Ylioppilas Larvanto vastaan Antikristus

Erehdyin tässä taannoin selailemaan Jylkkäriä eli Jyväskylän yliopiston ylioppilaslehteä. Silmäily jäi onneksi hyvin lyhyeksi. Silti ensireaktioni oli, roomalaista runoilijaa Horatiusta (65 eaa. – 8 eaa.) lainatakseni, että mitäs paskapuhetta tämä nyt on. Juttuja oli niin ryyppäämisestä ja naimisesta kuin yliopiston vaaliarpajaisista. Toisten mielipiteiden ja arvojen kritiikki näytti kulkevan lähes poikkeuksetta Ad Hominem  -filtterin läpi. Keskittyisivät vain miettimään, että mihin kohtaan haalaria mikäkin tarra laitetaan. Puolustetaan kuitenkin ylioppilas Larvantoa. Mikä minä vanha kyyninen risus sardonicus olen moittimaan näitä melkein 20 vuotta nuorempia lapsosia?

Olen aloittamassa tutkimusta uskonnosta, kirkosta ja väkivallasta. Matkan varrella tullee käytyä todellisessa pimeyden ytimessä. Sappea ja tulikiveä sataa niskaan. Toivottavasti minua ei kuitenkaan helvettiin tuomita. Helvetti, Gehenna tai Sheol viittaavat raamatussa alunperin Jerusalemin kupeessa olevaan Hinnomin laaksoon. Tässä rotkossa aina yhtä iloluontoiset Moolokin ja Baalin palvojat harrastivat ihmisuhrejaan uhraamalla lapsensa tulessa, ja myöhemmin sitä käytettiin kaatopaikkana, jonka ikuisesti palaviin tuliin kipattiin kaikki epäpuhdas roskista rikollisten ruumiisiin. Siihen hiekkalaatikkoon en haluaisi joutua neppailemaan.