Marjoe Gortner - helluntailainen lapsisaarnaaja ja huijari: Temppu ja miten se tehdään

4-vuotias kiharapäinen poika julistaa tulleensa lyömään Saatanalle kaksi mustaa silmää. Hänen vanhempansa väittävät hänen olevan nuorin pappisvihkimyksen saanut evankelista.  Nelivuotias saarnaa synneistä ja parannuksesta, vihkii aviopareja ja kerää rahaa. Marjoe Gortner on tullut kaupunkiin kiertävän sirkuksensa kanssa.

Vuonna 1944 syntyi pappisperheeseen poika, jolle annettiin kutsumanimeksi Marjoe (yhdistelmä Marystä ja Josephista). Pojan ollessa 4-vuotias, isä Vernon sai ajatuksen ruveta käyttämään hyväkseen pojan luontaista kykyä esiintymiseen ja näyttelemiseen.  Toistuvalla hukuttamiskidutuksella Marjoen päähän iskostettiin ajatusta, että hän olisi saanut jumalallisen viisauden kylpiessään. Häntä treenattiin pitämään mahdollisimman näyttäviä saarnoja ilmeineen ja eleineen. Vanhemmat kehittelivät myös lukuisia tehokkaita keinoja rahan keräämisen ja saarnaamisen yhdistämiseen.

Seuraavan n.12 vuoden aikana Marjoen vanhemmat olivat keränneet pojan avulla arviolta n.3 miljoonan dollaria. Marjoen täytettyä 16 vuotta, pappisisä Vernon päätti ottaa rahat ja kadota. Katkera teini muutti äitinsä kanssa San Franciscoon, missä hän eli hippielämää suhteessa huomattavasti vanhemman naisen kanssa. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Marjoe päätti rahapulassaan palata evankelistauralle. Hän loi suurieleisen evankeliointishown, jonka tähtenä hän kiersi maata kuin kuka tahansa a-luokan rocktähti.

 1970-luvun alkupuolella elämä ihmismassoja manipuloivana huijarina kävi liian raskaaksi Marjoelle, ja hän alkoi tuntea yhä enemmän syyllisyyttä ja väsymystä ihmisten rahojen viemisestä. Päätös lopettaa evankelioiminen oli jo kypsynyt, kun dokumentaristit Howard Smith ja Sarah Kernochan tiedustelivat häneltä mahdollisuutta seurata kameroiden kanssa hänen kiertueellaan. Marjoe Gortnerilla oli kuitenkin vielä parempi idea tarjottavanaan. Hän lupasi ottaa heidät jäähyväiskiertueelleen ja paljastaa kaikki alansa salat kameran edessä, niin hänen omat temppunsa, kuin myös tutuiksi tulleiden kollegoiden temput.

Marjoe kertoo, kuinka tietynikäiset vanhemmat naiset ovat otollista riistaa ja kuinka heidän äidillisiä viettejään voidaan käyttää hyväksi. Musiikkia käytetään harkitusti, välillä rauhoitetaan ja välillä sillä luodaan hedelmälliset olosuhteet ekstaattisille ”pyhän hengen virtaamisille”. Sitten tulevat rahankerääjät, jotka odottavat ihmisten nytkähtelyjen, vapinoiden ja huutojen rauhoittumista saadakseen rahat liikkeelle. Kuvatuista saarnauskokouksista hän osoittaa hetket, jolloin on paras aika kertoa Jeesuksen vierailleen henkilökohtaisesti, ja jolloin on otollisin pyytää rahaa. Marjoen oma suosikkitemppu oli maalata näkymättömällä musteella risti otsaansa. Puheen edetessä ja hien virratessa, hiki tuo ristin näkyviin aina yhtä vaikuttavasti ja yleisö on kypsä ”kauppojen lukkoonlyömiselle”.

Valmistunut dokumentti ”Marjoe” palkittiin vuonna 1972 parhaan dokumenttielokuvan Oscarilla. Mitään suurta vaikutusta evankelioimisbisnekseen sillä ei ole ollut. Jumalan rahamyllyt jauhavat edelleen mammonaa niille, jotka ovat riittävän kyynisiä käyttääkseen tavallisen ihmisen pelkoja ja epätietoisuutta hyväkseen. Dokumentin valmistumisen jälkeen Marjoe teki vaihtelevan uran b-luokan elokuvissa ja televisiossa (mm. Falcon Crest). Ennen eläkkeelle jäämistään hän järjesti hyväntekeväisyys-golfturnauksia julkkiksille ja raharikkaille n. 15 vuoden ajan, ja pääsi siten antamaan jotain takaisin yhteisölle, jota oli ollut käyttämässä hyväkseen.

Voimme ottaa oppia Marjoen tarinasta myös Suomen oloihin, vaikka meillä rahankeruu uskonnon varjolla on pientä verrattuna Yhdysvaltoihin. Kuitenkin aina, kun raha liikkuu, on syytä olla varuillaan. Kun saarnaamisen ja uskonnollisten puheiden yhteydessä annetaan tilinumeroita, on hyvin mahdollista, että takana on manipulaatiota ja harkittua retorista kikkailua. Lisäksi raha ei ole suinkaan ainoa ”palkinto”, johon huijarisaarnaaja pyrkii. Jotkut tekevät sitä saadakseen arvostusta ja statusta, jotkut tunteakseen itsensä tärkeiksi. Jotkut voivat saada henkiset kiksinsä toisten ihmisten tunteilla leikittelemisellä. Mahdollisia epäpuhtaita motiiveja on paljon. Kun uskonnollinen friikkisirkus tulee kaupunkiin, on mahdollista, että kateederilla on ammattilainen ja friikit ovat yleisössä. Uskonnon kuluttajan vastuuta on hyvä korostaa, mutta toisaalta ihmisellä taitaa olla luontainen taipumus uskoa uskoamiseen, halu uskoa vaikka mitä. Traagista, mutta totta.

Tästä linkistä pääsee katsomaan ”Marjoe”-dokumentin täyspitkän version. Valitettavasti sitä ei ole tekstitetty, joten englannin taito on tarpeen.

http://www.youtube.com/watch?v=CuX7OUrxWNA&feature=related

Seksirikollinen seurakunnan puhujana

Iltalehden nettiuutisissa oli otsikko: Seksirikollinen seurakunnan puhujana. Tässä on linkki itse uutiseen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011123115020606_uu.shtml

Lyhyesti kyse on Helluntaiseurakunnassa toimivasta kuusikymppisestä pedofiilipastorista, joka pitää seurakunnalleen säännöllisesti puheita. Hänet on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 2008. Uutisessa haastateltiin toista kyseisissä tilaisuuksissa puheita pitävää.

Ensimmäisessä kysymyksessä tiedusteltiin syytä siihen, että tiedetystä tuomiosta huolimatta hänet kelpuutettiin esiintymään julkisesti. Vastaus oli:

"Tuo on mielenkiintoinen kysymys. Ei meillä niin täydellisiä menneisyyksiä ole itse kullakaan. Ollaan väärin tehty monessa asiassa. Jos meillä olisi tällainen raja, niin meillä ei kukaan puhuisi, jos vaadittaisi täydellisyyttä.

---------

Selvä. En tiedä miten on helluntailaisten piirissä, mutta aika harvalla meistä muista on seksuaalirikoksia menneisyydessään. Ilmeisesti vastaajalle ei ole eroa onko joskus kuunnellut rock-musiikkia, suuttunut vaimolle tai tehnyt seksirikoksia. Aika outoa, mutta aina vain paranee.

Seuraavaksi kysyttiin, eivätkö he näe ristiriitaa siinä, että tällainen henkilö pitää puheita seurakunnassa. Vastaus oli:

"Katsomme, että hän on pyytänyt anteeksi ja kärsinyt tuomion. Missään nimessähän ei ole kyse siitä, että hyväksyisimme näitä tekoja, mutta me katoamme, että mies on tehnyt parannuksen"

----------

Rikosoikeuden kannalta näin varmaan onkin. Tuomio on kärsitty, mutta mitä tarkoittaa, että mies on tehnyt parannuksen? Onko kyseessä se paljon puhuttu kristillinen eheyttäminen, jossa poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta ”parannutaan” aivopesulla kristilliseen heteroseksuaalisuuteen? Vai onko mies tehnyt parannuksen siinä mielessä, että hän on luvannut olla tekemättä inhoja rikoksiaan jatkossa? Pedofiliasta ei taida nykytiedon mukaan pystyä parantumaan, joten on täysin edesvastuutonta uskoa minkäänlaisia lupauksia tai vakuutteluja parannuksesta.

Seuraavaksi kysyttiin, että eivätkö he pidä rikosta vakavana. Vastaus oli:

"Ehdottomasti pidetään. Hänen palvelustehtävänsä on siinä mielessä erityistarkkailussa historian takia. Tiukan pohdinnan jälkeen päätettiin antaa hänelle kuitenkin mahdollisuus puhua".

--------

Tähän ei ole paljon sanottavaa. Viisaimmat virkkeet tähän mennessä.

Lopuksi kysyttiin, ovatko he saaneet paljon palautetta asiasta. Vastaus oli:

"No kyllä on tullut. Tässä tilanteessa monet, jotka tuntevat hänet aikaisemmilta vuosilta, jolloin hän on ollut seurakunnassa mukana, ovat ihmetelleet, että miksi me emme ole antaneet hänen puhua. Nyt ovat muutamat ihmiset ilmaisseet kantasa, että he eivät hyväksy sitä, että hän puhuu".

----------

Typerin kysymys, jonka voi keksiä. Vastaushan on aina sama, eli että vaikka muutamia negatiivisia palautteita on tullut, niin valtaosa on ollut myönteistä ja kannustavaa jne. yms. Niinpä niin. Vaikka vastaaja yrittää pestä asiaa kristusvalkaisulla, hän päätyy sen sijaan näyttämään kyseisen Helluntaiseurakunnan todella oudossa valossa. Tuomittu pedofiili puhumassa seurakuntalaisille (myös lapsille vanhempiensa seurassa) joka sunnuntai, ja seurakuntalaiset ihmettelevät, että miksei hän saisi puhua. Siis mitä helvettiä? Mitähän mahtavat lapset noissa puhetilaisuuksissa ajatella?