Usko Eevertti Luttinen

MTV3:lla alkaneessa Putous-ohjelmassa teki debyyttinsä Aku Hirviniemen esittämä pappi Usko Eevertti Luttinen Nokian Sorvankylältä. En nyt ala luettelemaan, millaisia ominaisuuksia kyseisellä hahmolla on, mutta haluan pohtia hieman sketsihahmon, ja tässä tapauksessa karikatyyrin, olemusta Luttisen avulla. Netin keskustelupalstoilla ja lehtien yleisönosastoilla ilmeisesti jo käydään keskustelua puolesta ja vastaan siitä, onko hahmo loukkaava tai pilkkaava.

Karikatyyrihan tarkoittaa, että joitain hieman korostuneita, mutta sinänsä niin sanotusti tavallisia, ominaisuuksia ylikorostetaan ja yhdistellään, jotta saadaan luotua koominen hahmo. Karikatyyri ei välttämättä ole liioiteltu version oikeasta ihmisestä. Se voi olla, ja usein onkin, karikatyyrikonstruktio, joka on kokoelma erilaisista ominaisuuksista ja tavoista. Tältä kannalta ajatellen, minun on vaikea ymmärtää Luttisen loukkaavan jotain tiettyä henkilöä.

Jotkut ovat ilmeisesti moittineet, että Usko Eevertin hahmo pilkkaisi pappeja. Tosin en tiedä, ovatko papit itse kokeneet sen niin. Luttisen tapauksessa en näe, että se karrikoisi pappeutta sinänsä. Hahmossa tehdään naurunalaiseksi sellaiset ihmiset, joilla on Luttisen piirteitä, ja jotka ovat tai eivät ole pappeja. Tietysti hahmon pappeus on kriittisen tärkeä osatekijä sen koomisuudessa sen takia, että se (pappeus) toimii karrikoiduista ominaisuuksista erillisenä akseleraattorina, jonka kautta saadaan koominen teho täyteen voimaansa.

Luttinen toimii koomisena hahmona myös toisella tapaa karikatyyrin lisäksi. Tarkoitan parodiaa. Parodiassa jokin juhlava tai pyhä siirretään yllättäen arkiseen tai profaaniin kontekstiin. Parodisesta sketsistä esimerkkinä voisi olla vaikkapa seuraavankaltainen kuvitelma. Hääseurue on kokoontunut kirkkoon juhlavaa hääseremoniaa varten, ja kaikki ovat valmiina. Vain pappia odotetaan. Lopulta pappi saapuu paikalle ja pahoittelee suureen ääneen myöhästymistään ”Anteeksi, että olen myöhässä, mutta maha on niin pahasti ripulilla”. Luttisen hahmo toimii hieman samalla tavalla (ja luulisin, että vielä selvemmin myöhemmissä jaksoissa). Eli vaikka hänellä on ominaisuuksia, jotka jostain syystä tunnistamme helposti ja välittömästi ”papillisiksi”, on hänessä myös piirteitä, jotka ovat ristiriitaisia ”papillisuuden” kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa siirrytään parodian puolelle.

Hahmo onkin siinä mielessä niin onnistunut, että se toteuttaa koomisuutta monella eri tasolla. Karikatyyrin ja parodian lisäksi voisin mainita ainakin toiston. Luttisen toistoa ovat ne muutamat sanonnat, jotka todennäköisesti tulevat toistumaan läpi sarjan eli mm. ”Shiunaushta”, ”Sitähän sä kysyit” ja hiljaisella nöyrällä äänellä sanottu ”niin”. Filosofi ja nobelisti Henri Bergson on kirjoittanut hienon tutkimuksen komiikan merkityksestä nimeltä ”Nauru”, jossa näitä käsitellään tarkemmin. Suosittelen.

Loppuhuomautuksena lisäisin, että Luttisen kotiseurakunnan paikkakunta ja viittaus Koivistoon on tarpeeton, eikä tuo mitään koomista lisäarvoa hahmolle. Sen olisi voinut aivan hyvin jättää pois, vaikken tunnekaan erityistä sympatiaa Koivistoa kohtaan