Kyllä ennen vanhaan oli asiat paremmin osa 1. ”Lapsiorjien huutokaupat Suomessa”

Ihmisen mieli tuntuu aina halajavan lapsuutensa aikoihin tai vieläkin kauemmas. Silloin oli maailma mallillaan verrattuna nykyajan moraalittomaan elämänmenoon. Tyypillistä on, että Eldorado ei sijaitse jossain paikassa, vaan se löytyy aina n. 50-100 vuotta sitten.

Suomessa järjestettiin yleisesti, aina 1930-luvulle asti, niin sanottujen huutolaislasten huutokauppoja. Viimeinen tiedetty huutokauppa oli niinkin myöhään kuin 1950-luvulla. Huutolaislapset olivat lapsia, joilta oli toinen tai molemmat vanhemmat kuolleet. He saattoivat olla myös avion ulkopuolella syntyneitä lehtolapsia, vammaisia tai mielisairaita. Yhteistä heille oli, että kunta joutui ottamaan heidän huoltamisensa kontolleen.

Kunnat järjestivät markkinoita ja huutokauppoja, joissa huutolaislapsia sai ostaa vuodeksi kerrallaan. Käytännössä heidät ostettiin raskaisiin töihin orjiksi. Lapsen sai käyttöönsä käänteisellä huutokaupalla. Kunnat maksoivat edelleen lasten ylläpidosta, mutta ostavat tekivät tarjouksia siitä, miten vähän kunnan pitäisi avustusta maksaa. Pienintä tukea kunnalta haluava sai orjan itselleen vuodeksi.

Huutolaislapset ovat vanhemmiten kertoneet, miten nöyryyttävä huutokauppa oli. Työ oli kovaa ja kohtelu saattoi olla ala-arvoista. Lehto-lapset saivat kuulla olevansa äpäriä tai huorinpentuja. Irvokkuuden huipentumaksi huutolaislasten huutokaupat pidettiin tyypillisesti viattomien lasten –päivän aikoihin. Tämä saatanallinen halveksunta on aika kaukana Suomi-filmien Elovena-neidoista ja kirveellä veistetyn näköisistä renttukulkureista.

Kyllä Suomi vain oli hieno paikka elää 80 vuotta sitten.