Haastan kirkon ja seurakunnat taistoon toimeentulotuen alikäyttöä vastaan

Sain idean, että haluaisin haastaa kirkon ja seurakunnat auttamaan vähäosaisia toimeentulotuen hakemisessa. Hiljattain uutisoitiin, että jopa puolet siihen oikeutetuista jättää hakemukset tekemättä eri syistä. Julkaisin tämän vetoomuksen sähköisellä kirkonmäellä Kotimaa24:ssä ja aion myös aloittaa kattavan sähköpostien rumputulen aiheesta.

On hyvin mielenkiintoista nähdä, millaisia reaktioita tulee vai tuleeko niitä lainkaan. Palaan asiaan niiltä osin myöhemmin.

Jopa noin puolet toimeentulotukeen oikeutetuista vähäosaisista jättää tuen käyttämättä. Luku on pysynyt suurin piirtein samana jo kolmen vuoden ajan.

Yksi erittäin tehokas keino vähentää köyhyyttä, olisi auttaa näitä ihmisiä saamaan edes se yhteiskunnan tuki, joka heille on jo ”luvattu”.

Ylen julkaisi 9.1.2012 uutisen, jossa syyksi tähän toimeentulotuen alikäyttöön mainittiin mm., että vanhempi väki kokee toimeentulotuen edelleen häpeällisenä köyhäinhuoltona. Suurempi syy on kuitenkin, ja se koskee kaikkia ikäryhmiä, hakuprosessin byrokraattisuus eli vaadittava paperisota. Vähävaraisimmat saattavat olla niin väsyneitä fyysisesti ja henkisesti, että toimeentulotuen hakemiseen eivät omat voimat riitä.

Kirkko ja seurakunnat voisivat auttaa heitä kahdella eri tapaa.

1) Seurakunnat voisivat perustaa diakoniatyön yhteyteen apupisteitä, jotka keskittyisivät pelkästään avustamaan toimeentulohakemuksissa.

2) Seurakunnat voisivat tarjota infrastruktuuriaan (tiloja, puhelinlinjoja yms.), ja varsinaisen neuvonnan tekisivät vapaaehtoiset, ehkä joltain yhdistyspohjalta tms. Itsekin voisin kuvitella tekeväni tällaista vapaaehtoistyötä.

Siinä tapauksessa, että tällaista auttamista jo tehdään laajassa mittakaavassa, haastan avun tehostamiseen. Koska puolet toimeentulotukeen oikeutetuista ei tukea kuitenkaan hae, niin tehostamisen varaa on.

Apu voisi painottua sekä toimeentulotuen häpeällisyyden leiman hälventämiseen että konkreettiseen apuun lomakkeiden ja liitteiden kanssa. Olen varma, että kaikki mahdolliset esteenä olevat käytännönongelmat ovat ratkaistavissa, jos tahtoa löytyy.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/01/monet_huono-osaiset_eivat_osaa_tai_jaksa_hakea_toimeentulotukea_3160406.html

Leipäpappi kateederilla

Tarvitseeko pappi palkkaa? Eikö saarnastuolissa patsastelussa ja seurakuntalaisten ihailussa luulisi olevan riittävästi palkkiota? Eikö olisi hienoa olla kristuksen hohtavana kilpenä suojaamassa tavallista syntistä belsebuubin juonilta? Siitähän voisi jopa maksaa. Mitä on raha tällaisen metafyysisen vastuun edessä?

Ev.lut kirkossa papit saavat kuitenkin myös kelvollisen rahallisen korvauksen aherruksestaan. Pappien palkat määräytyvät monesta seikasta, mutta keskimääräinen seurakuntapastorin palkka on 2300e/kk ja siitä ylöspäin. Kirkkoherrat saavat seurakunnan koosta riippuen jo päälle 4000e/kk. Herra vain tietää, mitä piispat saavat. Voi olla, että tietoni ovat vanhentuneita, ja palkat ovat sittemmin nousseet.

Kaikkiin kutsumusammatteihin pätee sama, mutta erityisesti pappeihin. Kirkon eli työnantajan tulisi antaa välineet julistamiseen (ts.paikka yms.), ruoka ja katto pään päälle, mutta sen pitäisi riittää. Kaikki tämän yli menevä rapauttaa papin hengellistä uskottavuutta. Vaatimus taitaa olla liian kova. Kaikkien täytyy saada elää ns. normaalisti eli kuluttaa normaalisti. Lisäksi pappikin liikkuu rahalla mitattavalla statusasteikolla. Kirkkoherraksi pääsemisen etuna ei ole pelkästään hengellisen vastuun ja gloorian lisääntyminen vaan myös tulojen pitää kasvaa merkittävästi ja uutta asemaa kuvastavaksi.

Mutta vielä kerran kysyn, eikö pappeus ole uskossa olevalle niin hienoa, että hän tekisi sitä vaikka ilmaiseksi? Vai perustellaanko pappienkin palkkaa samoin kuin kansanedustajien korkeaa palkkaa? Papille täytyy maksaa hyvää palkkaa, jotta tehtäviin hakeutuisi riittävän hyvää ainesta. Voisin hyvin uskoa, että juuri tämä on perustelu. Siinäpä on komiikkaa monella tasolla.

Palkattomuus hävittäisi leipäpapit pappiskunnasta. Tosin jäljelle jäisivät silti vielä mielipuolet, sadistit ja narsistit niiden aidosti hengellisten lisäksi. Palkattomana työskentelevän papin luokse minäkin voisin kuvitella meneväni keskustelemaan. Hän voisi tehdä töitä jumalalle ikään kuin velaksi ja saada suurimman mahdollisimman palkkion sitten tuonpuoleisessa. Se sopisi varmasti seurakuntalaisillekin.

Seksirikollinen seurakunnan puhujana

Iltalehden nettiuutisissa oli otsikko: Seksirikollinen seurakunnan puhujana. Tässä on linkki itse uutiseen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011123115020606_uu.shtml

Lyhyesti kyse on Helluntaiseurakunnassa toimivasta kuusikymppisestä pedofiilipastorista, joka pitää seurakunnalleen säännöllisesti puheita. Hänet on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 2008. Uutisessa haastateltiin toista kyseisissä tilaisuuksissa puheita pitävää.

Ensimmäisessä kysymyksessä tiedusteltiin syytä siihen, että tiedetystä tuomiosta huolimatta hänet kelpuutettiin esiintymään julkisesti. Vastaus oli:

"Tuo on mielenkiintoinen kysymys. Ei meillä niin täydellisiä menneisyyksiä ole itse kullakaan. Ollaan väärin tehty monessa asiassa. Jos meillä olisi tällainen raja, niin meillä ei kukaan puhuisi, jos vaadittaisi täydellisyyttä.

---------

Selvä. En tiedä miten on helluntailaisten piirissä, mutta aika harvalla meistä muista on seksuaalirikoksia menneisyydessään. Ilmeisesti vastaajalle ei ole eroa onko joskus kuunnellut rock-musiikkia, suuttunut vaimolle tai tehnyt seksirikoksia. Aika outoa, mutta aina vain paranee.

Seuraavaksi kysyttiin, eivätkö he näe ristiriitaa siinä, että tällainen henkilö pitää puheita seurakunnassa. Vastaus oli:

"Katsomme, että hän on pyytänyt anteeksi ja kärsinyt tuomion. Missään nimessähän ei ole kyse siitä, että hyväksyisimme näitä tekoja, mutta me katoamme, että mies on tehnyt parannuksen"

----------

Rikosoikeuden kannalta näin varmaan onkin. Tuomio on kärsitty, mutta mitä tarkoittaa, että mies on tehnyt parannuksen? Onko kyseessä se paljon puhuttu kristillinen eheyttäminen, jossa poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta ”parannutaan” aivopesulla kristilliseen heteroseksuaalisuuteen? Vai onko mies tehnyt parannuksen siinä mielessä, että hän on luvannut olla tekemättä inhoja rikoksiaan jatkossa? Pedofiliasta ei taida nykytiedon mukaan pystyä parantumaan, joten on täysin edesvastuutonta uskoa minkäänlaisia lupauksia tai vakuutteluja parannuksesta.

Seuraavaksi kysyttiin, että eivätkö he pidä rikosta vakavana. Vastaus oli:

"Ehdottomasti pidetään. Hänen palvelustehtävänsä on siinä mielessä erityistarkkailussa historian takia. Tiukan pohdinnan jälkeen päätettiin antaa hänelle kuitenkin mahdollisuus puhua".

--------

Tähän ei ole paljon sanottavaa. Viisaimmat virkkeet tähän mennessä.

Lopuksi kysyttiin, ovatko he saaneet paljon palautetta asiasta. Vastaus oli:

"No kyllä on tullut. Tässä tilanteessa monet, jotka tuntevat hänet aikaisemmilta vuosilta, jolloin hän on ollut seurakunnassa mukana, ovat ihmetelleet, että miksi me emme ole antaneet hänen puhua. Nyt ovat muutamat ihmiset ilmaisseet kantasa, että he eivät hyväksy sitä, että hän puhuu".

----------

Typerin kysymys, jonka voi keksiä. Vastaushan on aina sama, eli että vaikka muutamia negatiivisia palautteita on tullut, niin valtaosa on ollut myönteistä ja kannustavaa jne. yms. Niinpä niin. Vaikka vastaaja yrittää pestä asiaa kristusvalkaisulla, hän päätyy sen sijaan näyttämään kyseisen Helluntaiseurakunnan todella oudossa valossa. Tuomittu pedofiili puhumassa seurakuntalaisille (myös lapsille vanhempiensa seurassa) joka sunnuntai, ja seurakuntalaiset ihmettelevät, että miksei hän saisi puhua. Siis mitä helvettiä? Mitähän mahtavat lapset noissa puhetilaisuuksissa ajatella?