuttelevina
rahvaan jäseninä. ”Olet vain kuolevainen..”
Sekä kälättäjiin että lässyttäjiin liitetään monisanaisuus
ja pitkät ajatuksenjuoksut, tai no ainakin ajatuksenjuoksunomaiset sanamuodostelmat.
Edesmennyt perinteisen brittifutiksen teoreetikkojen grand old man, Eric Batty,
sanoi että tarkka pitkä syöttö on aina parempi kuin tarkka lyhyt syöttö, ts. se
vie peliä eteenpäin paremmin. Samaa periaatetta voi soveltaa kommentteihin ja
blogeihin. Hyvä pitkä blogi on aina parempi kuin hyvä lyhyt blogi, sillä
edellisessä on enemmän asiaa. Sitä paitsi mitä hyötyä on fiilata asia
tiiviiseen ja merkityksiä täyteen ladattuun tekstinpätkään, kun se kuitenkin menee
ohi ja yli hilseen. On parempi olla realisti ja tehdä kunnon rautalankamalli.
Antaa kaikkien kälättäjien siis kälättää, vaikka kaikki
eivät siitä pitäisikään. Eiväthän kaikki pidä siskonmakkarakeitostakaan, mutta
mitä sitten? Onko se siskonmakkarakeiton vika?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti