Ahdisteleva valepappi ja muita hengenmiehiä

Hektisessä kansainvälisessä kirkkomaailmassa sattuu ja tapahtuu. Kun rapataan, niin silloin usein roiskuu, mutta joskus hengenmiehestä puuttuu henki.

Amerikkalaisnainen on nostanut kanteen pastori Thomas Euteneria vastaan, missä hän syyttää pastoria kahden vuoden ajan tapahtuneesta seksuaalisesta ahdistelusta. Ahdistelu oli tapahtunut kahdenkeskisissä sielunhoidollisissa sessioissa, joissa oli myös yritetty manata pahoja henkiä pois naisesta. Pastori teki toisin sanoen ns. ”koivistot”, tosin raamatullisesti oikeaoppisesti eli heterosti.

Kummalliseksi tapahtuneen tekee se, että paikallinen hiippakunta väittää, etteivät he tiedä mitään kyseisen nimisestä papista. Joko A) hiippakunta valehtelee, mikä olisi aika lyhytnäköistä, B) nainen valehtelee, mikä sekin olisi aika lyhytnäköistä tai sitten C) Thomas Eutener on huijari ts. valepastori.  On aikoihin eletty, jos ei voi siihenkään enää luottaa, että seksuaalisesti ahdisteleva pappi on aito.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012062715764316_ul.shtm

Yhdysvalloissa Philadelphian katolisen arkkihiippakunnan kardinaalin avustaja William J. Lynn on todettu oikeuden päätöksellä syylliseksi esimiehenä tehtyyn lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttörikosten salailuun. Hän on näin ollen vaarantanut lasten turvallisuuden päästämällä tekoihin syyllistyneet pälkähästä.  Vahvistamattomien tietojeni mukaan arkkihiippakunta olisi ottanut mallia Suomesta erään nimeltä mainitsemattoman yhdistyksen toimintatavoista, yhtä huonoin lopputuloksin.

Prosessi Yhdysvalloissa on vielä pahasti kesken, puolustuksen valitukset tekemättä ja käsittelemättä, mutta Lynn voi saada pahimmillaan (tai parhaimmillaan riippuen kummalta puolen asiaa katsoo) seitsemän vuotta vankeutta. Seksuaalisen hyväksikäytön uhrit toivonevat, että kardinaalin avustaja sijoitetaan vankilassa tavalliselle selliosastolle, jossa hän luultavasti pääsisi osaston kovanaaman suojelukseen ”bitch”-statuksella. Lapsiinsekaantujat tai heidän tekojensa peittelijät eivät yleensä saa kovin paljoa sympatiapisteitä vankilan muilta asiakkailta.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/ulkomaat/8553-yhdysvalloissa-ensimmainen-tuomio-esimiehelle-hyvaksikayttojen-peittelysta-

Meksikossakin tapahtuu kummia. Argentiinalainen katolinen piispa Fernando Bargallo joutui eroamaan pian sen jälkeen, kun hänet oli kuvattu uimarannalla kuhertelemassa hemaisevan vaaleaverikön kanssa. Ei ole varmuutta oliko kyseessä paratiisinäytelmän harjoitukset, jossa piispa näytteli Aatamia ja vaaleaverikkö Eevaa. Sehän olisi lieventävä asianhaara, varsinkin kun piispalla oli speedot viikunanlehden asemasta ja naisella bikinit. Tai ehkä kyse oli raamatullisesta pyhästä suunannosta. Joka tapauksessa kenkää tuli.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012062715762516_ul.shtml

Leipäpappi kateederilla

Tarvitseeko pappi palkkaa? Eikö saarnastuolissa patsastelussa ja seurakuntalaisten ihailussa luulisi olevan riittävästi palkkiota? Eikö olisi hienoa olla kristuksen hohtavana kilpenä suojaamassa tavallista syntistä belsebuubin juonilta? Siitähän voisi jopa maksaa. Mitä on raha tällaisen metafyysisen vastuun edessä?

Ev.lut kirkossa papit saavat kuitenkin myös kelvollisen rahallisen korvauksen aherruksestaan. Pappien palkat määräytyvät monesta seikasta, mutta keskimääräinen seurakuntapastorin palkka on 2300e/kk ja siitä ylöspäin. Kirkkoherrat saavat seurakunnan koosta riippuen jo päälle 4000e/kk. Herra vain tietää, mitä piispat saavat. Voi olla, että tietoni ovat vanhentuneita, ja palkat ovat sittemmin nousseet.

Kaikkiin kutsumusammatteihin pätee sama, mutta erityisesti pappeihin. Kirkon eli työnantajan tulisi antaa välineet julistamiseen (ts.paikka yms.), ruoka ja katto pään päälle, mutta sen pitäisi riittää. Kaikki tämän yli menevä rapauttaa papin hengellistä uskottavuutta. Vaatimus taitaa olla liian kova. Kaikkien täytyy saada elää ns. normaalisti eli kuluttaa normaalisti. Lisäksi pappikin liikkuu rahalla mitattavalla statusasteikolla. Kirkkoherraksi pääsemisen etuna ei ole pelkästään hengellisen vastuun ja gloorian lisääntyminen vaan myös tulojen pitää kasvaa merkittävästi ja uutta asemaa kuvastavaksi.

Mutta vielä kerran kysyn, eikö pappeus ole uskossa olevalle niin hienoa, että hän tekisi sitä vaikka ilmaiseksi? Vai perustellaanko pappienkin palkkaa samoin kuin kansanedustajien korkeaa palkkaa? Papille täytyy maksaa hyvää palkkaa, jotta tehtäviin hakeutuisi riittävän hyvää ainesta. Voisin hyvin uskoa, että juuri tämä on perustelu. Siinäpä on komiikkaa monella tasolla.

Palkattomuus hävittäisi leipäpapit pappiskunnasta. Tosin jäljelle jäisivät silti vielä mielipuolet, sadistit ja narsistit niiden aidosti hengellisten lisäksi. Palkattomana työskentelevän papin luokse minäkin voisin kuvitella meneväni keskustelemaan. Hän voisi tehdä töitä jumalalle ikään kuin velaksi ja saada suurimman mahdollisimman palkkion sitten tuonpuoleisessa. Se sopisi varmasti seurakuntalaisillekin.

Seksirikollinen seurakunnan puhujana

Iltalehden nettiuutisissa oli otsikko: Seksirikollinen seurakunnan puhujana. Tässä on linkki itse uutiseen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011123115020606_uu.shtml

Lyhyesti kyse on Helluntaiseurakunnassa toimivasta kuusikymppisestä pedofiilipastorista, joka pitää seurakunnalleen säännöllisesti puheita. Hänet on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 2008. Uutisessa haastateltiin toista kyseisissä tilaisuuksissa puheita pitävää.

Ensimmäisessä kysymyksessä tiedusteltiin syytä siihen, että tiedetystä tuomiosta huolimatta hänet kelpuutettiin esiintymään julkisesti. Vastaus oli:

"Tuo on mielenkiintoinen kysymys. Ei meillä niin täydellisiä menneisyyksiä ole itse kullakaan. Ollaan väärin tehty monessa asiassa. Jos meillä olisi tällainen raja, niin meillä ei kukaan puhuisi, jos vaadittaisi täydellisyyttä.

---------

Selvä. En tiedä miten on helluntailaisten piirissä, mutta aika harvalla meistä muista on seksuaalirikoksia menneisyydessään. Ilmeisesti vastaajalle ei ole eroa onko joskus kuunnellut rock-musiikkia, suuttunut vaimolle tai tehnyt seksirikoksia. Aika outoa, mutta aina vain paranee.

Seuraavaksi kysyttiin, eivätkö he näe ristiriitaa siinä, että tällainen henkilö pitää puheita seurakunnassa. Vastaus oli:

"Katsomme, että hän on pyytänyt anteeksi ja kärsinyt tuomion. Missään nimessähän ei ole kyse siitä, että hyväksyisimme näitä tekoja, mutta me katoamme, että mies on tehnyt parannuksen"

----------

Rikosoikeuden kannalta näin varmaan onkin. Tuomio on kärsitty, mutta mitä tarkoittaa, että mies on tehnyt parannuksen? Onko kyseessä se paljon puhuttu kristillinen eheyttäminen, jossa poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta ”parannutaan” aivopesulla kristilliseen heteroseksuaalisuuteen? Vai onko mies tehnyt parannuksen siinä mielessä, että hän on luvannut olla tekemättä inhoja rikoksiaan jatkossa? Pedofiliasta ei taida nykytiedon mukaan pystyä parantumaan, joten on täysin edesvastuutonta uskoa minkäänlaisia lupauksia tai vakuutteluja parannuksesta.

Seuraavaksi kysyttiin, että eivätkö he pidä rikosta vakavana. Vastaus oli:

"Ehdottomasti pidetään. Hänen palvelustehtävänsä on siinä mielessä erityistarkkailussa historian takia. Tiukan pohdinnan jälkeen päätettiin antaa hänelle kuitenkin mahdollisuus puhua".

--------

Tähän ei ole paljon sanottavaa. Viisaimmat virkkeet tähän mennessä.

Lopuksi kysyttiin, ovatko he saaneet paljon palautetta asiasta. Vastaus oli:

"No kyllä on tullut. Tässä tilanteessa monet, jotka tuntevat hänet aikaisemmilta vuosilta, jolloin hän on ollut seurakunnassa mukana, ovat ihmetelleet, että miksi me emme ole antaneet hänen puhua. Nyt ovat muutamat ihmiset ilmaisseet kantasa, että he eivät hyväksy sitä, että hän puhuu".

----------

Typerin kysymys, jonka voi keksiä. Vastaushan on aina sama, eli että vaikka muutamia negatiivisia palautteita on tullut, niin valtaosa on ollut myönteistä ja kannustavaa jne. yms. Niinpä niin. Vaikka vastaaja yrittää pestä asiaa kristusvalkaisulla, hän päätyy sen sijaan näyttämään kyseisen Helluntaiseurakunnan todella oudossa valossa. Tuomittu pedofiili puhumassa seurakuntalaisille (myös lapsille vanhempiensa seurassa) joka sunnuntai, ja seurakuntalaiset ihmettelevät, että miksei hän saisi puhua. Siis mitä helvettiä? Mitähän mahtavat lapset noissa puhetilaisuuksissa ajatella? 

Bethlemin tallin haju

Eräs sympaattisen oloinen vanhempi vanhoillislestadiolainen naispappi mietti blogissaan sitä, miksi hänen nuoruudessaan ikätoverit karttoivat häntä, vaikka hän oli omien sanojensa mukaan iloinen ja mukava ihminen. Uskon kyllä, että näin onkin ollut ja on vieläkin. Sama ilmiö oli seurannut häntä myöhemminkin eli ei-uskovat ihmiset ovat hänen seurassaan varautuneita.  

Yleisemmälle tasolle siirrettynä ongelma on, mitä toisen usko implikoi sille, joka ei usko. Kristinusko perimmäinen ja ihmisen kannalta (siis kristityn mielestä) merkittävin sanomahan on, että uskomalla pelastuu kadotukselta. Kaikki muu on reunahuomautusta. Jotkut moukat uskovat sanovat suoraan, että sinä menet helvettiin, koska et usko. Hienotunteisemmat vihjailevat, ja jotkut eivät huomaa, mitä epäsuorasti tarkoittavat.

Mainitsemani pappi kertoi, jonkun lohduttaneen häntä siten, että muiden ihmisten varautuneisuus ja välttely johtuu ”Jeesuksen sanoman hajusta”, joka hänestä leviää ympärilleen. Bethlehemin tallin haju karkottaa ihmiset, jotka haluavat kapinoida isää jumalaa vastaan.

Jokin haju ilmassa on, mutta se taitaa olla paljon rikinkatkuisempi. Hänkin lopetti bloginsa siihen, että hän toivoisi jokaisen löytävän Jeesuksen, sillä eihän hän halua, että kukaan joutuisi kadotukseen. Kärjistäen voisimme kuvitella hänen sanovan jollekin kylänmiehelle paikallisessa marketissa, että ”siunattua joulua teille. Toivottavasti näemme joulukirkossa, sillä enhän halua, että kukaan joutuu kadotukseen.” Niin että hyvää joulua vaan.