Viikon parhaimmat älyttömyydet

31.1.2012                          

Tässä on viime päivien hulvattomimpia huippuhetkiä Kotimaa24:stä.  

”Minulla on tärkeämpääkin tekemistä”

Kovan linjan kristillisen fundamelistin vastaus. Hän oli valittanut pitkät litanian konservatiivien vainoamisesta kirkossa, mielipiteen rajoittamisista ja jopa tappouhkauksista. Hän kertoi myös Kotimaa24:ssä julkaistusta blogikirjoituksesta tai –kommentista, jossa joku oli sanonut haluavansa tuhota kaikki kristityt Suomesta. Häntä pyydettiin nimeämään kyseinen kirjoitus tai antamaan linkki siihen.

"Perusteltu toiminta voittaa aina sen mille ei ole viitsitty miettiä perusteluja. Oli ne perustelut miten hulluja ja sairaita tahansa"

Tällaisen absurdin ja pelottavan ajatuksen esitti jälleen eräs konservatiivikristitty (ilmeisesti). Pitkä ja polveileva keskustelu koski ateistien arvopohjaa. Kyseiselle kommentoijalle oli ongelmallista, kun hänen käsityksensä mukaan ateistit eivät osaa perustella, miksi ihmisellä on ihmisarvo itseisarvona sekä tasa-arvo suhteessa muihin ihmisiin.

”Pois oma järki ja Raamattu käteen. Sieltä vastaus löytyi selkeästi!”

Sitaatti puhukoon puolestaan. Tämä on perustelua parhaimmillaan.

"Pilkington taas on todennut, että hänen käyttämänsä menetelmä on laillinen ja toimiva." Siis terapeutti käytti laillista menetelmää"

Tämä on aivan pistämätöntä logiikkaa. Sitaatissa mainittu Pilkington on englantilainen kristitty homojen eheyttämisterapeutti. Homojen eheyttäminen ei ole Englannin terapeuttien ammattiliiton hyväksymä terapiamuoto. Sen on mm. todettu lisäävän yli puolella (55 %) potilaista psyykkisiä oireita, kuten masennusta ja itsetuhoisuutta. Tässä keskustelussa kiisteltiin siitä, että kyseisen Pilkingtonin toimet oli paljastettu undercover-toimittajan kautta, ja häneltä oli otettu pois lupa toimia terapeuttina. Konservatiivikristitty yrittää tässä puolustella Pilkingtonia, mutta varsin onnettomalla tavalla. Hän oli kovin pahoillaan siitä, että tällainen kunniallinen kristitty terapeutti oli joutunut valepotilaan petollisen toiminnan uhriksi. Minun täytyy myöntää, että tulin tietoisesti heittäneeksi löylyä kiukaalle käyttämällä Pilkingtonista sellaisia nimityksiä kuin ”valeterapeutti” ja ”puoskari”.

Onko kuntapäättäjien typeryyden määrä vakio?

Olisiko parempi, että Suomessa olisi vähemmän kuntapäättäjiä? Saataisiinko lukumäärää vähentämällä karsittua epäkuranttia ainesta kuntapäättäjien kirjavasta joukosta? Jatkuvasti saamme lukea uutisia, kuinka kunnissa laiminlyödään lakivelvoitteisia peruspalveluja. En osaa arvioida, millaiset vaikutukset kuntien vähentämisellä tosiasiallisesti olisi palveluihin. Maalaisjärki sanoo silti, että mitä vähemmän päätöksenteossa huseeraa kaikenlaisia suhareita ja byrokraatteja, sen parempi.

Tällä kertaa tarkastelussa ovat olleet koulujen oppilashuolto. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka huomautti kaksi vuotta sitten kuntia siitä, että ne eivät pidä oppilashuollon järjestämisen velvollisuuksistaan kiinni. Nyt hän on palannut asiaan ja huomannut, että parannusta ongelmaan ei ole tapahtunut. Hän myös epäilee (aiheellisesti), että kunnilla ei ole edes halua korjata puutteita.

Oppilashuoltoon sisältyvät mm. koululaisten terveydenhuolto, koulupsykologit, kuraattorit ja kouluruokailu. Kouluruoka on mitä on, ja terveydenhuoltoa karsitaan tai se järjestetään vajaalla henkilökunnalla. Koulupsykologeja ja –kuraattoreita on liian vähän. Kunnollinen, sekä fyysisen että psyykkisen, terveyden tukeminen kouluiässä on ensiarvoisen tärkeää. Asian voi ilmaista myös siten, että kamreerihenkiset ja kauppiksen käyneetkin ymmärtävät. Eli mainittuihin asioihin panostaminen toisi säästöjä myöhemmin.

Surkuhupaisinta on, että oppilashuoltoa ei ole saatu riittävälle tasolle, vaikka valtio on antanut sitä varten ylimääräistä rahallista tukea. Joka kolmas kunta on käyttänyt kyseiset rahat johonkin muuhun. Ehkä kunnat pitäisikin ottaa holhouksen alle, tai ainakin rahat pitäisi korvamerkitä.

Ne Sodomkyläläiset ja Gorsnäsiläiset

Tässä on tiivistettynä sähköisen kirkonmäen, Kotimaa24:än, tämän viikon keskusteluissa ilmoille heitettyjä ajatuksia. Niiden avulla voimme nähdä, miten kaukana toisistaan eri ihmisten uskonnolliset näkemykset voivat olla.

Vasemmassa sarakkeessa on Pertti Peruskristityn puheenvuoroja ja oikealla puolella sanansa sanovat Sepeteus Sodomkylästä ja Gabriel Gorsnäsistä. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin tai paikkoihin ovat sattumanvaraisia.

Seuraan raamattua = Muovaan raamatun omien asenteideni mukaiseksi

Jumala on rakkaus = Minun jumalalleni rakkaus on syntiä

Sorretulla on oikeus puolustautua = Sorretun puolustaminen on vihapuhetta

Kristityn tulee elää kristillisesti = Riittää kun sanoo olevansa kristitty ja vihaa homoja

Asioista tulisi keskustella objektiivisesti = Objektiivisuutta on, että on samaa mieltä kanssani

Lopunajat ovat käsillä = Lopunajat ovat käsillä, lällällää

Myötätunto on Kristinuskon parhaita asioita = En usko ihmisten väliseen myötätuntoon

Ihmisen seksuaalisuus on yksityisasia = Toisten homoseksuaalisuus on minulle idée fixe

Ihmisiä ei saa ahdistella = Se on niiden oma vika

Olen eri mieltä kanssasi = Sinä olet peevelin asialla

Jumala on = Minä ja jumala olemme

Minä olen yhtä maailman kanssa = Minä, minä ja minä olemme yhtä minun kanssani

Meidän kaikkien vastuulla on huolehtia köyhistä ja kurjista = Heitän köyhille tähteitä pöydästäni, jos jotain jää

Alhainen ÄO liittyy konservatismin kautta rasismiin ja homofobiaan (tutkimustuloksia)

Tuoreiden tutkimusten mukaan rasismiin ja ennakkoluuloihin taipuvaiset ihmiset ovat keskimäärin tyhmempiä kuin muut. Tyhmemmällä tarkoitan tässä yhteydessä, että heillä on alhaisempi älykkyysosamäärää kuin ihmisillä, jotka ovat suvaitsevampia. Tutkimuksen ovat tehneet Kanadan Ontariossa sijaitsevan Brockin yliopiston psykologian tutkijat. Tutkimus osuu varmasti suoraan hermoon konservatiivipiireissä, joten keskustelua ja kumoamisyrityksiä varmasti syntyy. Tutkimustulos näyttäisi minusta varsin uskottavalta ja loogisesti koherentilta. Omat ajatukseni aiheesta ovat olleet samansuuntaisia.

Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty yhteys alhaisen koulutuksen ja korkean ennakkoluuloisuuden välillä. Nyt on siis tutkittu älykkyyden merkitystä. Lapsuuden alhainen älykkyys korreloi aikuisiän ennakkoluulojen ja konservatiivisen sekä oikeistolaisen ideologian kanssa.

Puutteet kognitiivisissa kyvyissä johtavat siihen, että ihmisen on vaikeaa hahmottaa maailman ja varsinkin sosiaalis-yhteiskunnallisen olemisen moninaisuutta ja monimutkaista rakennetta. Tämä taas johtaa siihen, että ihminen hakee sellaista selitysmallia ja ideologiaa, joka tarjoaa yksinkertaisuutta ja autoritaarista järjestystä. Tällaisia ideologioita ovat konservatismi ja oikeistolaiset ajattelumallit. Alhainen älykkyys altistaa jo sinänsä liioitellulle epäluulolle ”toiseutta” kohtaan, mutta oikeisto-konservatismi lisää ennakkoluuloja, rasismia, homofobiaa jne. entisestään. Tuloksena on noidankehä.

Koulutus on ensiarvoisen tärkeää taistelussa aikuisiän ennakkoluulojen vähentämiseksi. Se auttaa hahmottamaan maailmaa paremmin ja kestämään sen kompleksisuutta. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, ÄO ei ole kiinteä ominaisuus, vaan paremminkin vaihteleva kognitiivisen suorituskyvyn taso. Toisin sanoen lasten koulutuksella ja jatkuvalla aivojen harjoittamisella voisimme parantaa tiedon määrän lisäksi myös kognitiivisia ominaisuuksia. Tämä tosin on vain omaa spekulaatiotani.

Tämän tutkimuksen kohdalla on myös hyvä muistaa, että se puhuu siitä, miten asiat ovat keskimäärin. Konservatiivien ÄO on keskimäärin alhaisempi kuin ns. liberaalien. Silti yksittäinen konservatiivi voi olla huippuälykäs ja päinvastoin liberaalin kohdalla.

Seuraavan kerran, kun haukut rasistia tyhmäksi, voit tehdä sen hyvillä mielin.

http://www.livescience.com/18132-intelligence-social-conservatism-racism.html

On rasittavaa olla aina oikeassa

Kun fiksut ihmiset keskustelevat ja väittelevät, he vaihtavat keskenään enemmän tai vähemmän onnistuneita argumentteja (premissejä ja johtopäätöksiä). Lopulta kun kaikki oleellinen on sanottu, he lopettavat keskustelun myöntäen jotain siihen suuntaan, että ”minä olen tätä mieltä ja sinä tuota mieltä, eikä siinä mitään pahaa ole. Minä arvostan sitä.” (ja minä tapaan vielä lisätä hiljaa mielessäni, että saatanan dorka).

Hiljattain näin uuden tavan, jolla lopettaa keskustelu. Ilmeisesti sitä käytetään lähinnä uskonnollisessa keskustelussa, kun ei haluta taantua pelkkään raamatun jakeiden copypastaukseen. Se menee suunnilleen näin: ”Hän ymmärtää, ken kykenee sen ymmärtämään”. Mikä nerokas tapa sanoa, että joko ymmärrät tai hyväksyt mitä sanon, tai olet tyhmä. Onhan se toki tautologia, mutta tautologiat ovat muutenkin tärkeä osa uskonnollista retoriikkaa. Niitä käyttämällä pääsee tyhmempikin olemaan joskus oikeassa.

Haaviston pääsy presidentinvaalien toiselle kierrokselle jaksaa yhä kuohuttaa sähköisellä kirkonmäellä. Homokeskustelu velloo ja paska lentää tuulettimeen. Kaikki eivät kuitenkaan halua suoraan ilmoittautua homovastaisiksi, joten perustelut Haavistoa vastaan saavat jo absurdeja piirteitä. Nyt hän ei kuulemma ole riittävän lukenut presidentiksi. Pelkkä poliittinen kokemus tai elämänkokemus ei siis riitä. Tietysti jos hän olisi vaikkapa valtiotieteiden tohtori, hän olisi samojen ihmisten mielestä liian lukenut, eikä tietäisi ”oikeasta” elämästä mitään.

Parhaimmat tyylipisteet elämäntapa-seniiliyden asteikolla saavat kuitenkin ne, jotka näkevät yhteyden Haaviston mahdollisen presidenttiajan ja raamatun Sodoman ja Gomorran välillä. Pian voi siis alkaa satamaan tulta ja tulikiveä niskaan. Nämä maailmanlopun ennustajat tuntuvat pelkäävän ihan tosissaan. Minä puolestaan pelkään heitä.

Mitäs näihin voi muuta sanoa, kuin että hän ymmärtää, ken kykenee sen ymmärtämään.

Yhdysvaltojen Michiganissa laillistettiin koulukiusaaminen

Jos joku ajattelee, että Suomessa on meno mennyt liian liberaaliksi ja hyväntahtoiseksi, niin onhan meillä aina Ameriikan Yhdysvallat, jonka elämän menosta voi lukea ja hakea lohtua.

Michiganin osavaltiossa on tehty laki koulukiusaamista vastaan, mutta eihän Amerikka olisi Amerikka, jos siinä ei olisi jokin jippo. Laki sai alkunsa 2002 tapahtuneesta Matt Epling –nimisen nuoren itsemurhasta. Hän päätyi traagiseen ja lopulliseen päätökseensä pitkään jatkuneen koulukiusaamisen seurauksena. Yleinen tuohtumus tapahtunutta kohtaan sai aikaan lakialoitteen, jolla oli tarkoitus estää koulukiusaamista.

Yllättäen (vai?) vastaan hangoittelivat konservatiivikristityt, jotka halusivat erioikeuden kiusata uskonnollisin perustein. Valitettavasti tämä ei ole vitsi. He vastustivat kiivaasti sitä, että lakiin kirjattaisiin kielto kiusata koulutoveria tämän seksuaalisuuden takia. Vuosien lobbauksen ja viivyttelyn jälkeen he saivat tahtonsa läpi, ja lakiin tehtiin seuraavanlainen klausuuli:

  "This section does not prohibit a statement of a sincerely held religious belief or moral conviction of a school employee, school volunteer, pupil, or a pupil's parent or guardian."

Tämä tarkoittaa, että “vilpitön uskonnollinen vakaumus” oikeuttaa sanomaan esim. homoseksuaaliselle nuorelle, että hän on ”syntinen”, ”menossa helvettiin”, ”epänormaali”, ”luonnonvastainen” jne. yms. Lakiin pettyneet kriitikot sanovatkin, nyt tehtiin sellainen laki joka, vastoin alkuperäistä tarkoitustaan, antaa kiusaajille välineet, joilla he voivat henkisesti kiduttaa uhrejaan lain suojalla. He voivat aina vedota siihen, että heillä nyt on tämmöinen uskonnollinen vakaumus, ja heillä on oikeus tuoda se julki.

Alla on linkit yhteen tapausta koskevaan uutiseen sekä kyseiseen lakitekstiin.

http://www.huffingtonpost.com/2011/11/04/michigans-matts-safe-schools-law-allows-bullying_n_1076494.html

http://www.legislature.mi.gov/documents/2011-2012/billengrossed/Senate/htm/2011-SEBS-0137.ht

Voi teitä moukkia

Jokaisessa konservatiivissa, erityisesti uskonnollisessa konservatiivissa, asuu pieni tai vähän isompi moukka. Pekka Haaviston pääseminen presidentinvaalien toiselle kierrokselle, on saanut kiihkoilijat riehaantumaan. Ehkä heille on nyt vasta valjennut, että mitä Haaviston presidenttiys merkitsisi. Tyypillisesti huomio kiinnittyy toissijaisiin, ts. ulkoisiin seikkoihin, kuten homouteen tai siihen, että heillä on jonkin verran ikäeroa. Muistammehan, että poroporvareille kulissit ovat kaikki kaikessa, julkisivu ratkaisee.

Hyökkäykset on kohdistettu toisaalta suoraan Haaviston parisuhteeseen. Muutamassa lukemassani kommentissa Antonio Flores on ollut ”puoliso”, jossa lainausmerkkejä käytetään halventamaan sekä muistuttamaan, että on olemassa se oikea (kristillinen) tapa olla parisuhteessa. Toinen strategia on ylistää korostetusti Niinistö puolisoa, kuinka hän on niin kaunis ja älykäs jne. Jos Niinistö valitaan, niin toivottavasti hänen puolisonsa ei ole samanlainen ulkoa puhuva nukke, jollaisena näimme hänet vaali-illan haastatteluissa. En muista nähneeni vähään aikaan toista yhtä mekaanista puhujaa.

Loppujen lopuksi homofobiset kiihkoilut kääntyvät Haaviston eduksi. Minua on huvittanut suuresti, kun olen omasta puolestani kannustanut näitä moukkia ja yrittänyt saada aikaan yhä rajumpia kommentteja, että he oikein oksentaisivat ulos kaikki epäluulonsa ja vihansa kaikkien nähtäville. Voin vain kuvitella, miten hauskaa minulla olisi, jos Haavisto todella voittaisi toisen kierroksen. Niin, kaikenlaisesta sitä ihminen saa huvinsa. 

Eletään mieluummin ennen kuolemaa kuin sen jälkeen

Tässä yksi teksti, jonka julkaisin eilen Kotimaa24:än blogissani. Kuten arvata saattaa, vastaanotto oli jäätävä.

Onko parempi elää kuten haluaa ennen kuin kuolee? Onko parempi elää ilman ajatusta kuoleman jälkeisestä tuomiosta? Vai pitäisikö ensin kuolla, että todellinen elämä voi alkaa? Tämän kirjoitukseni lähtökohtana on, että edellä mainittujen, fyysiseen elämään liittyvien, vaihtoehtojen rajalla kulkee ei-uskovan ja kristinuskoisen ero. Tarkastelen näiden kahden, sanoisinko elämäntotuuden, eroja sen vuoksi, että ihmisen hakeutumisessa jompaankumpaan panokset ovat kovimmat mahdolliset. En halua käyttää sanaa ”valitseminen”, mutta en myöskään ”ajautuminen”, joten käytän sanaa ”hakeutua”.

Aluksi kuitenkin muutama sana agendastani. Olen ensisijaisesti kiinnostunut siitä, miten toisen ihmisen usko ja uskonnon harjoittaminen vaikuttaa (haitallisesti) niihin, jotka eivät usko tai jotka eivät usko samalla tavoin kuin he. Edelleen olen kiinnostunut siitä, miten uskonnolliset ryhmittymät vaikuttavat heidän omiin jäseniinsä sekä ei-uskonnollisiin ryhmittymiin. Haluan kritisoida negatiivisia vaikutuksia. Tässä asiassa ”tasapuolisuus” on sitä, että ei pyritä olemaan pinnallisessa mielessä tasapuolisia. Tämä johtuu siitä, että negatiivisissa vaikutuksissa, teoissa ja puheissa, uskonnollinen puoli on useimmiten tekijä ja sekulaari osa väestöstä ja kulttuurista on kohde. Uskovat eivät varmastikaan koe asiaa näin. Väitteeni perusta on kuitenkin se, että sekulaarin väestön rajoittavat toimet uskonnollista väestöä kohtaan ovat reaktioita uskonnollisen väestön aktioihin. Vaikka uskonnon harjoittaminen on ihmiselle tyypillistä toimintaa, se ei ole luonnollista toimintaa, koska uskonto useinkin pyrkii rajoittamaan ihmistä.   

Onko siis parempi elää siten kuin haluaa ennen kuin kuolee? Siitä voimme olla varmoja, että ihminen elää ennen kuin kuolee. Ihminen, joka ei usko kuoleman jälkeiseen elämään, haluaa elää ainoan elämänsä mahdollisimman hyvin. Eikö olisi hyvä pyrkiä elämään siten, ettei tarvitse arvioida elämänsä merkitystä arvaamalla onko kuoleman jälkeinen elämä totta vai ei? Suurin mahdollinen rikos (surmaamisen jälkeen) ihmistä kohtaan, on houkutella hänet omaksumaan sellainen uskomus, jossa vasta kuoleman jälkeen saadaan todellinen palkinto, todellinen elämä. Millaisen hirvittävän vastuun saarnaaja tai käännyttäjä ottaakaan toisesta ihmisestä? Entä jos se ei ole totta?

Kun sanon, että ihmisen pitäisi elää siten kuin haluaa, tarkoitan hänen luonnollisia taipumuksiaan ja halujaan, jotka eivät ole ristiriidassa toisten ihmisten perusoikeuksien kanssa. Luonnollisella tarkoitan sekä synnynnäisiä että elämän kuluessa muovautuneita itsensä toteuttamisen muotoja.

Lukijan miettiessä tätä, teen digression ja osoitan syvän paheksuntani erästä teemaan liittyvää ilmiötä. Olen pari kertaa omin silmin todistanut sellaista puhetta, jossa uskova, vahingonilon suorastaan ryöpsähtäessä, hekumoi ajatuksella, että ei-uskova ihminen kuolinvuoteellaan ymmärtäisi olleensa väärässä. Minäkin osaan, ja olen valitettavasti joskus, ilkeä ja pahansuopa, mutta minulle ei tulisi mieleenikään ilkkua uskovalle, että olisinpa kärpäsenä katossa kuollessasi, jotta näkisin pettymyksesi kuolinhetkellä.

Palaan alkuperäiseen ongelmaan. Tuleeko todellinen elämä, viimeinen päämäärä, vasta kuoleman jälkeen? Tästä lähtökohdasta on syntynyt yksi erityinen syy (vai onko se motivaatiolisä?) olla kristitty. Nimittäin niin sanottu vakuutus-argumentti, jonka mukaan on parempi ottaa varman päälle siltä varalta, että kaikki esim. Kristinuskon väittämä on totta. Varsinkin silloin, kun tällainen argumentti esitetään keskustelussa, jossa toisena osapuolena on ei-uskova, se on tyypillinen esimerkki uhkaan perustuvasta argumentaation muodosta. Kyseisessä kontekstissa argumentti on nimittäin yhtä aikaa sekä lupaus että uhkaus (lupaus taivaasta ja uhkaus helvetistä). Tosin jos olen oikein ymmärtänyt, Kristinuskon parissa on myös sellaista käsitystä, jonka mukaan ei-kristittyjä kohtaa kristillisen ajattelun mukaan pahimmassa tapauksessa se sama, mikä ei-kristittyjä kohtaa joka tapauksessa heidän oman ajattelunsa mukaan, eli olemattomuus, olemasta lakkaaminen. On kyllä hyvin mahdollista, että olen väärinkäsityksen vallassa liittäessäni tällaisen näkemyksen kristinuskoiseen.

Kuten aiemmin mainitsin, katson että Kristinusko on elämää rajoittava voima. Uskovat ovat tietysti siitä eri mieltä. Erimielisyydestä huolimatta pidän heidän ajatteluaan silti usein fiksuna. Minä vain ymmärrän ihmisen siten, että hän on tavallaan elämän voiman spontaani manifestaatio. Tätä élan vitalia on pakko suitsia joltain osin, jotta voisimme elää yhdessä toisten kanssa hyvää elämää. Kristinusko sellaisena kuin se toteutuu, rajoittaa elämää suurelta osalta mielivaltaisesti. Lisään, että jokaisen uskonnon täytyy toteutua ihmisten kautta, ja se juuri on se valuvika, jonka yli minä en pääse.  Synkimpinä hetkinä ajattelen, että kaikki järjestäytynyt uskonnollinen toiminta on korruptoitunutta ja pilaantunutta, mutta se on toisen kirjoituksen aihe se.

Elämän rajoittamista on kaikki uskonnollinen väkivalta, henkinen väkivalta ja vallankäyttö. Tässä kohden on hyvä korostaa, että uskonnon rajoittava vaikutus ja uskonnon harjoittamisen rajoittava vaikutus ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne ovatkin osin päällekkäisiä. Jälkimmäinen on haitallisempi, joten keskityn siihen. Skaalan toisessa ääripäässä on suora uskonnollinen väkivalta. On ilmiselvää, miten se rajoittaa elämää. Siirryttäessä henkisen väkivallan kautta kohti vallankäyttöä, joudumme katsomaan kohdetta yhä tarkkaavaisemmin ja keskittyneemmin, jotta ymmärrämme, mitä tapahtuu.

Uskonnolliseen toimintaan sisältyy valitettavan usein henkistä väkivaltaa ja aina vallankäyttöä. Ihmisten elämää puristetaan luonnottoman kokoisiin laatikoihin, joita on vallankäyttäjän helpompi siirrellä. Pahimmillaan se on pienissä yhteisöissä ja lahkoissa, joissa ihmisten elämään puututaan pikkutarkasti. Ei ole olemassakaan niin triviaalia asiaa, että raamattu tai raamatun tulkitsija ei sanoisi siitä jotain painavaa. Jokainen lillukanvarsi halutaan värittää juuri sillä omalla värillä, oman raamatuntulkinnan kautta. Toimintavaihtoehtojen rajoittaminen sekä asenteiden ja arvojen muuttaminen ovat kaksi vallan ilmenemismuotoa, joiden lopputuloksena on ns. sisäistetty valta eli tila, jossa hallittu pitää tottelemista velvollisuutena ja hallitsija vallankäyttöä oikeutenaan. Tämän vallankäytön mahdollistaa Kristinuskossa (ja muissa uskonnoissa, joissa ihminen tuomitaan tai punnitaan elämän jälkeen), manipulaation lisäksi, maallisen elämän päättymistä koskeva lupaus/uhka, jonka mainitsin aiemmin.

Ihmisen täytyy saada toteuttaa itseään, jotta hänen elämänsä élan vital tulisi käytettyä mahdollisimman täydellisesti. Tästä huolimatta sitä pitää rajoittaa joiltain osin, jotta voimme taata yhteiselämän muiden kanssa. Perusteena rajoittamiseen ei kuitenkaan saa olla sellainen elämän jälkeinen lupaus tai uhka, joka mahdollisesti voi toteutua tai olla toteutumatta. Jos niin tehdään, syyllistytään yksilön ainutkertaisen elämän tuhlaamiseen.

Ihminen tulee elämänsä aikana tehneeksi paljon asioita, joiden voidaan oikeutetusti katsoa lisänneen vain vähän, tai ei ollenkaan, lisäarvoa hänen elämäänsä. Niiden mielivaltainen rajoittaminen on kuitenkin eettisesti väärin, ja perversio (siinä mielessä, että se on luonnotonta).

Upseeri vai herrasmies?

Aika ajoin tulee ihmeteltyä, että mihin perustuu vanha kuvailu ”upseeri ja herrasmies”. Sanonta tulee Englannista, jonka sotilaslainsäädännössä on pykälä (pykälä 149), joka edellyttää, että upseerit käyttäytyvät kuin herrasmiehet. Toisin kuin yleisesti luullaan (kuten minäkin olen luullut), sanonta ei ole kehu vaan se on arvosteleva. Tämä onkin aivan totta, kun siihen perehtyy tarkemmin. Kun sanomme, että henkilö X on upseeri ja herrasmies, sanomme, että X on upseeri ja sen lisäksi myös herrasmies. Se siis implikoi, että kaikki upseerit eivät ole herrasmiehiä.

Upseerit ja herrasmiehet tulivat mieleeni hiljattain Keuruulla varuskunnassa tapahtuneen joukkoraiskauksen takia. Ensinhän puolustusvoimat kiisti, että raiskauksessa olisi ollut osallisena varuskunnan henkilökuntaa. Sitten poliisi ilmoitti, ettei ota kantaa tekijöihin, mutta koska tapaus sattui varuskunta-alueella, niin siitä voi jokainen tehdä johtopäätöksiä. Nyt on ilmeisesti myönnetty, että mukana on ollut sekä upseereita että aliupseereja. Täytyy ihmetellä puolustusvoimien selkärangattomuutta. Millaisia ameeboja siellä on töissä? Eikö olisi ollut rehtiä ja suoraselkäistä heti alkuun todeta, että henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä epäillään, ja puolustusvoimat tekee omat rankaisutoimenpiteensä jos syyllisyys varmistuu. Samalla olisi voinut tuomita tällaiset bakkanaalit epäsopivina ja seksuaalinen väkivalta ja ahdistelu jyrkästi.

Jokin aika sitten puolustusvoimien palkkalistoilla oleva upseeri oli julkisesti haukkunut presidentti Halosta, siis puolustusvoimien ylipäällikköä. Eipä sitäkään puolustusvoimat kovin ankarasti tuominnut. Myös entinen komentaja Gustav Hägglund valisti meitä, kuinka hän ei hyväksy lihavia naisia, koska lihavuus ei kuulu naiseuteen. Olihan se noloa puolustusvoimillekin, vaikka kyseessä olivat eläkeläisen kommentit. Ehkä he ajattelivat, että ex-komentaja on jo ”yli-ikäinen” eikä siten enää täydessä ymmärryksessä

Ketä vastaan äänestäisin?

Minulla on ongelma ensi sunnuntain presidentinvaalien 1. kierroksen äänestyksen suhteen. En tiedä ketä vastaan kävisin äänestämässä. Kukaan heistä ei ansaitse ääntäni, miinus-ääniä voisin antaa jokaiselle. Paavo Väyrystä olisi varmasti huvittavaa seurata presidenttinä. Ei hän kuitenkaan malttaisi olla hämmentämästä poliittista soppaa isolla kauhalla. Väyrysellä olisikin todennäköisesti suurin viihdearvo.

Koska teen taustatyötä tutkimustani varten (laajasta aiheesta uskonto, kirkko ja väkivalta), seuraan päivittäin kristillisten piirien nettikeskusteluja ja blogeja. Niissä piireissä pidetään Niinistöä ja Väyrystä erityisen kristillisen arvopohjan omistavina. Essayahkin tietysti mainitaan, mutta merkille pantavaa on, ettei hän ole edes kristillisissä piireissä kovin suosittu tai se kristillisin ehdokas. Ehkä se johtuu siitä, että hän tulee kristinuskon hihhuli-puolelta. Essayah kyllä mainitaan fiksuksi ja hyvin käyttäytyväksi naiseksi. Minusta hän näyttää ainakin televisiossa siltä, kuin hänellä olisi todella kovat ilmavaivat. Hän ei uskalla liikahtaa tai sanoa mitään siinä pelossa, että ilmoille pölähtää jotain epäsopivaa.

Palatakseni Niinistön ja Väyrysen kristillisiin arvoihin, olen yrittänyt kysyä eri yhteyksissä eri ihmisiltä, että miten näiden ehdokkaiden kristillisyys käytännössä näkyy. En ole juurikaan saanut vastauksia, enkä ainakaan mitään ymmärrettävää mielipidettä. Ilmeisesti on niin, että kristillisyyteen riittääkin se, että sanoo julkisesti olevansa uskova kristitty. Teot voivat olla sitten millaisia vain. Oireellista sekin.

Käyttämäni ikkuna, josta huutelen kristittyjen joukkoihin, on toki kovin pieni. Kotimaa24:ssä on aktiivisia blogisteja/keskustelijoita ehkä muutama kymmenen. Sivuilla kävijöitä tosin on ilmeisesti keskimäärin kuukaudessa noin 100 000 (uniikkeja kävijöitä). En ole juurikaan Soinin puolestapuhujia huomannut, vaikka hänhän on hyvin uskonnollinen ja myös rehellisen oloinen uskostaan. Hän tietysti kuuluu väärään kirkkoon eikä varmaan ole kaukaa haettua hakea syytä siitä, ettei tänne luterilaisuuden sydänmaille haluta Vatikaanin kätyreitä.

Hartauksissa vetelehtimistä työajalla

Seinäjoella on vetelehditty hartauksissa, ja vielä työajalla. Nyt en kirjoita jumalanpalveluksista, vaan Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa järjestetyistä, perinteisistä istuntokauden avajaisten, hartaustilaisuuksista. Vastaavia tilaisuuksia järjestetään muuallakin.

Kantelun jälkeen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on antanut lausuntonsa, jossa hän sanoo mm., ” Uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen valtion laitoksissa ja virastoissa näiden tiloissa ja kutsusta on ongelmallista julkisen vallan puolueettomuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta".

Vaikea sanoa, miten relevantti apulaisoikeuskanslerin näkemä ongelmallisuus on käytännössä, mutta periaatteessa tietysti näin on. On aivan oikein, että ihmisille pyritään tekemään uskonnottomia vyöhykkeitä. Työelämän ainakin pitäisi olla yksi tällainen täysin sekulaari vyöhyke, pois lukien tietysti kirkko ja seurakunnat. Perinteiseen kulttuuriin kuuluvaa, ja sillä perusteltavaa, uskonnollisuuden arkeen ujuttamista pitäisi muutenkin karsia pois. 

On todella erikoista, että esim. yliopistoissa järjestetään lukukauden avajaismessuja. Koulujen juhlissa veisattavat virret ovat turhia. Ymmärrän kyllä, mistä vastustus niiden poistamista kohtaan kumpuaa. Ihmiset ovat nostalgisoineet oman lapsuutensa ja esim. suvivirteen liittyy myönteisiä tunnemuistoja. Suvivirsi edelsi kesäloman alkua jne. Samanlaisia positiivisia mielleyhtymiähän on muillakin eläimillä. Koulujuhlien uskonnollista sisältöä ovat jotkut halunneet poistaa sillä syyllä, että se loukkaa muihin uskontokuntiin kuuluvia. Vaikea nähdä, että tämä viimeisin syy menisi koskaan läpi, sillä perustuslaillinen oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa koskee tietysti vain kristittyjä.

Luulisi, että kirkko itse haluaisi vähentää kirkkokontekstin ulkopuolella järjestettyä uskonnon harrastamista. Näyttää nimittäin siltä, että ne ovat lähinnä hartauksien ja uskonnollisuuden parodiaa. Pyhä tuodaan profaanin keskelle, tai paremminkin pyhä tehdään profaaniksi, jolloin koko näytelmä muuttuu parodiaksi. En ymmärrä kenen etu tällainen metamorfoosi on. Taitaakin olla samoin kuin poliitikoilla, että kaikki julkisuus on hyvää. Uskonnonharrastamisen parodiakin on siis parempi kuin ei lainkaan uskonnonharrastamista

Haastan kirkon ja seurakunnat taistoon toimeentulotuen alikäyttöä vastaan

Sain idean, että haluaisin haastaa kirkon ja seurakunnat auttamaan vähäosaisia toimeentulotuen hakemisessa. Hiljattain uutisoitiin, että jopa puolet siihen oikeutetuista jättää hakemukset tekemättä eri syistä. Julkaisin tämän vetoomuksen sähköisellä kirkonmäellä Kotimaa24:ssä ja aion myös aloittaa kattavan sähköpostien rumputulen aiheesta.

On hyvin mielenkiintoista nähdä, millaisia reaktioita tulee vai tuleeko niitä lainkaan. Palaan asiaan niiltä osin myöhemmin.

Jopa noin puolet toimeentulotukeen oikeutetuista vähäosaisista jättää tuen käyttämättä. Luku on pysynyt suurin piirtein samana jo kolmen vuoden ajan.

Yksi erittäin tehokas keino vähentää köyhyyttä, olisi auttaa näitä ihmisiä saamaan edes se yhteiskunnan tuki, joka heille on jo ”luvattu”.

Ylen julkaisi 9.1.2012 uutisen, jossa syyksi tähän toimeentulotuen alikäyttöön mainittiin mm., että vanhempi väki kokee toimeentulotuen edelleen häpeällisenä köyhäinhuoltona. Suurempi syy on kuitenkin, ja se koskee kaikkia ikäryhmiä, hakuprosessin byrokraattisuus eli vaadittava paperisota. Vähävaraisimmat saattavat olla niin väsyneitä fyysisesti ja henkisesti, että toimeentulotuen hakemiseen eivät omat voimat riitä.

Kirkko ja seurakunnat voisivat auttaa heitä kahdella eri tapaa.

1) Seurakunnat voisivat perustaa diakoniatyön yhteyteen apupisteitä, jotka keskittyisivät pelkästään avustamaan toimeentulohakemuksissa.

2) Seurakunnat voisivat tarjota infrastruktuuriaan (tiloja, puhelinlinjoja yms.), ja varsinaisen neuvonnan tekisivät vapaaehtoiset, ehkä joltain yhdistyspohjalta tms. Itsekin voisin kuvitella tekeväni tällaista vapaaehtoistyötä.

Siinä tapauksessa, että tällaista auttamista jo tehdään laajassa mittakaavassa, haastan avun tehostamiseen. Koska puolet toimeentulotukeen oikeutetuista ei tukea kuitenkaan hae, niin tehostamisen varaa on.

Apu voisi painottua sekä toimeentulotuen häpeällisyyden leiman hälventämiseen että konkreettiseen apuun lomakkeiden ja liitteiden kanssa. Olen varma, että kaikki mahdolliset esteenä olevat käytännönongelmat ovat ratkaistavissa, jos tahtoa löytyy.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/01/monet_huono-osaiset_eivat_osaa_tai_jaksa_hakea_toimeentulotukea_3160406.html

Kuinka kohdata uskonnollinen konservatiivi - ensikertalaisen opas

Pakina ihmisten välisen kommunikaation hankaluuksista

Uskonnollisen konservatiivin kohtaaminen saattaa olla harjaantumattomalle hieman pelottavaa ja hämmentävääkin. Tässä oppaassa annan käytännön vinkkejä, joiden avulla tilanne sujuu kivuttomammin.

Uskonnollinen konservatiivi (leikkimielisesti ”konsu”) saattaa vaikuttaa aluksi aivan normaalilta ihmiseltä, mutta heti kun hän alkaa ilmaista itseään, tulee mieleen roomalaisen runoilijan Horatiuksen lausahdus: ”Mitäs paskapuhetta tämä nyt on?”.

Jotta keskustelu voi ensijärkytyksen jälkeen jatkua, on hyvä tunnistaa, minkä tyyppisestä konsusta on kyse. Onneksi heitä on karkeasti jaettuna vain kahta tyyppiä, joten se ei tuota suurempia vaikeuksia. Toinen tyyppi on niin sanottu ärähtelijä ja toinen on hypnootikko. Muita tyyppejä harvemmin tapaa, mutta se ei tarkoita, ettei heitäkin olisi olemassa.

Ärähtelijä osallistuu keskusteluun erittäin niukkasanaisella tyylillä, jonka takia voi syntyä vaikutelma, että hän on jatkuvasti vihainen. Omalla tavallaan hän onkin pyhittänyt vihansa, joten sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Voi tietysti olla, ettei ärähtelijä oikein osaa kommunikoida muullakaan tavalla. Toisaalta voi myös olla niin, että ärähtelijä on tietoisesti valinnut linjansa tyyliseikoista johtuen. Vähän sanoja ja vielä vähemmän asiaa –periaate on vanha ja hyväksi koettu tapa. Paras keino suhtautua ärähtelijään on olla pitkämielinen ja ajatella ärhentely ikään kuin aikuisten keskustelun taustakohinaksi.

Toinen uskonnollisten konsujen tyyppi on hypnootikko. Hän on edellistä kinkkisempi tapaus. Ärhentelijällä voi olla positiivista vaikutusta keskusteluun siten, että hän toimii tavallaan adrenaliiniruiskeena. Hypnootikolla sen sijaan on usein päinvastainen vaikutus. Hänen pitkät unettavat litaniansa ja ulkoa opitut papukaijamaiset hokemat vaivuttavat keskustelijoita horrokseen. Joskus käy jopa niin, että varomaton hypnootikko nukahtaa myös itse. Tällöin tarvitaankin jo ulkopuolista apua.

On myös hyvä tiedostaa, että asiasisällöllisesti pitkiä hyppäyksiä puheenvuoroissaan tekevä (eivät ole välttämättä sanamääriltään laajoja) konservatiivi vie viestiään eteenpäin kuin käärme, kiemurrellen eri puolille, välillä taaksepäin ja sitten taas viistosti eteenpäin jne. Se mistä lähdettiin liikkeelle, jää näkymättömiin, eikä perille pääsemisestäkään ole enää takeita. Tätä vastaan suojautumiseen on vaikea antaa muuta ohjetta, kuin että yritä häivyttää viekoittelevasti ympäriinsä soljuvat kirjainrivit mielestäsi ja tarraudu siihen terveeseen järkeen, jota kultakin meistä vaihtelevassa määrin löytyy.

Nyt olemme käyneet läpi, että ”miten?”. Seuraavaksi keskitymme kysymykseen ”mitä?”. Lähtökohta uskonnollisella konservatiivilla on seuraava motto: ”Mielipiteeni on selvä, älä sekoita minua tosiasioilla.” Tämän kun muistaa, niin se riittää jo pitkälle pitämään konsujen yllättämäksi joutuneen piruparan järjissään. Suuri osa heidän mielipiteistään on lähtöisin vihamielisyydestä ja epäluulosta (joskus suorastaan paranoiasta), joka saattaa saada heidät näyttäytymään monomaanisia piirteitä omaavina. Tyypillistä on myös asenteiden ja mielipiteiden muodostamisen käänteisyys. Kun normaali ihminen pyrkii rakentamaan asennemaailmaansa yhteistyössä sen kanssa, millainen todellisuus on, konservatiivi pyrkii vähentämään maailmaa omia asenteitaan vastaavaksi. Kuin vampyyri kryptastaan, hän imee elämän spontaania ”élan vitalia”. Mitä sille sen jälkeen tapahtuu, sitä en osaa sanoa.

Keskimääräisen konservatiivisen hypnootikon keskimääräinen viesti on laskettavissa seuraavaan prosenttijakaumaan: Se on 20 % henkilöön käyvää virheargumentaatiota, 25 % asiaan liittyvää virheargumentaatiota, 10 % puhdasta tuubaa, 20 % omahyväisyyttä, 20 % ilkeilyä ja 5 % asiaa sidosaineiksi. Tämän tosiasian tietäminen antaa konservatiivin keskustelukumppanille oikean perspektiivin, jolla vältetään ylimääräinen turhautuminen, eikä tarvitse myöskään lyödä joka kerta otsaansa verille seinään törmätessään. 

   

Paavi ja homoliitot

Kotimaa24:ssä on ollut keskustelua paavin taannoisen puheen osasta, jossa hän sanoo, että kaikki käytännöt, jotka murentavat perinteistä perheinstituutiota, ovat uhka ihmisten arvolle ja koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Perhe taas perustuu paavin mielestä miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Uutistoimisto Reuters oli tehnyt puheesta uutisen, jossa väitettiin paavin sanoneen, että homoliitot ovat uhka ihmiskunnalle. Tästä asiasta palstoilla on nyt väännetty. Kopioin alle kommenttini, jolla osoitin aukottomasti, miten asia on. Aivan lopuksi kopioin kyseisen paavin puheen kohdan alkuperäisenä versiona. Kommentistani tuli pienimuotoinen logiikan oppitunti.

  

N.N: Aika hyvä heitto. Olet selvästi vitsimiehiä. Olisipa lukutaitosi samaa korkeaa luokkaa. ;-) Haen rautalankaa ihan sinua varten. Näin se teksti loogisesti etenee.

- Paavi sanoo, että lasten ja nuorten opettaminen on ensiarvoisen tärkeää maailmalle. (alkuperäisessä versiossa paavi puhuu koulutuksesta, eli education. Kotimaan uutisessa asia oli muuntunut kasvatukseksi. Tällä ei kuitenkaan ole asian kannalta merkitystä)

- Koulutukseen tarvitaan hyvät puitteet

- Tärkeimmässä roolissa koulutuksessa on perhe, joka perustuu miehen ja naisen väliseen avioliitto. Tämähän Markku tarkoittaa sitä, että muut perhemallit eivät ole yhtä hyviä kasvatukseen ja kouluttamiseen. Näitä muita perhemallejahan voisi olla vaikka yh-perheet, tai homoliitot.

- Väliin paavi ilmoittaa, että perinteinen miehen,naisen ja lasten muodostama perhe ei ole pelkästään totuttu tapa, vaan jokaisen yhteiskunnan perussolu.

- Sen jälkeen paavi sanoo, että perinteistä perheyksikköä uhkaavat käytännöt uhkaavat ihmisen arvoa (human dignity) ja ihmiskunnan tulevaisuutta (future of humanity itself)

Kootaan asiat yhteen. Perinteisten perheyksiköiden väheneminen, tai niiden asemaan puuttuminen, uhkaa ihmiskuntaa. Perinteiset perheyksiköt vähenevät muun muassa siksi, että perustetaan homoliittoja, jotka siis eivät ole perinteisiä perheyksiköitä. Näin ollen myös homoliitot uhkaavat ihmiskuntaa. Eli:

1) Perinteisen perheinstituution mureneminen uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta

2) Homoliitot (muiden muassa) murentavat perinteistä perheinstituutiota

3) Homoliitot uhkaavat ihmiskunnan tulevaisuutta

Ole hyvä.

Relevantti osa paavin puheesta

Education is a crucial theme for every generation, for it determines the healthy development of each person and the future of all society. It thus represents a task of primary importance in this difficult and demanding time. In addition to a clear goal, that of leading young people to a full knowledge of reality and thus of truth, education needs settings. Among these, pride of place goes to the family, based on the marriage of a man and a woman. This is not a simple social convention, but rather the fundamental cell of every society. Consequently, policies which undermine the family threaten human dignity and the future of humanity itself.

Usko Eevertti Luttinen

MTV3:lla alkaneessa Putous-ohjelmassa teki debyyttinsä Aku Hirviniemen esittämä pappi Usko Eevertti Luttinen Nokian Sorvankylältä. En nyt ala luettelemaan, millaisia ominaisuuksia kyseisellä hahmolla on, mutta haluan pohtia hieman sketsihahmon, ja tässä tapauksessa karikatyyrin, olemusta Luttisen avulla. Netin keskustelupalstoilla ja lehtien yleisönosastoilla ilmeisesti jo käydään keskustelua puolesta ja vastaan siitä, onko hahmo loukkaava tai pilkkaava.

Karikatyyrihan tarkoittaa, että joitain hieman korostuneita, mutta sinänsä niin sanotusti tavallisia, ominaisuuksia ylikorostetaan ja yhdistellään, jotta saadaan luotua koominen hahmo. Karikatyyri ei välttämättä ole liioiteltu version oikeasta ihmisestä. Se voi olla, ja usein onkin, karikatyyrikonstruktio, joka on kokoelma erilaisista ominaisuuksista ja tavoista. Tältä kannalta ajatellen, minun on vaikea ymmärtää Luttisen loukkaavan jotain tiettyä henkilöä.

Jotkut ovat ilmeisesti moittineet, että Usko Eevertin hahmo pilkkaisi pappeja. Tosin en tiedä, ovatko papit itse kokeneet sen niin. Luttisen tapauksessa en näe, että se karrikoisi pappeutta sinänsä. Hahmossa tehdään naurunalaiseksi sellaiset ihmiset, joilla on Luttisen piirteitä, ja jotka ovat tai eivät ole pappeja. Tietysti hahmon pappeus on kriittisen tärkeä osatekijä sen koomisuudessa sen takia, että se (pappeus) toimii karrikoiduista ominaisuuksista erillisenä akseleraattorina, jonka kautta saadaan koominen teho täyteen voimaansa.

Luttinen toimii koomisena hahmona myös toisella tapaa karikatyyrin lisäksi. Tarkoitan parodiaa. Parodiassa jokin juhlava tai pyhä siirretään yllättäen arkiseen tai profaaniin kontekstiin. Parodisesta sketsistä esimerkkinä voisi olla vaikkapa seuraavankaltainen kuvitelma. Hääseurue on kokoontunut kirkkoon juhlavaa hääseremoniaa varten, ja kaikki ovat valmiina. Vain pappia odotetaan. Lopulta pappi saapuu paikalle ja pahoittelee suureen ääneen myöhästymistään ”Anteeksi, että olen myöhässä, mutta maha on niin pahasti ripulilla”. Luttisen hahmo toimii hieman samalla tavalla (ja luulisin, että vielä selvemmin myöhemmissä jaksoissa). Eli vaikka hänellä on ominaisuuksia, jotka jostain syystä tunnistamme helposti ja välittömästi ”papillisiksi”, on hänessä myös piirteitä, jotka ovat ristiriitaisia ”papillisuuden” kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa siirrytään parodian puolelle.

Hahmo onkin siinä mielessä niin onnistunut, että se toteuttaa koomisuutta monella eri tasolla. Karikatyyrin ja parodian lisäksi voisin mainita ainakin toiston. Luttisen toistoa ovat ne muutamat sanonnat, jotka todennäköisesti tulevat toistumaan läpi sarjan eli mm. ”Shiunaushta”, ”Sitähän sä kysyit” ja hiljaisella nöyrällä äänellä sanottu ”niin”. Filosofi ja nobelisti Henri Bergson on kirjoittanut hienon tutkimuksen komiikan merkityksestä nimeltä ”Nauru”, jossa näitä käsitellään tarkemmin. Suosittelen.

Loppuhuomautuksena lisäisin, että Luttisen kotiseurakunnan paikkakunta ja viittaus Koivistoon on tarpeeton, eikä tuo mitään koomista lisäarvoa hahmolle. Sen olisi voinut aivan hyvin jättää pois, vaikken tunnekaan erityistä sympatiaa Koivistoa kohtaan

Jumalan radio - lähetystä hulluuden rajoilta

Eräs henkilö kertoi minulle kerran olevansa ”Jumalan radio”. Tällä hän tarkoitti, että hän kokee olevansa suora väylä jumalan viesteille. Blogikirjoituksen lähtöpiste on tämän ihmettely. Eli jossittelemme vähän.

Kun ihmisestä on tullut jumalallinen ”kasettimankka”, tuleeko viesti radiosta vai kasetilta? Eräässä aiemmassa kirjoituksessani päädyin siihen lopputulokseen, että ihminen ei voi saada raamatusta puhtaasti objektiivisia ohjeita, vaan hän lukee sitä aina oman tulkinnan kautta. Voidaan sanoa jopa niin, että jo ennen lukijalle saapumista, raamattu on moneen kertaan tulkittu. Ihminen ei saa raamatusta myöskään arvotietoa, vaan hän hakee sieltä vahvistuksen jo valmiina olevalle käsitykselleen. Radiosignaalin tapauksessa ei ole samankaltaista ongelmaa. Viesti välittyy kopioituna, ei tulkittuna.

Tässä näyttäisi olevan kolme vaihtoehtoa: a) hän todella saa ajatuksensa suoraan jumalalta selkeänä ja ilman tulkintaa, b) hän valehtelee uskovansa, että asia on niin, ja tämän hän tekee jostain patologisesta psykologisesta syystä, tai c) hän ei saa viestejä, mutta luulee saavansa, eli hän on kansankielellä sanottuna hullu.

Koska olen pragmaattinen agnostikko, suhtaudun kohtaan a) sanomalla, että epätodennäköistä, mutta mahdollista. Siis ”vahva ei varmaankaan.”

Jos kohta b) on totta, on se äärimmäisen haitallista hänen lähipiirilleen ja seurakunnalleen. Jumalan radiona toimiva väittää saaneensa jumalan armolahjana jumalan sanan, jolloin hän voi käyttää jumalan auktoriteettia omien tavoitteidensa ajamiseen siinä määrin, miten häntä uskotaan. Toisaalta näen tämänkaltaisen käytöksen takana tiettyä suuruudenhulluutta. Psykologisia motiiveja valehtelulla voisi luetella lukemattomia.

Karismaattisissa liikkeissä on suuri uskonnollisen vallan väärinkäyttömahdollisuus. Karismaattisia uskonnollisia tapahtumia voisi verrata spiritismiin karismaatikon ollessa meedio. Ero taitaa olla mielipide-ero, varsinkin jos määrittelee spiritismin laajasti koskemaan henkiä yleensä. Olen nähnyt kuvaa yhdestä televisioidusta karismaattisesta tapahtumasta (Nokia-missio). Sen suurin erikoisuus oli mielestäni sen maaginen luonne. Pyhää henkeä komennettiin hyvin tiukkaan sävyyn ilmestymään paikalle.

Kohta c) on niin ikään äärimmäisen haitallinen, mutta mittakaavan voisi kuvitella olevan suurempi. Panokset ovat siis korkeammat, koska aidosti itseensä uskova mielipuoli pystynee saamaan laajemman kannattajakunnan.

Seuraava on lopulta mielestäni keskeisin ongelma. Jossitellaan, että ihminen A saa suoraa viestiä jumalalta, ja ihminen A kertoo sen eteenpäin ihmiselle B. Mikä merkitys sillä voi olla ihmiselle B? Hän ei voi tietää, että mikä vaihtoehto (a, b vai c) on totta. Jätetään tieto sivuun, jolloin jäljelle jää usko. Jos jumala ei kerro ihminen B:lle, että ihminen A saa häneltä suoraa viestintää, niin ihminen B on uskon varassa sen suhteen. Tuolloin ihminen B:n usko kuitenkin kohdistuu siihen, mitä ihminen A väittää eli toisin sanoen ihminen B uskoo ihminen A:han eikä jumalaan. Näin ollen jumalan radion voisi sulkea, ja jäljelle jää normaali mielipiteiden vaihto ilman megalomaniaa

Päivi Räsänen - tuo seitsemästi unohdetun sanan peili

Sisäministerimme Päivi Räsänen on viime aikoina kovasti murehtinut. Ei kuitenkaan oman ministeriönsä asioita, mutta sen sijaan hän on murehtinut sitä, ettei kirkko ota riittävän äänekkäästi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tai ehkä on sittenkin parempi, että hän ei murehdi sisäministerin vastuualueeseen kuuluvia asioita.

On äkkiseltään aika erikoista, että ministeri, vieläpä sisäministeri, ottaa näin voimakkaasti kantaa kirkon sisäisiin asioihin. Toisaalta puuttuihan Supokin tässä taannoin uskonnonopetukseen Tampereella. Millainen haloo nousisi, jos joku selkeästi kristillisyyden vastainen ministeri tekisi saman? Joku vitsiniekka voisi kysyä, että eikös niin juuri tapahtunut?

Uskovaisten parissa mielipiteet jakautuvat karkeasti kahteen leiriin konservatiivi-liberaali jaon mukaan. Sähköisellä kirkonmäellä asiasta on saatu kiivaat keskustelut aikaan. Samalla käydään konservatiivien ja liberaalien vääntöä monenkin eri aiheen kautta. Jos oikein tarkasti katsoo, näemme selvästi, että aiheella ei loppujen lopuksi taida olla väliä. Kyse on valtataistelusta. Joka tapauksessa näyttä siltä, että Päivi Räsänen mielipiteineen edustaa vain osaa kirkon jäsenistä. Vaikea sanoa, että miten suurta osaa.

 Itse en ole kristitty, mutta voin tietysti spekuleeraata, että mitä jos tulisin sellaiseksi. Pystyisinkö astumaan samaan huoneeseen konservatiivin tai liberaalin kanssa? Viimeaikaisten keskustelujen seuraaminen on ollut erittäin hyödyllistä. Kirjoitan piakkoin pienen tekstin uskonnollisesta konservatiivista.

Palataan Päivi Räsäseen. Eräässä Monty Pythonin sketsissä oli Hassun kävelyn ministeriö. Minusta Räsäsen voisi siirtää sisäministeriöstä pois ja antaa hänelle uusi, varta vasten hänelle tehty, ministerinsalkku. Uuden ministeriön nimi voisi olla vaikkapa ”istu nurkassa äläkä tee mitään” –ministeriö.

Ryyppäämistä alttarilla, poliisit kirkkoon!

Seinäjoella kokoontunut Raittiuden ystävät ry aikoi ehdottaa ehtoollisviinin alaikäiselle tarjoilemisen kieltämistä. Tai paremminkin he aikoivat ehdottaa, että alkoholilakia noudatettaisiin myös kirkoissa. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikkokin sen sitten kysyttäessä myönsi, että todellakin ehtoollisviinin anniskelu alaikäiselle on rikos.

Uskonnollisissa piireissä asiasta nousi kova haloo, eikä ollut yllättävää, kun tänään uutisoitiin Raittiuden ystävät yhdistyksen peruneen ehdotuksensa. Vaikka yhdistys ei ole näkyvästi uskonnollinen raittiusjärjestö, ilmeisesti he kuitenkin paskoivat housuihinsa, kun helvetintulen polte alkoi lähestyä.

Ehdotuksen vetäminen takaisin ei poista sitä faktaa, että lakia joka tapauksessa rikotaan. Kyselin asiasta Kotimaa24-sivuston asiantuntijoilta (siis papeilta) ja sain kuulla, että ehtoollisviini onkin tujua ainetta, n.15 % väkevöityä viiniä. Vahvan viinin käyttöön annettiin syyksi mm. perinteet sekä se, että viini on välimeren alueen luonteva juhlajuoma ja siksi sopii kirkonmenoihin. Myös käytännöllisiä syitä oli, kuten vahvan viinin parempi säilyvyys ja parempi maku (siis sokeripitoisuus verrattuna kitkerämpään kuivaan viiniin).

Alkoholihaittojen ehkäisyn kannalta asia ei ehkä ole kovin merkittävä, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä olen lukenut. Periaatehan on myös tärkeä. Lisäksi on kovin erikoista, että ev.lut. kirkko voi toimia yksiselitteisesti Suomen lain vastaisesti.

Nyt siis voisi joku energinen vääräleuka soittaa poliisit paikalliseen kirkkoon ehtoollisaikaan ja sanoa, että siellä rikotaan anniskelulakia. Lain mukaanhan poliisin pitäisi toimia. Eikö näin ole? Ei muuta kuin salakapakka kiinni.

Minulle riittää se, kun saan hykerrellen makustella tätä herkullista ironiaa. Uskovaiset ja raittiusväki kerrankin eri puolilla barrikaadia alkoholiasioissa.

Ironikkoja on hemmoteltu tänään toisellakin uutisella. Terveydenhuollon valvonta- ja lupaviranomaisen Valviran ylijohtaja Marja-Liisa Partanen on vastustanut viimeiseen asti, valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, suunnitelmia rakentaa vammaisten hoitokoti hänen kotitalonsa naapuriin. Partasen mukaan kyse ei kuitenkaan ollut ”ei minun takapihalleni” –ajattelusta, mutta uskokoon ken tahtoo. Perustelut kuulostivat aika ontoilta. Niin ja sitten se varsinainen ironia. Valvirahan on myös se viranomainen, joka valvoo vammaisten palveluita. Kai tämäkin pitää vielä sanoa. Olisipa Partanen tutkinut samalla innolla niitä lääkärien ja hoitajien kelpoisuuksia

Johan saatiin taas lausuntoa

Timo Soini käy kovaa presidenttitaistoa, ja retoriikkakin on sitä itseään, eli presidentillistä. Mahdollinen tuleva arvojohtajamme on ilmeisesti päässyt yli haaveestaan parittaa duunareille vaimot. Nyt hänen pitäisi saada päättää myös siitä, että mikä on fasismia ja mikä ei. Soini puhuu nyt suvaitsevaiston fasismista, ts. suvaitsevaisen ihmisen suvaitsemattomuudesta suvaitsemattomia kohtaan. Tätäkö nyt pitäisi suvaita?

Perussuomalaisten puoluetoimistolla löytyy neroutta niin että häikäisee. Kun yksittäisten kansanedustajien ja aktiivien tokaisujen puolustaminen on käynyt raskaaksi, niin he ovat keksineet, että mitä jos muutetaankin asetelma kokonaan päälaelleen. Sanotaan, että fasismi ei ole fasismia, vaan suvaitsevaisuushan sitä fasismia onkin. Sitten vaan silmät kiinni ja lasketaan, moniko väitteen ostaa.

Timo Soini kertoi itsenäisyyspäivän juhlissa, että hänen presidenttiaikanaan vieraslista tulisi muuttumaan merkittävästi. Voisin kuvitella, että niissä juhlissa kaikki vanhat ja hieman tuoreemmat diktaattorit ja fasistit läheltä ja kaukaa rahdattaisiin arkuissaan seinänvierille juhlimaan. Siinähän sitä olisi kansan heikkojen ja huomaamattomien mukava tepastella heidän maallisten jäänteidensä lempeän ja hyväksyvän katseen alla

Leipäpappi kateederilla

Tarvitseeko pappi palkkaa? Eikö saarnastuolissa patsastelussa ja seurakuntalaisten ihailussa luulisi olevan riittävästi palkkiota? Eikö olisi hienoa olla kristuksen hohtavana kilpenä suojaamassa tavallista syntistä belsebuubin juonilta? Siitähän voisi jopa maksaa. Mitä on raha tällaisen metafyysisen vastuun edessä?

Ev.lut kirkossa papit saavat kuitenkin myös kelvollisen rahallisen korvauksen aherruksestaan. Pappien palkat määräytyvät monesta seikasta, mutta keskimääräinen seurakuntapastorin palkka on 2300e/kk ja siitä ylöspäin. Kirkkoherrat saavat seurakunnan koosta riippuen jo päälle 4000e/kk. Herra vain tietää, mitä piispat saavat. Voi olla, että tietoni ovat vanhentuneita, ja palkat ovat sittemmin nousseet.

Kaikkiin kutsumusammatteihin pätee sama, mutta erityisesti pappeihin. Kirkon eli työnantajan tulisi antaa välineet julistamiseen (ts.paikka yms.), ruoka ja katto pään päälle, mutta sen pitäisi riittää. Kaikki tämän yli menevä rapauttaa papin hengellistä uskottavuutta. Vaatimus taitaa olla liian kova. Kaikkien täytyy saada elää ns. normaalisti eli kuluttaa normaalisti. Lisäksi pappikin liikkuu rahalla mitattavalla statusasteikolla. Kirkkoherraksi pääsemisen etuna ei ole pelkästään hengellisen vastuun ja gloorian lisääntyminen vaan myös tulojen pitää kasvaa merkittävästi ja uutta asemaa kuvastavaksi.

Mutta vielä kerran kysyn, eikö pappeus ole uskossa olevalle niin hienoa, että hän tekisi sitä vaikka ilmaiseksi? Vai perustellaanko pappienkin palkkaa samoin kuin kansanedustajien korkeaa palkkaa? Papille täytyy maksaa hyvää palkkaa, jotta tehtäviin hakeutuisi riittävän hyvää ainesta. Voisin hyvin uskoa, että juuri tämä on perustelu. Siinäpä on komiikkaa monella tasolla.

Palkattomuus hävittäisi leipäpapit pappiskunnasta. Tosin jäljelle jäisivät silti vielä mielipuolet, sadistit ja narsistit niiden aidosti hengellisten lisäksi. Palkattomana työskentelevän papin luokse minäkin voisin kuvitella meneväni keskustelemaan. Hän voisi tehdä töitä jumalalle ikään kuin velaksi ja saada suurimman mahdollisimman palkkion sitten tuonpuoleisessa. Se sopisi varmasti seurakuntalaisillekin.

Jäi kiinni seksistä

Kirjoitin eilen ”seksirikollinen puhujana seurakunnassa” –uutisesta lyhyen blogitekstin Kotimaa24:ään, ja sen keskustelusta jäi mieleeni yksi yksityiskohta, josta sain revittyä paljon huvitusta.

Eräs ko. sivuston bloggaajista, ev.lut pappi, ilmeisesti tiesi henkilökohtaisesti puheena olevan helluntaiseurakunnan pedofiilipastorin. Hän halusi siitä syystä puolustaa tätä ja kirjoitti, että emme voi ”repostella” asiaa, koska emme tiedä kaikkia yksityiskohtia.

Naurattamaan minua alkoi siinä vaiheessa, kun hän kirjoitti, että meidän pitäisi arvioida kukin henkilö tapauskohtaisesti eikä niputtaa kaikkia seksistä kiinni jääneitä samaan kastiin. Minusta tuo ”seksistä kiinni jääminen” oli ainakin joulukuun, ellei koko vuoden, hauskin vakava ilmaisu. Taitaa olla malliesimerkki freudilaisesta lipsahduksesta.

Tämän aamun puhutuin uutinen (K24:ässä), oli Norjassa tehty ”tutkimus”, jonka mukaan kirkossa käyminen alentaa verenpainetta. Laitoin tutkimuksen lainausmerkkeihin sen vuoksi, että alustavasti kyseessä näyttäisi olevan taas yksi nollatutkimus, joista ajoittain uutisoidaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kun näissä tapauksissa tutkimustiedotteessa tutkijat sanovat yllättyneensä tuloksista, tarkoittaa se suomeksi: ”Halusimme saada tällaisen tuloksen, mutta sanomme yllättyneemme siitä, jotta tulokset olisivat edes vähän uskottavampia”.

Jos haluaisin ilkeillä, voisin kuitata jumalanpalveluksen verenpainetta alentavat vaikutukset tällä vanhalla sanonnalla: ”Tieto lisää tuskaa” (rautalangasta väännettynä se tarkoittaa, että kääntäen tiedonpuute alentaa verenpainetta.)