Mitä jos Jeesuksen äiti olikin vammainen?

Kotimaa24:än eräs blogisti kirjoitti mielenkiintoista spekulaatiota siitä, että olisiko Jeesuksen äiti Maria ollut jollain tapaa ulkoiselta olemukseltaan vammainen. Spekulaaatio lähti siitä, että Maria kuului pappissukuun, ja olisi ollut ajalle tavallista, että hänet olisi naitettu oman suvun sisällä papistoon kuuluvalle henkilölle. Sen sijaan hän meni naimisiin pitkään naimattomana olleelle rakennusmiehelle Joosefille. Mooseksen laki määräsi, että pappien tuli olla ruumiillisesti virheettömiä samoin kuin todennäköisesti heidän vaimojensa. Ajatusketju etenee tästä siihen, että Maria olisi vammaisuuden takia joutunut menemään naimisiin suvun ulkopuolelle.

Blogistin spekulaatiossa oli ilmeisesti osa herättelyä ja osa ajatusriihimäistä idean pallottelua, mutta hän esitti tärkeän kysymyksen uskovaisille. Miten Marian mahdollinen vammaisuus vaikuttaisi heidän jumalakuvaansa? Vahvistaisiko vai heikentäisikö se kristinuskon ilosanomaa uskovien kannalta?

Minäkin kiinnostuin keskusteluketjusta, koska vastaukset (rehelliset) olisivat hyvin informatiivisia. Toisaalta myös minunlaiselleni paatuneelle agnostikolle ajatus siitä, että Jeesus olisi tullut maailmaan jonkin epätäydellisen kautta, oli kiehtova ja jollain tapaa herkistävä.

Suhtautuminen spekulaatioon oli melko maltillista, mutta mielipide-erot tulivat kuitenkin hyvin selvästi esiin. Toiset näkivät ajatuksessa sen kauneuden. Toiset taas moittivat, että heille Maria on pyhä, ja hänen esittäminen vammaiseksi on loukkaavaa. Eräs vanhempi naispappi ilmaisi tämän kannan selvimmin kirjoittamalla, että Maria on kaikkien uskovaisten äitien esikuva ja hänet täytyy pitää sinä lempeänä, kauniina ja rakastavana, minä he ovat hänet aina kuvitelleet. Kysyin eikö myös vammainen ihminen voisi olla kaikkea tuota, mutta väistelevän vastauksen takana oleva viesti oli, että ei voi.

Yllä oleva herättää monta kysymystä. Voiko pyhä olla epätäydellinen? Mikä on oleellista epätäydellisyyttä? Miksei vammainen voisi olla yhtä lailla ”lempeä”, ”kaunis” ja ”rakastava”? Jälkimmäinen on minun kannaltani kiinnostavin kysymys.

Yksi vastausehdotus voisi olla, että uskovalla on tarve uskoa nimenomaan johonkin itseään täydellisempään. Koko rakennelman eheyden kannalta on välttämätöntä, että sen jokainen osa on täydellinen. Jos yksikin osa on vajavainen, niin mikä tahansa muu osa voisi olla vajavainen. Toisaalta uskova korottaa uskonsa kohteen (ev.luterilaisille Maria on ilmeisen tärkeä, vaikkei hänen asemansa olekaan sama kuin katolisessa kirkossa) mahdollisimman korkealle, jotta saisi oikeutuksen itsensä kohottamiselle koko luomakunnan yläpuolelle. Osallistumisessa pyhään ihmisestäkin tulee pyhä. Ehkä näin.

Vai onko totuus raadollisempi? Marian mahdollisen fyysisen vajavaisuuden vastustuksessa nousee pintaan oma asenteellisuus. Jo se, että Marian mahdollinen vammaisuus koetaan haukkumiseksi, kertoo, miten asia on. Kristityn on mahdollista suhtautua hyvin myötätuntoisesti vammaiseen, mutta kristitty ei koskaan voi olla, eikä hän halua olla, samassa maailmassa vammaisen kanssa. Kristinusko siihen pystyisi, ja myös siihen kehottaa, mutta kristitty ei siihen pysty.

Tämä on vaikea ja kiehtova kysymys. Täytyy miettiä lisää.