Tämä teksti on pakina liittyen K24:n uutispalvelun uutiseen "Taivasusko hiipunut Norjassa".
Kuulitte varmasti sen kohahduksen, joka kulki läpi koko
kristityn maailman, kun K24:n uutispalvelu julkaisi uutisen ”Taikausko hiipunut
Norjassa”. Paniikki oli valtava. Mikä on vienyt Norjan tähän tilanteeseen, joka
uhkaa suistaa koko maailman tuhoon?
No se ”kaiken sallivuus” tietysti. Oli se sitten teologiaa,
etiikkaa, moraalia tai mitä vaan. Vai pitäisikö se muotoilla toisin ”kaikille
sallituksi”? Ehkä ongelma onkin se, että rappio on nykyisin sallittua kaikille.
Ennen täytyi sentään olla etuoikeutetussa asemassa, niin kuin vaikka aateliset
tai kirkonmiehet, voidakseen olla rappiolla. Lopunajan ihmiset ovat
”itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen
tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia,
panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia,
pöyhkeitä, hekumaa rakastavia ja jumalisen ulkokuoren omaavia”. Ajatelkaa,
ihminen on historiansa aikana nyt vasta tullut tuollaiseksi.
Norja on vauras ja onnellinen maa, tietääkseni. Siitäs
saivat. Se on rangaistus siitä, kun ovat luopuneet uskosta taivaaseen ja
helvettiin. Kärsikööt nyt onnessaan maan päällä. Norjalaiset ovat ulkoilmakansaa.
Vapaa-ajalla he lähtevät metsiin ja vuorille perheineen nauttimaan toistensa
seurasta, yksinkertaisesta ja maukkaasta ruuasta sekä luonnon kauneudesta.
Punaisin poskin ja iloisina on mukava palata arkeen. Miten he kehtaavat? Kunnon
ihminen ryömii syntisäkkinsä kanssa kirkkoon, itkee ja repii hiuksiaan, jotta
saisi edes armon maistumaan vähän paremmalta. Kyllä kelpaa levittää balsamia,
kun on ensin ruoskinut itsensä vereslihalle.
Tilanne ei ole kuitenkaan karannut kokonaan hallinnasta,
sillä vaikka pohjoinen maallistuu, niin kristinuskon painopiste on siirtymässä
itään ja etelään evankelikaalisten ja karismaattisten kristillisten liikkeiden
voimalla. Tarvitsemmekin lisää köyhiä ja riistettyjä ihmisiä, joiden päät täytetään
fanaattisella uskolla sekä erilaisilla karismaattisilla taikatempuilla.
Siitähän seuraa aina hyvää, kun niin tehdään. Ehkä samankaltainen painopisteen
siirtymä on havaittavissa myös Suomessa, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa? Vakaa
harkinta vaihtuu holtittomaan heilumiseen, hoippumiseen, ekstaasin kautta
väsähtämiseen ja siihen, että päässä jyskyttää, kuten vaikkapa transsimessussa.
Vai oliko se sittenkin karismaattisen liikkeen normilauantai, jossa noin kävi?
En muista enää.
No oli miten oli, se on selvää, että ei mitään niin pahaa,
ettei jotain hyvääkin. Sillä mitä suurempi synti sitä suurempi rangaistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti