Tutkittua tietoa epärehellisyydestä ja rikkaista ihmisistä

Rikas ihminen on valmiimpi pettämään ja huijaamaan kuin köyhemmät lähimmäisensä. Tämänhän nyt on jokainen ”tiennyt”, mutta Berkeleyn ja Toronton yliopistojen yhteistyönä tekemän tutkimuksen mukaan näin todellakin on. Rikas ihminen suhtautuu kevyemmin omaan epärehelliseen käyttäytymiseen ja lain rikkomiseen. Ihminen, jolla on paljon rahaa ja omaisuutta, suhtautuu positiivisemmin myös ahneuteen, mikä onkin luonnollista. Muistutetaan kuitenkin, että nyt ei puhuta kenestäkään tietystä rikkaasta ihmisestä vaan rikkaista ihmisistä yleensä. Heille on tutkimuksen mukaan tyypillistä kuvatun kaltaiset asenteet, mutta yksittäisissä esimerkeissä voimme nähdä myös toisenlaista käyttäytymistä.

Syitä miettiessään tutkijat olivat päätyneet mm. seuraaviin johtopäätöksiin. Rikas ihminen on rahallisesti riippumattomampi niin yhteiskunnasta kuin kanssaihmisistäänkin. Lisäksi heille ei ole muiden mielipiteillä niin suurta merkitystä kuin köyhälle, joka on monin tavoin riippuvaisempi muista. Pienet sanktiot eivät rikasta heilauta. Kyse on myös varmasti jonkinlaisesta hybriksestä tai arjen arroganssista. Tämä ei ole lainkaan yllättävää, mutta se sen sijaan on, että rikkaat eivät piittaisi muiden mielipiteistä. Koko poroporvarillinen elämäntapahan riippuu siitä, että miltä oma elämä näyttää muiden silmissä. Täytyy varmaankin erottaa nämä kaksi asiaa: Mitä muut ihmiset ajattelevat minusta sekä mitä minun vertaiseni ajattelevat minusta. Olisiko todella niin, että rikkaat eivät pitäisi jälkimmäistäkään merkittävänä pidäkkeenä käytökselleen?

Tähänkin tutkimukseen pätee tuttu ongelma. Ovatko rikkaat välinpitämättömiä ja epärehellisiä sen vuoksi, että he ovat rikkaita? Vai ovatko he rikkaita sen vuoksi, että he ovat välinpitämättömiä ja epärehellisiä? Tutkimuksen uutisointi Ylellä ei valaissut tätä puolta. Täytyy etsiä tutkimusraportti ja perehtyä tarkemmin. 

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/02/tutkimus_rikkaat_huijaavat_helpommin_3291808.html

Yhdysvaltojen Michiganissa laillistettiin koulukiusaaminen

Jos joku ajattelee, että Suomessa on meno mennyt liian liberaaliksi ja hyväntahtoiseksi, niin onhan meillä aina Ameriikan Yhdysvallat, jonka elämän menosta voi lukea ja hakea lohtua.

Michiganin osavaltiossa on tehty laki koulukiusaamista vastaan, mutta eihän Amerikka olisi Amerikka, jos siinä ei olisi jokin jippo. Laki sai alkunsa 2002 tapahtuneesta Matt Epling –nimisen nuoren itsemurhasta. Hän päätyi traagiseen ja lopulliseen päätökseensä pitkään jatkuneen koulukiusaamisen seurauksena. Yleinen tuohtumus tapahtunutta kohtaan sai aikaan lakialoitteen, jolla oli tarkoitus estää koulukiusaamista.

Yllättäen (vai?) vastaan hangoittelivat konservatiivikristityt, jotka halusivat erioikeuden kiusata uskonnollisin perustein. Valitettavasti tämä ei ole vitsi. He vastustivat kiivaasti sitä, että lakiin kirjattaisiin kielto kiusata koulutoveria tämän seksuaalisuuden takia. Vuosien lobbauksen ja viivyttelyn jälkeen he saivat tahtonsa läpi, ja lakiin tehtiin seuraavanlainen klausuuli:

  "This section does not prohibit a statement of a sincerely held religious belief or moral conviction of a school employee, school volunteer, pupil, or a pupil's parent or guardian."

Tämä tarkoittaa, että “vilpitön uskonnollinen vakaumus” oikeuttaa sanomaan esim. homoseksuaaliselle nuorelle, että hän on ”syntinen”, ”menossa helvettiin”, ”epänormaali”, ”luonnonvastainen” jne. yms. Lakiin pettyneet kriitikot sanovatkin, nyt tehtiin sellainen laki joka, vastoin alkuperäistä tarkoitustaan, antaa kiusaajille välineet, joilla he voivat henkisesti kiduttaa uhrejaan lain suojalla. He voivat aina vedota siihen, että heillä nyt on tämmöinen uskonnollinen vakaumus, ja heillä on oikeus tuoda se julki.

Alla on linkit yhteen tapausta koskevaan uutiseen sekä kyseiseen lakitekstiin.

http://www.huffingtonpost.com/2011/11/04/michigans-matts-safe-schools-law-allows-bullying_n_1076494.html

http://www.legislature.mi.gov/documents/2011-2012/billengrossed/Senate/htm/2011-SEBS-0137.ht

Ryyppäämistä alttarilla, poliisit kirkkoon!

Seinäjoella kokoontunut Raittiuden ystävät ry aikoi ehdottaa ehtoollisviinin alaikäiselle tarjoilemisen kieltämistä. Tai paremminkin he aikoivat ehdottaa, että alkoholilakia noudatettaisiin myös kirkoissa. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikkokin sen sitten kysyttäessä myönsi, että todellakin ehtoollisviinin anniskelu alaikäiselle on rikos.

Uskonnollisissa piireissä asiasta nousi kova haloo, eikä ollut yllättävää, kun tänään uutisoitiin Raittiuden ystävät yhdistyksen peruneen ehdotuksensa. Vaikka yhdistys ei ole näkyvästi uskonnollinen raittiusjärjestö, ilmeisesti he kuitenkin paskoivat housuihinsa, kun helvetintulen polte alkoi lähestyä.

Ehdotuksen vetäminen takaisin ei poista sitä faktaa, että lakia joka tapauksessa rikotaan. Kyselin asiasta Kotimaa24-sivuston asiantuntijoilta (siis papeilta) ja sain kuulla, että ehtoollisviini onkin tujua ainetta, n.15 % väkevöityä viiniä. Vahvan viinin käyttöön annettiin syyksi mm. perinteet sekä se, että viini on välimeren alueen luonteva juhlajuoma ja siksi sopii kirkonmenoihin. Myös käytännöllisiä syitä oli, kuten vahvan viinin parempi säilyvyys ja parempi maku (siis sokeripitoisuus verrattuna kitkerämpään kuivaan viiniin).

Alkoholihaittojen ehkäisyn kannalta asia ei ehkä ole kovin merkittävä, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä olen lukenut. Periaatehan on myös tärkeä. Lisäksi on kovin erikoista, että ev.lut. kirkko voi toimia yksiselitteisesti Suomen lain vastaisesti.

Nyt siis voisi joku energinen vääräleuka soittaa poliisit paikalliseen kirkkoon ehtoollisaikaan ja sanoa, että siellä rikotaan anniskelulakia. Lain mukaanhan poliisin pitäisi toimia. Eikö näin ole? Ei muuta kuin salakapakka kiinni.

Minulle riittää se, kun saan hykerrellen makustella tätä herkullista ironiaa. Uskovaiset ja raittiusväki kerrankin eri puolilla barrikaadia alkoholiasioissa.

Ironikkoja on hemmoteltu tänään toisellakin uutisella. Terveydenhuollon valvonta- ja lupaviranomaisen Valviran ylijohtaja Marja-Liisa Partanen on vastustanut viimeiseen asti, valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, suunnitelmia rakentaa vammaisten hoitokoti hänen kotitalonsa naapuriin. Partasen mukaan kyse ei kuitenkaan ollut ”ei minun takapihalleni” –ajattelusta, mutta uskokoon ken tahtoo. Perustelut kuulostivat aika ontoilta. Niin ja sitten se varsinainen ironia. Valvirahan on myös se viranomainen, joka valvoo vammaisten palveluita. Kai tämäkin pitää vielä sanoa. Olisipa Partanen tutkinut samalla innolla niitä lääkärien ja hoitajien kelpoisuuksia