Joskus saattaa arkisten askareittemme lomassa käydä niin,
että joudumme ilman varoitusta vastakkain kristityn ihmisen kanssa. Tuolloin ei
kannata hätääntyä eikä varsinkaan tehdä äkkinäisiä liikkeistä. Sehän
näyttäisikin varsin kummalliselta. Myöskään pelkoa ei saa näyttää. Kristityn
kanssa voi sen sijaan aloittaa tavallisen keskustelun siinä missä kenen tahansa
muunkin kanssa. Joitain seikkoja on kuitenkin hyvä ottaa huomioon.
Kristitty kykenee haistamaan ateistin kilometrien päästä.
Sitä on turha yrittää peitellä, sillä he tunnistavat sinut pienistäkin
merkeistä. Ei kuitenkaan huolta, sillä kristitty on ateistin paras ystävä. Ovathan
he pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Molemmat uskovat vakaasti johonkin. Ateisti
vieläpä uskoo sellaiseen, mitä ei ole edes teoriassa mahdollista todistaa
tieteellisesti. Kristitylle sentään on olemassa mahdollisuus, että jotain
tapahtuisi, mikä antaisi tieteellisen todistuksen.
Turvallisinta on olla agnostikko. Agnostikkokin kuitenkin
saattaa joutua keskustelemaan kristityn kanssa. Tuolloin on hyvä varautua
siihen, että varsin pian keskustelun alettua hän turvautuu teologiseen
runouteen, varsinkin jos käytät hänelle tuttua kristillistä terminologiaa. Se
on läheistä sukua filosofien käyttämälle käsiterunoudelle. Tässä esimerkki, miten
selvitä, kun näin käy:
Sinä: ”Kylläpäs
alkaa taivaalle kerääntyä pilviä. En kuitenkaan usko, että alkaa sataa
Kristitty:
”Totisesti ovat pilvet uhkaavan näköisiä. Jumala kastelee maan rakkautensa
kyynelillä, sillä hän on rakkaus ja
armo, koska hänhän antoi ainoan poikansa, joka nousi ylös kuolleista, mutta
pyhä kulkee maan päällä kuin sinapinsiemen, joka kylvetään maahan ja…”
Sinä: ”Absoluutin
emergenssi tapahtuu immanentisti, jos sen attribuutit muodostavat koherentin epätäydellisen
ykseyden. Toisin sanoen se siis on, kuitenkaan olematta sitä, mitä sen piti
olla samoin kuin nythän nuo pilvet näyttäisivät hajaantuvan.
Jos et kuitenkaan
satu olemaan filosofi, voit yrittää ohjata kristittyä hellästi takaisin asiaan.
Joskus käy nimittäin niin, että hän eksyy teologiseen runouteensa, ja sieltä ei
löydä ulos ellei palaa takaisin lähtöpisteeseen.
Valmistaudu myös siihen, että jossain vaiheessa keskustelua,
yleensä kolmannessa tai neljännessä puheenvuorossa, kristitty aloittaa puheensa
jollain virheargumentaation muodolla. Suosituimpia ovat mm. erilaiset
argumentum ad hominem –tyyppiset aloitukset ja kaivon myrkytys. Myös naturalistinen
virhepäätelmä on tavallinen puhumattakaan kaikista niistä kerroista, jolloin
pitää käyttää Occamin partaveistä. Seuraavaksi jälleen esimerkki:
Kristitty:
Tietysti olet tuolta mieltä, kun olet ateisti. Enhän ole nähnyt sinua
kirkossakaan juuri koskaan. Kaikki kunnialliset ihmiset käyvät sunnuntaisin
kirkossa, joten sinunkin pitäisi.
Tällainen virheargumenttiryöpytys voi helposti laittaa pään
pyörälle, mutta kannattaa vain kohteliaan tiukasti osoittaa virheargumentaatio
kristitylle ja odottaa, mikä on hänen seuraava aloituksensa.
Näitä yksinkertaisia ohjeita noudattamalla keskustelun
kristityn kanssa ei tarvitse olla pelottava, vaan siitä voi selvitä ilman kauhua
ja tuskastumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti