Tässä on hyvin mielenkiintoinen
esimerkki siitä, miten uutisointi tieteellisistä tutkimuksista leviää ja
vääristyy nettikeskusteluissa. Niillä hämärillä kujilla vastaan tulee
diletantteja, sumeaa logiikkaa, tarkoitushakuisuutta ja kapasiteetin loppumista.
Toivottavasti sitä raamattua edes luetaan vähän terävämmin.
Katsoin asiakseni kommentoida
erästä ”sähköisellä kirkonmäellä” julkaistua blogikirjoitusta, jossa
kirjoittaja kommentoi Turun yliopistossa tehtyä tutkimusta. Aiheena on
kirkollisia piirejä aina niin kiinnostava homoseksuaalisuus. Blogitekstin
kirjoittaja etenee siten, että hän kopioi valikoiden tutkimuksen tiedotetta,
jonka jälkeen esittää siitä kaksi johtopäätöstä: 1) Nuorten joukossa homous
kasvaa, ja 2) tämä kasvu johtuu sallivammasta ilmapiiristä.
Liitän alle ensin oman kommenttini,
ja aivan viimeiseksi kopioin kyseisen tutkimuksen tiedotteen kokonaisuudessaan.
Olisin kopioinut itse blogitekstinkin, mutta se poistettiin kaikkine kommentteineen
hyvin pian sen jälkeen, kun olin siihen reagoinut.
Ottamatta kantaa itse
homokeskusteluun, koen velvollisuudekseni puolustaa toisen tieteentekijän
tutkimusta, ettei sitä tarkoitushakuisesti tai muusta syystä tulkita väärin.
Todettakoon myös aluksi, että olen perheellinen heteromies. Tämä sen vuoksi,
ettei minun tarvitse myöhemmin oikaista erilaisia ad hominem
-virheargumentteja. Pitkä kommentti tulossa, mutta kannattaa lukea loppuun.
Ensinnäkin. Kun lainasit kyseisen
tutkimuksen tiedotetta noinkin kattavasti, olisit voinut mainita siinä esitetyn
vastauksen tutkimuksen varsinaiseen kysymykseen, joka sen otsikossa mainitaan.
Eli tutkimustulos oli tämä:
"Tulokset osoittivat, että
sekä lapsuuden sukupuolelle epätyypillinen käyttäytyminen että homoseksuaalisuus
ennustivat masennus- ja ahdistusoireita aikuisiässä. Myös sukupuolelleen
epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt oireilivat yhtä
paljon kuin homoseksuaaliset henkilöt. Eräs selitys on se, että lapsuuden
sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen ajatellaan usein ennustavan
homoseksuaalista suuntautumista ja nämä lapset kohtaavat tämän vuoksi
kielteisiä reaktioita. Se, että myös sukupuolelleen epätyypillisesti
käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt raportoivat enemmän oireita, tukee
tätä oletusta".
Tuon pitäisi olla kaikkein huolestuttavin
tulos tässä tutkimuksessa.
Geeneistä puhuttaessa sen sijaan
jätit mainitsematta tämän varsin mielenkiintoisen kohdan: "Erään
evoluutiopsykologisen teorian mukaan miehillä ja naisilla voi olla sama geeni,
joka esimerkiksi voisi liittyä lisääntyneeseen kiinnostukseen miehiä kohtaan.
Naisilla tämä geeni voisi lisätä jälkeläisten saantia, ja miehillä se johtaisi
homoseksuaalisuuteen".
Sitten pääsemme varsinaiseen asiaan
eli johtopäätöksiisi. Valitettavasti tämä tutkimusesittely, tai siinä annetut
luvut, eivät millään tavoin tue niitä. Annoit kirjoituksesi lopussa meille
kaksi johtopäätöstä: 1) Nuorten joukossa homous kasvaa, 2) tämä kasvu johtuu
sallivammasta ilmapiiristä. Ilmeisesti tarkoitit väitteelläsi, että nuorten homojen
määrä kasvaa etkä sitä, että yksilön homous lisääntyisi? Tutkimuksen luvuista
ei voida päätellä, että homous olisi lisääntynyt tietyllä aikajanalla.
Tutkimushan sanoo vain, että sallivampi asennoituminen lisää homoseksuaalisesta
kiinnostuksesta raportointia. On siis täysin yhtä mahdollista, että homoseksuaalisuutta
on suurin piirtein vakiomäärä maailmassa eri aikakausina. Ennen sitä vain ei
ole uskallettu tunnustaa rangaistuksen pelossa. Kiinnostuksen lisääntyminenkään
ei välttämättä johda siihen, että henkilöstä tulee homoseksuaali. Ja vielä.
Esimerkiksi se, että 65% prosenttia naisista ei kategorisesti poissulje
homoseksuaalista kanssakäymistä, ei tarkoita sitä, että 65% naisista olisi
lesboja. Ainoa mitä tuosta luvusta voidaan varmuudella sanoa, on että 35%
naisista ilmoittaa, ettei missään kuviteltavissa olevassa tapauksessa ryhtyisi
homoseksuaaliseen kanssakäymiseen.
Logiikka ei anna armoa.
Mitä kunnioittavimmin
Petri Ristimäki
Aikuisiän
psykiatrisen oireilun yhteys lapsuuden sukupuolelle epätyypilliseen
käyttäytymiseen
PsM (Anna) Katarina Alangon väitöskirja psykologian alalta esitetään julkisesti tarkastettavaksi Åbo Akademin psykologian ja logopedian laitoksella perjantaina 10.12.2010.
Väitöskirjan otsikkona on: Childhood Gender Atypical Behavior and Adult Same-Sex Sexuality - Genetic and Environmental Influences and Associations with Recalled Parent-Child Relationships and Current Psychiatric Symptoms.
Tutkijaryhmä Åbo Akademissa tutki homoseksuaalisuuden ja lapsuuden sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen yhteyttä aikuisiän psykiatriseen oireiluun. Tulokset osoittivat, että sekä lapsuuden sukupuolelle epätyypillinen käyttäytyminen että homoseksuaalisuus ennustivat masennus- ja ahdistusoireita aikuisiässä. Myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt oireilivat yhtä paljon kuin homoseksuaaliset henkilöt. Eräs selitys on se, että lapsuuden sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen ajatellaan usein ennustavan homoseksuaalista suuntautumista ja nämä lapset kohtaavat tämän vuoksi kielteisiä reaktioita. Se, että myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt raportoivat enemmän oireita, tukee tätä oletusta.
Tutkimus kartoitti myös homoseksuaalisuuden periytyvyyttä. Perinnölliset tekijät selittivät noin 50 % homoseksuaalisuuden syistä. Mitä luultavimmin ei ole olemassa yksittäistä "homogeeniä", vaan monien eri geenien keskinäinen vuorovaikutus yhdessä ympäristötekijöiden kanssa vaikuttavat seksualiseen suuntautumiseen. Erään evoluutiopsykologisen teorian mukaan miehillä ja naisilla voi olla sama geeni, joka esimerkiksi voisi liittyä lisääntyneeseen kiinnostukseen miehiä kohtaan. Naisilla tämä geeni voisi lisätä jälkeläisten saantia, ja miehillä se johtaisi homoseksuaalisuuteen.
Kyseisen tutkimuksen tuloksissa näkyy myös, miten erilaiset homoseksuaalisuuden määritelmät voivat vaikuttaa tuloksiin. Seksuaalisesta käytöksestä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa raportoi noin 3% miehistä ja 1% naisista. Seksuaalista kiinnostusta samaa sukupuolta olevaan henkilöön raportoi 5-10% miehistä ja 7-25% naisista. Nuoremmat osallistujat raportoivat enemmän kiinnostusta, mikä viittaa kohortin vaikutukseen, eli sallivampi suhtautuminen lisää homoseksuaalisen kiinnostuksen raportointia. 34% miehistä ja 65% naisista ei pitänyt seksuaalista vuorovaikutusta samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa oikeissa olosuhteissa täysin poissuljettuna.
Kyseisen tutkimuksen ensimmäiseen osaan osallistui lähes 4000 (ikä 33-43 vuotta) ja toiseen osaan yli 10 000 (ikä 18-32 vuotta) suomalaista kaksosta ja heidän sisarustaan. Kyselylomakkeiden avulla kartoitettiin monia seksuaalisuuteen liittyviä teemoja, joista esimerkkejä ovat lapsuuden suhde vanhempiin ja muistikuva omasta sukupuolittuneesta käyttäytymisestä.
Katarina Alanko väittelee tohtoriksi perjantaina 10.12.2010 klo 10 osoitteessa auditorio Armfelt, Arken, Tehtaankatu 2, Turku.
Vastaväittäjänä toimii professori Morten Firsch, Statens Seruminstitut, Tanska ja kustoksena professori Pekka Santtila,Åbo Akademi.
Katarina Alanko on syntynyt 24.6.1976 Turussa. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1995 Katedralskolan i Åbossa ja PsM-tutkinnon 2002 Åbo Akademissa
PsM (Anna) Katarina Alangon väitöskirja psykologian alalta esitetään julkisesti tarkastettavaksi Åbo Akademin psykologian ja logopedian laitoksella perjantaina 10.12.2010.
Väitöskirjan otsikkona on: Childhood Gender Atypical Behavior and Adult Same-Sex Sexuality - Genetic and Environmental Influences and Associations with Recalled Parent-Child Relationships and Current Psychiatric Symptoms.
Tutkijaryhmä Åbo Akademissa tutki homoseksuaalisuuden ja lapsuuden sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen yhteyttä aikuisiän psykiatriseen oireiluun. Tulokset osoittivat, että sekä lapsuuden sukupuolelle epätyypillinen käyttäytyminen että homoseksuaalisuus ennustivat masennus- ja ahdistusoireita aikuisiässä. Myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt oireilivat yhtä paljon kuin homoseksuaaliset henkilöt. Eräs selitys on se, että lapsuuden sukupuolelle epätyypillisen käyttäytymisen ajatellaan usein ennustavan homoseksuaalista suuntautumista ja nämä lapset kohtaavat tämän vuoksi kielteisiä reaktioita. Se, että myös sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyneet heteroseksuaaliset henkilöt raportoivat enemmän oireita, tukee tätä oletusta.
Tutkimus kartoitti myös homoseksuaalisuuden periytyvyyttä. Perinnölliset tekijät selittivät noin 50 % homoseksuaalisuuden syistä. Mitä luultavimmin ei ole olemassa yksittäistä "homogeeniä", vaan monien eri geenien keskinäinen vuorovaikutus yhdessä ympäristötekijöiden kanssa vaikuttavat seksualiseen suuntautumiseen. Erään evoluutiopsykologisen teorian mukaan miehillä ja naisilla voi olla sama geeni, joka esimerkiksi voisi liittyä lisääntyneeseen kiinnostukseen miehiä kohtaan. Naisilla tämä geeni voisi lisätä jälkeläisten saantia, ja miehillä se johtaisi homoseksuaalisuuteen.
Kyseisen tutkimuksen tuloksissa näkyy myös, miten erilaiset homoseksuaalisuuden määritelmät voivat vaikuttaa tuloksiin. Seksuaalisesta käytöksestä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa raportoi noin 3% miehistä ja 1% naisista. Seksuaalista kiinnostusta samaa sukupuolta olevaan henkilöön raportoi 5-10% miehistä ja 7-25% naisista. Nuoremmat osallistujat raportoivat enemmän kiinnostusta, mikä viittaa kohortin vaikutukseen, eli sallivampi suhtautuminen lisää homoseksuaalisen kiinnostuksen raportointia. 34% miehistä ja 65% naisista ei pitänyt seksuaalista vuorovaikutusta samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa oikeissa olosuhteissa täysin poissuljettuna.
Kyseisen tutkimuksen ensimmäiseen osaan osallistui lähes 4000 (ikä 33-43 vuotta) ja toiseen osaan yli 10 000 (ikä 18-32 vuotta) suomalaista kaksosta ja heidän sisarustaan. Kyselylomakkeiden avulla kartoitettiin monia seksuaalisuuteen liittyviä teemoja, joista esimerkkejä ovat lapsuuden suhde vanhempiin ja muistikuva omasta sukupuolittuneesta käyttäytymisestä.
Katarina Alanko väittelee tohtoriksi perjantaina 10.12.2010 klo 10 osoitteessa auditorio Armfelt, Arken, Tehtaankatu 2, Turku.
Vastaväittäjänä toimii professori Morten Firsch, Statens Seruminstitut, Tanska ja kustoksena professori Pekka Santtila,Åbo Akademi.
Katarina Alanko on syntynyt 24.6.1976 Turussa. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1995 Katedralskolan i Åbossa ja PsM-tutkinnon 2002 Åbo Akademissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti