Kun fiksut ihmiset keskustelevat ja väittelevät, he
vaihtavat keskenään enemmän tai vähemmän onnistuneita argumentteja (premissejä
ja johtopäätöksiä). Lopulta kun kaikki oleellinen on sanottu, he lopettavat
keskustelun myöntäen jotain siihen suuntaan, että ”minä olen tätä mieltä ja
sinä tuota mieltä, eikä siinä mitään pahaa ole. Minä arvostan sitä.” (ja minä
tapaan vielä lisätä hiljaa mielessäni, että saatanan dorka).
Hiljattain näin uuden tavan, jolla lopettaa keskustelu.
Ilmeisesti sitä käytetään lähinnä uskonnollisessa keskustelussa, kun ei haluta
taantua pelkkään raamatun jakeiden copypastaukseen. Se menee suunnilleen näin:
”Hän ymmärtää, ken kykenee sen ymmärtämään”. Mikä nerokas tapa sanoa, että joko
ymmärrät tai hyväksyt mitä sanon, tai olet tyhmä. Onhan se toki tautologia,
mutta tautologiat ovat muutenkin tärkeä osa uskonnollista retoriikkaa. Niitä
käyttämällä pääsee tyhmempikin olemaan joskus oikeassa.
Haaviston pääsy presidentinvaalien toiselle kierrokselle
jaksaa yhä kuohuttaa sähköisellä kirkonmäellä. Homokeskustelu velloo ja paska
lentää tuulettimeen. Kaikki eivät kuitenkaan halua suoraan ilmoittautua
homovastaisiksi, joten perustelut Haavistoa vastaan saavat jo absurdeja
piirteitä. Nyt hän ei kuulemma ole riittävän lukenut presidentiksi. Pelkkä
poliittinen kokemus tai elämänkokemus ei siis riitä. Tietysti jos hän olisi
vaikkapa valtiotieteiden tohtori, hän olisi samojen ihmisten mielestä liian
lukenut, eikä tietäisi ”oikeasta” elämästä mitään.
Parhaimmat tyylipisteet elämäntapa-seniiliyden asteikolla
saavat kuitenkin ne, jotka näkevät yhteyden Haaviston mahdollisen
presidenttiajan ja raamatun Sodoman ja Gomorran välillä. Pian voi siis alkaa
satamaan tulta ja tulikiveä niskaan. Nämä maailmanlopun ennustajat tuntuvat
pelkäävän ihan tosissaan. Minä puolestaan pelkään heitä.
Mitäs näihin voi muuta sanoa, kuin että hän ymmärtää, ken
kykenee sen ymmärtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti