Hengellisen kuolemanpartion modus operandi

Hengellinen kuolemanpartio on nettimaailmassa ja –keskusteluissa esiintyvä hengellisen väkivallan ilmenemismuoto. Se ei ole Kotimaa24:än blogimetsässä ja uutiskeskusteluissakaan täysin tuntematon ilmiö.

Tyypillisesti hengelliseen kuolemanpartioon kuuluu ns. keihäänkärki, pääjoukko ja korppikotkat. Keihäänkärki pölähtää paikalle haistettuaan erilaisuutta, kerettiläisyyttä, tervettä epäilystä, herkkyyttä tai maltillisuutta. Mikään poikkeavuus ei ole liian pieni, jotta sitä vastaan ei voisi hyökätä. Hengellisen kuolemanpartion keihäänkärki yrittää leikata ja möyhentää uskonnollisen ja hengellisen ruumiin tervettä kudosta.

Pääjoukko tulee keihäänkärjen vanavedessä kuin mieltä vailla oleva amorfinen tungeksiva massa. Mikään argumentti ei ole sille niin huono, ettei sitä voisi käyttää toista vastaan. Väitteitä ja syytöksiä singahtelee sieltä ja täältä, sappi lentää ja kehät kiertävät kohteidensa ympärillä vinhasti. Välillä vedetään henkeä ja valitetaan, että eikö tämä olekaan kristillinen konteksti. Eikö meillä ole oikeus kertoa raamatusta sen, mitä me siellä näemme? Ja jo taas alkaa sama julma piirileikki, mutta nyt ovat paikalle ehtineet jo korppikotkatkin. Ne saapuvat paikalle, kun kovin kähinä on jo ohitse. Korppikotka uskaltaa nokkia, koska muut ovat jo nokkineet ennen häntä.

Traagisin seuraus hengellisen kuolemanpartion aktivoitumisesta on se, mitä kutsun hengellisen yhteisön imploosioksi. Yhteisö räjähtää sisäänpäin, koska hengellinen kuolemanpartio ottaa kohteekseen yleensä yhteisön terveimmän osan, sen parhaimmat ja järkevimmät voimat. On paradoksaalista, että kuolemanpartion julistajat hyökkäävät sitä vastaan, mitä ilman he eivät tulisi toimeen. Yhteisön terve osa taas sietää sitä, mikä yrittää painaa heitä alas