Hiljattain ilmestyneessä Maijan tarina –kirjassa,
seksuaalisen hyväksikäytön uhri väittää kertoneensa häneen kohdistuneista
kauheuksista oman uskonnollisen yhteisönsä maallikkopuhujalle, joka on
siviiliammatiltaan poliisi. Maija joutui järkyttymään syvästi poliisin
suhtautumisen vuoksi.
Maijan kertoman mukaan kyseinen uskovainen poliisi oli
todennut, että raiskauksista pitää vaieta. Hän kertoo, että ”puhuja sanoi, että
tekijät ovat kukin tahollaan voineet pyytää asiaa anteeksi, joten siitä ei silloin
voi eikä kannata puhua.” Poliisi oli niin ikään todennut, että
seksuaalirikokset olivat Jumalan tarkoitus, kuten kaikki muukin, mitä ihmiselle
elonsa aikana tapahtuu.
Iltalehti on haastatellut Poliisihallituksessa
laillisuusvalvontaa valvovaa poliisiylitarkastajaa Pertti Sihvosta. Hänen
mukaansa lähtökohta on selkeästi se, että jos tämänkaltainen rikos tulee
poliisin tietoon, on hänen pakko ilmoittaa siitä eteenpäin esimiehelle tai
tehtävä rikosilmoitus. Ilmoituksen tekemättä jättäminen johtaa usein
poliisirikos-tutkintaan. Tähän yksittäiseen tapaukseen hän ei halunnut ottaa
kantaa, ennen kuin on tarkemmin perehtynyt asiaan.
Laki siis sanoo noin. Ainakin oma moraalini on lain kanssa
täysin samaa mieltä. Huomautettakoon, että kyse on toistaiseksi vakavasti
otettavista väitteistä. On myös mahdollista, että mahdollinen poliisirikos on
vanhentunut.
Jätetään tämä väitetysti tapahtunut kammottava
yksittäistapaus sikseen. Ongelma on yleiselläkin tasolla mielenkiintoinen.
Velvoittaako poliisia maallinen laki ja moraali, jos ne ovat ristiriidassa
uskonnollisten käskyjen tai uskonnollisen yhteisön edun kanssa? Miten arvon
lukijoiden mielestä tällaiseen tapaukseen tulisi suhtautua? Onko tämä edes
yksittäistapaus, vai onko se yleisempääkin, että uskovainen viranomainen toimii
vastoin virkavelvollisuuttaan oman maailmankatsomuksensa hyväksi, jos ne ovat
ristiriidassa?
Blogi perustuu Iltalehden nettiuutiseen, jonka linkki on
tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti