50 euron presidenttiehdokkaita ja herkkiä rasisteja

Kristillisillä on kerrankin presidenttiehdokas, joka on keskiarvo puolueestaan: Jäykkä, mitäänsanomaton ja pyhän hengen lamaannuttama. Viime torstain A-talkin ehdokaskeskustelusta jäi päällimmäisenä mieleen säikähtänyt ex-urheilija, joka oli hädissään ilman etukäteen kirjoitettua puhetta. ”Päivi Räsänen sitä mieltä ja Päivi Räsänen tätä mieltä.” Kristilliset voisivat valmistaa Essayahin näköisiä pahvihahmoja, jotka nauhalta toistelisivat Päivi Räsäsen vesitettyjä mielipiteitä. Näitä saisi koottua alle viidellä kympillä kappale. Kustannustehokasta kuin mikä.

Edellä mainitussa televisio-ohjelmassa Essayahilta kysyttiin, miksi hän on jäänyt niin etäiseksi ja tuntemattomaksi politiikkaa seuraaville. Hänen poliittinen ansiolistansa on hyvin vaikuttava. Tässä yhteydessä se todistaa kuitenkin enemmänkin häntä vastaan. Kaikista noista vaikuttamismahdollisuuksista huolimatta kukaan ei ole kuullut, mitä mieltä hän on, mitä asioita hän ajaa. M.O.T. Haukkuisi nyt edes homoja tai mitätöisi ei-kristittyjen pakolaisten kärsimyksen tai hyvänen aika edes jotain. Essayahin presidenttikampanjaa varten luodussa visiossa hän puhuu kyllä paljon lähimmäisenrakkaudesta. Kristillisessä perinteessä on lähimmäisenrakkautta toteutettu niin monilla ja erikoisilla tavoilla, että tarkennusta tarvittaisiin. Ei ole helppoa olla kristillisdemokraatti, kun oma luonto vetää toisaalta konservatiivisiin salonkeihin, ja kristillinen verenhimokin pitäisi tyydyttää. Lisätään vielä, että sellaisessa ihmisessä, joka viettää suuren osan elämästään urheilukentillä vetelehtimässä fyysisten harjoitteiden parissa, on jotain hyvin epäilyttävää.

Perussuomalaiset vetivät hiljattain aamukaljansa väärään kurkkuun, kun presidentti Halonen sanoi, että rasistisia piirteitä itsessään tunnistavat ihmiset ovat äänestäneet Perussuomalaisia. Kovin on herkkää. He ovat maahanmuuttovastaisin puolue, joten on luonnollista, että myös rasistiset ihmiset äänestävät sellaista vaihtoehtoa. Mitä kummallista siinä on? Mitään sen enempää tuo Halosen lause ei tarkoita. Perussuomalaisen kultin perusluonteeseen tietysti kuuluu, että sen johtajat ja jäsenet närkästyvät aivan erityisellä tavalla, kun heitä arvostellaan. Tässä pätee periaate, jonka mukaan närkästys kasvaa sitä mukaa, kun kritiikin perustelut paranevat. Yleensähän on toisinpäin. Mistähän se kertoo?

Soini pitää raamatullisista ja itämaiden historiaan liittyvistä vertauksista, kuten satraapeista ja Moolokin kidoista. Niille, jotka eivät tiedä, Moolok oli muinainen foinikialainen jumala, jota palvottiin myös nykyisen Israelin alueella. Moolokin kitaan syöttämisellä Soini varmasti tarkoittaa sitä, että Moolokia kuvaava onton metallista tehdyn, oinaanpäisen ihmishahmoisen, patsaan sisään tehtiin tuli. Patsaan hehkuvan kuumaan syliin ja käsille laitettiin ihmisuhrit, usein lapset. Voidaan siis sanoa, että Moolokin kitaan joutuminen oli huono juttu. Käytän itsekin raamatullista vertausta. Maahanmuuttokysymys on Perussuomalaisille heidän oma kultainen vasikkansa tai ehkä kullattu vasikka olisi parempi ilmaus. Mitä kultauksen alta paljastuisi? Sitä voi kukin itse miettiä, kun joulukalenteriaikakin on taas käsillä