”Joka ei osaa vihata, ei osaa myöskään rakastaa” (Voltaire)
En pidä Ystävänpäivästä. Helmikuussahan tätä vaivaannuttavaa
anti-juhlaa taas vietetään. Silloin rakkaudesta ja ystävyydestä tehdään yhden
päivän ajaksi parodiaa. Pyhästä tehdään profaani.
Ystävänpäivänä ihmisten sosiaalisten siteiden kaksi
olennaista säiettä muunnetaan luonnollisesta perversioon. Eroottisen ja
platonisen rakkauden lahjasta tehdään taakka, etuoikeudesta tuleekin velvollisuus,
jonka päälle markkinamiehet vielä naulaavat oman syyllistämisensä. Yhtäkkiä
rakkaus altistetaan kylmälle arvostelulle, jossa kriteereinä ovatkin sen
vastakohdat, ulkokultaisuus ja materia. Rakkauden vastakohta on rakastamisen
velvollisuus, eikä viha, kuten usein ajatellaan.
Eroottista ja platonista rakkautta ei pidä vangita Ystävänpäivän kaltaiseen ohjattuun näytelmään. Ystävänpäivä olisikin hyvä
muuttaa Vihamiehenpäiväksi. Silloinkin voisi lähettää kortteja ja lahjoja,
mutta vihamiehilleen. Heitä voisi kiittää siitä, että heidän ansiostaan pystymme
rakastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti