Pakina ihmisten välisen kommunikaation hankaluuksista
Uskonnollisen konservatiivin kohtaaminen saattaa olla
harjaantumattomalle hieman pelottavaa ja hämmentävääkin. Tässä oppaassa annan
käytännön vinkkejä, joiden avulla tilanne sujuu kivuttomammin.
Uskonnollinen konservatiivi (leikkimielisesti ”konsu”)
saattaa vaikuttaa aluksi aivan normaalilta ihmiseltä, mutta heti kun hän alkaa
ilmaista itseään, tulee mieleen roomalaisen runoilijan Horatiuksen lausahdus:
”Mitäs paskapuhetta tämä nyt on?”.
Jotta keskustelu voi ensijärkytyksen jälkeen jatkua, on hyvä
tunnistaa, minkä tyyppisestä konsusta on kyse. Onneksi heitä on karkeasti
jaettuna vain kahta tyyppiä, joten se ei tuota suurempia vaikeuksia. Toinen
tyyppi on niin sanottu ärähtelijä ja toinen on hypnootikko. Muita tyyppejä
harvemmin tapaa, mutta se ei tarkoita, ettei heitäkin olisi olemassa.
Ärähtelijä osallistuu keskusteluun erittäin niukkasanaisella
tyylillä, jonka takia voi syntyä vaikutelma, että hän on jatkuvasti vihainen.
Omalla tavallaan hän onkin pyhittänyt vihansa, joten sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Voi tietysti olla, ettei ärähtelijä oikein osaa kommunikoida muullakaan tavalla.
Toisaalta voi myös olla niin, että ärähtelijä on tietoisesti valinnut linjansa
tyyliseikoista johtuen. Vähän sanoja ja vielä vähemmän asiaa –periaate on vanha
ja hyväksi koettu tapa. Paras keino suhtautua ärähtelijään on olla
pitkämielinen ja ajatella ärhentely ikään kuin aikuisten keskustelun
taustakohinaksi.
Toinen uskonnollisten konsujen tyyppi on hypnootikko. Hän on
edellistä kinkkisempi tapaus. Ärhentelijällä voi olla positiivista vaikutusta
keskusteluun siten, että hän toimii tavallaan adrenaliiniruiskeena.
Hypnootikolla sen sijaan on usein päinvastainen vaikutus. Hänen pitkät unettavat
litaniansa ja ulkoa opitut papukaijamaiset hokemat vaivuttavat keskustelijoita
horrokseen. Joskus käy jopa niin, että varomaton hypnootikko nukahtaa myös itse.
Tällöin tarvitaankin jo ulkopuolista apua.
On myös hyvä tiedostaa, että asiasisällöllisesti pitkiä
hyppäyksiä puheenvuoroissaan tekevä (eivät ole välttämättä sanamääriltään
laajoja) konservatiivi vie viestiään eteenpäin kuin käärme, kiemurrellen eri puolille,
välillä taaksepäin ja sitten taas viistosti eteenpäin jne. Se mistä lähdettiin
liikkeelle, jää näkymättömiin, eikä perille pääsemisestäkään ole enää takeita. Tätä
vastaan suojautumiseen on vaikea antaa muuta ohjetta, kuin että yritä häivyttää
viekoittelevasti ympäriinsä soljuvat kirjainrivit mielestäsi ja tarraudu siihen
terveeseen järkeen, jota kultakin meistä vaihtelevassa määrin löytyy.
Nyt olemme käyneet läpi, että ”miten?”. Seuraavaksi
keskitymme kysymykseen ”mitä?”. Lähtökohta uskonnollisella konservatiivilla on
seuraava motto: ”Mielipiteeni on selvä, älä sekoita minua tosiasioilla.” Tämän
kun muistaa, niin se riittää jo pitkälle pitämään konsujen yllättämäksi
joutuneen piruparan järjissään. Suuri osa heidän mielipiteistään on lähtöisin
vihamielisyydestä ja epäluulosta (joskus suorastaan paranoiasta), joka saattaa
saada heidät näyttäytymään monomaanisia piirteitä omaavina. Tyypillistä on myös
asenteiden ja mielipiteiden muodostamisen käänteisyys. Kun normaali ihminen
pyrkii rakentamaan asennemaailmaansa yhteistyössä sen kanssa, millainen todellisuus
on, konservatiivi pyrkii vähentämään maailmaa omia asenteitaan vastaavaksi.
Kuin vampyyri kryptastaan, hän imee elämän spontaania ”élan vitalia”. Mitä
sille sen jälkeen tapahtuu, sitä en osaa sanoa.
Keskimääräisen konservatiivisen hypnootikon keskimääräinen
viesti on laskettavissa seuraavaan prosenttijakaumaan: Se on 20 % henkilöön
käyvää virheargumentaatiota, 25 % asiaan liittyvää virheargumentaatiota, 10 %
puhdasta tuubaa, 20 % omahyväisyyttä, 20 % ilkeilyä ja 5 % asiaa sidosaineiksi.
Tämän tosiasian tietäminen antaa konservatiivin keskustelukumppanille oikean
perspektiivin, jolla vältetään ylimääräinen turhautuminen, eikä tarvitse
myöskään lyödä joka kerta otsaansa verille seinään törmätessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti