Mutta missä on JJ?

Suomella on sairaalloinen suhde entisiin urheilusankareihinsa. Taas selvisi yksi urheiluviihdyttäjä pään taputuksella mokattuaan niin pahasti, että monen ihmisen elämä meni pilalle. Toivottavasti syyttäjä saa tahtonsa läpi ylemmissä oikeusasteissa. Ehkä Järvilehdon tuomio ei ollut epäsuhdassa muihin väkivaltarikoksiin nähden. Väkivaltarikosten rangaistuksia pitäisi nostaa kautta linjan.

Ihmeellistä, että vaikka yhteiskuntamme asenteiden ja arjen ilmapiirin läpi puhaltaa niin kova ja hyytävän kylmä viima, niin rangaistukset rikoksista tuntuvat lempeiltä. Tai ehkä onkin siten, että asenneilmapiiri näkyy parhaiten juuri lepsuissa rangaistuksissa? Väkivaltaa (henkistä, seksuaalista tai fyysistä) ja tappamista ei nähdäkään niin kummoisena asiana.

Ei mennyt kauaa, kun media alkoi kaivaa esiin näitä elämäntapa-dementikkoja, jotka sitten julistavat kuinka pahoillaan ovat Järvilehdon puolesta. Mahtaa olla mukavaa kuolleen lesken ja lasten lukea tällaisia esiintuloja. Vaikea tietysti muuta odottaakaan ihmiseltä, joka on haltioissaan ihastellut mm. maailman suurimman kaatopaikan ”upeita maisemia”.

Matti Kyllösen funktio tässä näytelmässä on tietysti sama kuin keski-aikaisten markkinoiden ilveilijöillä. Hän voi koomisena hahmona tuoda esiin sen, mitä suuri osa ihmisistä ajattelee, mutta ei halua sanoa ääneen. Kyllönen ikään kuin tiivistää sen ajatuksen, että paskat uhreista, kun kyseessä on ihmiskunnan kannalta niinkin merkittävä yksilö kuin Jyrki Järvilehto

Perussuomalaisten väkivaltafiksaatio

No nyt alkaa Timo Soinillakin jäädä sivuun se ohut katolisen uskon ”kaikki elämä on pyhää” –jollotus. Tänään eduskunnassa pitämässään hän kehotti vasemmistoa itsemurhaan. Jos soveltaisimme hyväntahtoista tulkitsemistapaa, niin ehkä harakiri-puheet voisi tulkita siten, että viimeaikaiset päätökset ovat menneet vasemmistolta kasvojen menettämisen suuntaan. En kuitenkaan nyt ole kiinnostunut hyväntahtoisesta tulkinnasta.

Mistähän se johtuu, että aina kun joku perussuomalainen avaa suunsa, sieltä tulee oksennuksen lailla jotain väkivaltaan tai raa’an voiman käyttöön liittyvää retoriikkaa? Media varmasti osaltaan vääristää kokonaiskuvaa, eli journalistit istuvat oksillaan kuin mustat korpit odottamassa persuvirheitä. Se ei kuitenkaan poista sitä, mitä on sanottu. Milloin on toivottu panssareita kaduille, milloin taas vasemmistovihreitä saunan taakse. Kaikkihan tiedämme, että silloin kun kutsutaan saunan taakse kylään, ei aikeena ole leikkiä kirkonrottaa. Tosin onhan heillä ystävällisiäkin edustajia. Joku taisi taannoin ehdottaa, että homot ja suomenruotsalaiset saisi kuskata Ahvenanmaalle asumaan. Siellähän on hienot maisemat ja leuto ilmasto.

Perussuomalaisilla siis tuntuvat sekä ajatukset että puheet kulkevan hurmeisen väkivallan ja ankaran diskrimoinnin kautta. Ongelmat nähdään ensisijassa väkivallan kautta ratkeavina. Aikaisemmin vielä annoin mahdollisuuden sille, että Perussuomalaiset olisi vain väylä, jonka kautta kansan synkät tunnot pyrkivät esiin. Ehkä kuvaa pitää tarkempaa, kun Soinikin on taantunut samanlaiseen kielenkäyttöön kuin puolueen sinimusta-siipi.

Mielenkiintoinen yhteys löytyy persujen ja ev.lut kirkon hardcore-uskovaisten väliltä. Samanlaista syövyttävää vihaa löytyy sieltäkin, ainakin ajatusten tasolta. Myös antipatia ”vasemmistoa” kohtaan varsin samantyyppistä. Yhteinen nimittäjä on eräänlainen nyljetään liberaalit -prinsiippi. Uskon, että jos yhteiskunnallisia pidäkkeitä poistettaisiin, tiukan linja uskovaisilta löytyisi riittävästi tahtoa ja persoonallisuushäiriöitä raakaan sortoon yhdessä perussuomalaisten rinnalla

Saippuasta veistetty Antikristus

Olen aiemmin syyttänyt kristillisiä keskustelijoita ylenpalttisesta turvautumisesta virheargumenttien käyttöön. Sittemmin olen päässyt hahmottelemaan kaksi uudentyyppistä keskustelijaa. Kutsun niitä ”väistelijäksi” ja ”saippuapapiksi”. Heidän on vaikea hyväksyä sitä, että joku keskeyttää sen omahyväisen rituaalin, joka esim. Kotimaa24-sivustolla on hyvin yleistä. Sitä voidaan kutsua vaikkapa julkiseksi selkääntaputtamiseksi tai sosiaaliseksi hieromiseksi (tätä ilmaisua siellä joku käyttikin)

Väistelijä on käärme. Häneen on mahdotonta osua rationaalisuudella tai uskonnollisilla argumenteilla. Hän osaa vaihtaa keskustelun fokusta vaivihkaa, kunnes epäjohdonmukaisuudet on suoristettu. Yhtäkkiä keskustelu onkin vaihtanut näkökulmaa tai keskustelijoiden asemat ovat kokonaan muuttuneet. Väistelijä on kuin velho, joka yrittää taikoa vastustajansa hypnoosiin. Dialogin tunnusmerkkejä ovat, että mitään ei tarkoitettu niin kuin on tulkittu ja aihetta vaihdetaan lennossa heti, kun arvot ja mielipiteet alkavat terävöityä taikauskosta ja illuusioista kohti todellisuutta.

Väistelijäkin on mahdollista vangita järjen valokeilaan riittävän pitkäksi aikaa, että voidaan julistaa hänen tappionsa. Silloin hän degeneroituu joko ivallisuuteen ilman takana olevaa ajatusta, tai hänestä tulee teologinen papukaija, joka hokee lähes sattumanvaraisesti kristillistä terminologiaa.

Saippuapappi on sykofantti, joka muovaa todellisuuden muistuttamaan kulloistakin ajatusmaailmaansa. Toisin sanoen hän vääristelee faktoja, kunnes saa ne tukemaan arvojaan ja pyrkimyksiään. Hänkin turvautuu viimeisinä keinoinaan joko hiljaisuuteen tai vihamielisyyteen, jos alkaa näyttää siltä, että rationaalisuuden armoton paljastava silmä pakottaisi hänet tunnustamaan jotain. Saippuapappi myös ikään kuin sulaa kesken keskustelun, jonka jälkeen hän luo itsensä uudelleen vastaamaan dialogin uutta fokusta.

Sekä väistelijä että saippuapappi ovat erittäin alttiita suuttumaan siitä, jos keskustelukumppani ilmoittaa olevansa kristinuskon ulkopuolinen tulkitsija eikä hyväksy sellaisten uskonnollisten kategorioiden käyttöä kuin ”synti” tai ”lankeemus”. Uskonnottomuus on heille kuin henkilökohtainen loukkaus.

Minulle he edustavat kristittyjen kaikkein halveksittavinta ryhmää.

Uskotaan ja toivotaan - rakkaudesta rautalankaan

Tässä on hyvin mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten uutisointi tieteellisistä tutkimuksista leviää ja vääristyy nettikeskusteluissa. Niillä hämärillä kujilla vastaan tulee diletantteja, sumeaa logiikkaa, tarkoitushakuisuutta ja kapasiteetin loppumista. Toivottavasti sitä raamattua edes luetaan vähän terävämmin.

Katsoin asiakseni kommentoida erästä ”sähköisellä kirkonmäellä” julkaistua blogikirjoitusta, jossa kirjoittaja kommentoi Turun yliopistossa tehtyä tutkimusta. Aiheena on kirkollisia piirejä aina niin kiinnostava homoseksuaalisuus. Blogitekstin kirjoittaja etenee siten, että hän kopioi valikoiden tutkimuksen tiedotetta, jonka jälkeen esittää siitä kaksi johtopäätöstä: 1) Nuorten joukossa homous kasvaa, ja 2) tämä kasvu johtuu sallivammasta ilmapiiristä.

Liitän alle ensin oman kommenttini, ja aivan viimeiseksi kopioin kyseisen tutkimuksen tiedotteen kokonaisuudessaan. Olisin kopioinut itse blogitekstinkin, mutta se poistettiin kaikkine kommentteineen hyvin pian sen jälkeen, kun olin siihen reagoinut.

Ottamatta kantaa itse homokeskusteluun, koen velvollisuudekseni puolustaa toisen tieteentekijän tutkimusta, ettei sitä tarkoitushakuisesti tai muusta syystä tulkita väärin. Todettakoon myös aluksi, että olen perheellinen heteromies. Tämä sen vuoksi, ettei minun tarvitse myöhemmin oikaista erilaisia ad hominem -virheargumentteja. Pitkä kommentti tulossa, mutta kannattaa lukea loppuun.

Ensinnäkin. Kun lainasit kyseisen tutkimuksen tiedotetta noinkin kattavasti, olisit voinut mainita siinä esitetyn vastauksen tutkimuksen varsinaiseen kysymykseen, joka sen otsikossa mainitaan. Eli tutkimustulos oli tämä:

"Tulokset osoittivat, että sekä lapsuuden sukupuolelle epätyypillinen käyttäytyminen että homoseksuaalisuus ennustivat masennus- ja ahdistusoireita aikuisiässä. Myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt oireilivat yhtä paljon kuin homoseksuaaliset henkilöt. Eräs selitys on se, että lapsuuden sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen ajatellaan usein ennustavan homoseksuaalista suuntautumista ja nämä lapset kohtaavat tämän vuoksi kielteisiä reaktioita. Se, että myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt raportoivat enemmän oireita, tukee tätä oletusta".

Tuon pitäisi olla kaikkein huolestuttavin tulos tässä tutkimuksessa.

Geeneistä puhuttaessa sen sijaan jätit mainitsematta tämän varsin mielenkiintoisen kohdan: "Erään evoluutiopsykologisen teorian mukaan miehillä ja naisilla voi olla sama geeni, joka esimerkiksi voisi liittyä lisääntyneeseen kiinnostukseen miehiä kohtaan. Naisilla tämä geeni voisi lisätä jälkeläisten saantia, ja miehillä se johtaisi homoseksuaalisuuteen".

Sitten pääsemme varsinaiseen asiaan eli johtopäätöksiisi. Valitettavasti tämä tutkimusesittely, tai siinä annetut luvut, eivät millään tavoin tue niitä. Annoit kirjoituksesi lopussa meille kaksi johtopäätöstä: 1) Nuorten joukossa homous kasvaa, 2) tämä kasvu johtuu sallivammasta ilmapiiristä. Ilmeisesti tarkoitit väitteelläsi, että nuorten homojen määrä kasvaa etkä sitä, että yksilön homous lisääntyisi? Tutkimuksen luvuista ei voida päätellä, että homous olisi lisääntynyt tietyllä aikajanalla. Tutkimushan sanoo vain, että sallivampi asennoituminen lisää homoseksuaalisesta kiinnostuksesta raportointia. On siis täysin yhtä mahdollista, että homoseksuaalisuutta on suurin piirtein vakiomäärä maailmassa eri aikakausina. Ennen sitä vain ei ole uskallettu tunnustaa rangaistuksen pelossa. Kiinnostuksen lisääntyminenkään ei välttämättä johda siihen, että henkilöstä tulee homoseksuaali. Ja vielä. Esimerkiksi se, että 65% prosenttia naisista ei kategorisesti poissulje homoseksuaalista kanssakäymistä, ei tarkoita sitä, että 65% naisista olisi lesboja. Ainoa mitä tuosta luvusta voidaan varmuudella sanoa, on että 35% naisista ilmoittaa, ettei missään kuviteltavissa olevassa tapauksessa ryhtyisi homoseksuaaliseen kanssakäymiseen. 

Logiikka ei anna armoa.

Mitä kunnioittavimmin

Petri Ristimäki

Aikuisiän psykiatrisen oireilun yhteys lapsuuden sukupuolelle epätyypilliseen käyttäytymiseen 

PsM (Anna) Katarina Alangon väitöskirja psykologian alalta esitetään julkisesti tarkastettavaksi Åbo Akademin psykologian ja logopedian laitoksella perjantaina 10.12.2010. 

Väitöskirjan otsikkona on: Childhood Gender Atypical Behavior and Adult Same-Sex Sexuality - Genetic and Environmental Influences and Associations with Recalled Parent-Child Relationships and Current Psychiatric Symptoms. 

Tutkijaryhmä Åbo Akademissa tutki homoseksuaalisuuden ja lapsuuden sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen yhteyttä aikuisiän psykiatriseen oireiluun. Tulokset osoittivat, että sekä lapsuuden sukupuolelle epätyypillinen käyttäytyminen että homoseksuaalisuus ennustivat masennus- ja ahdistusoireita aikuisiässä. Myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt oireilivat yhtä paljon kuin homoseksuaaliset henkilöt. Eräs selitys on se, että lapsuuden sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen ajatellaan usein ennustavan homoseksuaalista suuntautumista ja nämä lapset kohtaavat tämän vuoksi kielteisiä reaktioita. Se, että myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt raportoivat enemmän oireita, tukee tätä oletusta. 

Tutkimus kartoitti myös homoseksuaalisuuden periytyvyyttä. Perinnölliset tekijät selittivät noin 50 % homoseksuaalisuuden syistä. Mitä luultavimmin ei ole olemassa yksittäistä "homogeeniä", vaan monien eri geenien keskinäinen vuorovaikutus yhdessä ympäristötekijöiden kanssa vaikuttavat seksualiseen suuntautumiseen. Erään evoluutiopsykologisen teorian mukaan miehillä ja naisilla voi olla sama geeni, joka esimerkiksi voisi liittyä lisääntyneeseen kiinnostukseen miehiä kohtaan. Naisilla tämä geeni voisi lisätä jälkeläisten saantia, ja miehillä se johtaisi homoseksuaalisuuteen. 

Kyseisen tutkimuksen tuloksissa näkyy myös, miten erilaiset homoseksuaalisuuden määritelmät voivat vaikuttaa tuloksiin. Seksuaalisesta käytöksestä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa raportoi noin 3% miehistä ja 1% naisista. Seksuaalista kiinnostusta samaa sukupuolta olevaan henkilöön raportoi 5-10% miehistä ja 7-25% naisista. Nuoremmat osallistujat raportoivat enemmän kiinnostusta, mikä viittaa kohortin vaikutukseen, eli sallivampi suhtautuminen lisää homoseksuaalisen kiinnostuksen raportointia. 34% miehistä ja 65% naisista ei pitänyt seksuaalista vuorovaikutusta samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa oikeissa olosuhteissa täysin poissuljettuna. 

Kyseisen tutkimuksen ensimmäiseen osaan osallistui lähes 4000 (ikä 33-43 vuotta) ja toiseen osaan yli 10 000 (ikä 18-32 vuotta) suomalaista kaksosta ja heidän sisarustaan. Kyselylomakkeiden avulla kartoitettiin monia seksuaalisuuteen liittyviä teemoja, joista esimerkkejä ovat lapsuuden suhde vanhempiin ja muistikuva omasta sukupuolittuneesta käyttäytymisestä. 


Katarina Alanko väittelee tohtoriksi perjantaina 10.12.2010 klo 10 osoitteessa auditorio Armfelt, Arken, Tehtaankatu 2, Turku. 
Vastaväittäjänä toimii professori Morten Firsch, Statens Seruminstitut, Tanska ja kustoksena professori Pekka Santtila,Åbo Akademi. 

Katarina Alanko on syntynyt 24.6.1976 Turussa. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1995 Katedralskolan i Åbossa ja PsM-tutkinnon 2002 Åbo Akademissa 

Hölmöyden ihannointia papukaijojen maassa

Maan henkistä tilaa nakertaa jälleen älyllisyyteen ja ajattelemiseen kohdistuva korroosio. Yhteiskunnallisessa keskustelussa kuplivat syövyttävät voimat, jotka voi jakaa keskivertoon nettikeskusteluun ja perussuomalaiseen vihaan älyllisyyttä vastaan.

Yhteiskuntamme maallistumisesta puhuminen on tyhjänpäiväistä. Pyhää koetaan vain eri lailla ja sirpaleisemmin kuin ennen. Hyvä yksittäinen esimerkki tästä on viimeaikainen ravintokeskustelu karppaamisesta. Karppaaminen täyttää uskonnon tunnusmerkit aina pyhiä ihmisiä ja guruja myöten. Sen uskonkappaleista kiinnostavin on kapina auktoriteetteja vastaan. Usea karppaaja ilmaisee nousseensa kapinaan vastustaakseen virallisia ravintosuosituksia ja viranomaisten ohjeita. Miten ihailtavaa. Tämän kaiken yksilöllisyyden ja henkisen itsenäisyyden uuvuttamana onkin sitten hyvä lähteä shoppailemaan ja toteuttamaan persoonallisuuttaan markkinoiden sekä mainosten hellän käden ohjaamina. Millaisen järkytyksen nämä ihmiset kokisivatkaan, jos he jonain aamuna heräisivät huomaten, että heillehän onkin yön aikana ilmestynyt hitunen itseironiaa? Auktoriteeteista luopuminen on positiivista, mutta nykyhetken parhaasta mahdollisesta tutkitusta tiedosta luopuminen on mitä suurinta hölmöyttä.
                                                                                                   
Yllättäen samaan rintamaan liittyy perussuomalainen anti-intellektualismi ja viha tietämistä kohtaan. Uljaassa rivissä he seisovat vieri vieressä Hessu-viirien hulmutessa, persoonalliset vaatteet ja haalarit auringossa kimaltaen. Paradoksaalista on, että perussuomalaisuus jos mikä on eliittiin ja massaan jakautunut poliittinen liike. Tavallisen duunarin arvo on vain hänen äänessään, jonka hän puolueelleen antaa. Ideologinen eliitti tekee mitä lystää, ja ajoittain kansalle heitetään jokin ”vitsiksi tarkoitettu kommentti” kuin luu koiralle, että kansa saa taas vähäksi aikaa järsimistä. Viha asiantuntijuutta ja intellektualismia kohtaan johtuu varmasti osin älyllisestä laiskuudesta. Sitä on populistin helppo voimistaa ja samalla varmistaa, että kansasta ei nouse omaa ajattelua. Papukaijojen maassa hän on kuningas, jolla on kantavin ääni.