Jumalan radio - lähetystä hulluuden rajoilta

Eräs henkilö kertoi minulle kerran olevansa ”Jumalan radio”. Tällä hän tarkoitti, että hän kokee olevansa suora väylä jumalan viesteille. Blogikirjoituksen lähtöpiste on tämän ihmettely. Eli jossittelemme vähän.

Kun ihmisestä on tullut jumalallinen ”kasettimankka”, tuleeko viesti radiosta vai kasetilta? Eräässä aiemmassa kirjoituksessani päädyin siihen lopputulokseen, että ihminen ei voi saada raamatusta puhtaasti objektiivisia ohjeita, vaan hän lukee sitä aina oman tulkinnan kautta. Voidaan sanoa jopa niin, että jo ennen lukijalle saapumista, raamattu on moneen kertaan tulkittu. Ihminen ei saa raamatusta myöskään arvotietoa, vaan hän hakee sieltä vahvistuksen jo valmiina olevalle käsitykselleen. Radiosignaalin tapauksessa ei ole samankaltaista ongelmaa. Viesti välittyy kopioituna, ei tulkittuna.

Tässä näyttäisi olevan kolme vaihtoehtoa: a) hän todella saa ajatuksensa suoraan jumalalta selkeänä ja ilman tulkintaa, b) hän valehtelee uskovansa, että asia on niin, ja tämän hän tekee jostain patologisesta psykologisesta syystä, tai c) hän ei saa viestejä, mutta luulee saavansa, eli hän on kansankielellä sanottuna hullu.

Koska olen pragmaattinen agnostikko, suhtaudun kohtaan a) sanomalla, että epätodennäköistä, mutta mahdollista. Siis ”vahva ei varmaankaan.”

Jos kohta b) on totta, on se äärimmäisen haitallista hänen lähipiirilleen ja seurakunnalleen. Jumalan radiona toimiva väittää saaneensa jumalan armolahjana jumalan sanan, jolloin hän voi käyttää jumalan auktoriteettia omien tavoitteidensa ajamiseen siinä määrin, miten häntä uskotaan. Toisaalta näen tämänkaltaisen käytöksen takana tiettyä suuruudenhulluutta. Psykologisia motiiveja valehtelulla voisi luetella lukemattomia.

Karismaattisissa liikkeissä on suuri uskonnollisen vallan väärinkäyttömahdollisuus. Karismaattisia uskonnollisia tapahtumia voisi verrata spiritismiin karismaatikon ollessa meedio. Ero taitaa olla mielipide-ero, varsinkin jos määrittelee spiritismin laajasti koskemaan henkiä yleensä. Olen nähnyt kuvaa yhdestä televisioidusta karismaattisesta tapahtumasta (Nokia-missio). Sen suurin erikoisuus oli mielestäni sen maaginen luonne. Pyhää henkeä komennettiin hyvin tiukkaan sävyyn ilmestymään paikalle.

Kohta c) on niin ikään äärimmäisen haitallinen, mutta mittakaavan voisi kuvitella olevan suurempi. Panokset ovat siis korkeammat, koska aidosti itseensä uskova mielipuoli pystynee saamaan laajemman kannattajakunnan.

Seuraava on lopulta mielestäni keskeisin ongelma. Jossitellaan, että ihminen A saa suoraa viestiä jumalalta, ja ihminen A kertoo sen eteenpäin ihmiselle B. Mikä merkitys sillä voi olla ihmiselle B? Hän ei voi tietää, että mikä vaihtoehto (a, b vai c) on totta. Jätetään tieto sivuun, jolloin jäljelle jää usko. Jos jumala ei kerro ihminen B:lle, että ihminen A saa häneltä suoraa viestintää, niin ihminen B on uskon varassa sen suhteen. Tuolloin ihminen B:n usko kuitenkin kohdistuu siihen, mitä ihminen A väittää eli toisin sanoen ihminen B uskoo ihminen A:han eikä jumalaan. Näin ollen jumalan radion voisi sulkea, ja jäljelle jää normaali mielipiteiden vaihto ilman megalomaniaa