Lahkot, suggestio ja karismaattisuus

Ovatko karismaattiset liikkeet pelkkää joukko- ja itsesuggestiolla aikaansaatua henkilöpalvontaa? Ovatko ne toisin sanoen henkilökultteja, jotka pahimmassa tapauksessa altistavat suurelle vaaralle? Tarkoitukseni oli tehdä edellisen blogikirjoituksen liitteeksi lista keinoista, joita lahkot käyttävät jäsentensä suggestion ohjaamiseen ja voimistamiseen. Listaa silmäillessäni aloin miettimään niiden yhteyttä karismaattisuuteen. Alustava käsitykseni on, että karismaattisuus on Suomessa enimmäkseen hyväksyttyä, mutta samalla se aiheuttaa jonkinlaista nolostumisen tai epämukavuuden tunnetta. Se on kuin hullu perheenjäsen, jolle halutaan aina keksiä muuta tekemistä sille aikaa, kun vieraita tulee kylään.

Lienee kiistatonta, että karismaattisen liikkeen tapahtumissa käytetään erittäin voimakasta suggestiota, tai ainakin niihin sisältyy voimakkaita suggestiivisia piirteitä. Selvää on, että jos karismaatikko väittää saavansa jumalalta näkyjä tai muuten suoraa viestintää, hän ottaa itselleen sellaista valtaa, jota kenelläkään ihmisellä ei saisi olla. Hänen seuraajansa taas ovat muuttaneet jumalauskonsa henkilökultiksi, koska he uskovat ihmiseen. Vaikka he uskoisivat, että jumala puhuu suoraan joidenkin ihmisten kautta, niin kuinka he voivat uskoa juuri jonkun tietyn ihmisen olevan näitä jumalan valittuja, elleivät he usko ensisijaisesti kyseiseen ihmiseen?

En väitä, että kaikki karismaatikot olisivat pahoilla tarkoituksilla liikkeellä. Tosiasia kuitenkin on, että karismaattisuus antaa ehkä tehokkaimmat välineet monenlaiselle hyväksikäytölle ja ihmisten psyykkeellä leikkimiselle. 

Niin sanottu ideomotorinen suggestio antaa mielenkiintoisen näkökulman karismaattisten liikkeiden ja lahkojen tapahtumien ilmiöihin. Siinä pyritään mielikuvien (sekä muiden suggestiokeinojen) avulla saamaan henkilössä sellaisia fyysisiä muutoksia, joiden hän itse kokee olevan hänen tahdostaan riippumattomia. Tämän näkökulman mukaan erilaiset hengestä täyttymiset, kouristelut, raajojen liikkeet, hysteeriset kohtaukset ovat seurausta ideomotorisesta suggestiosta, johon seremoniamestari lietsoo seurakuntansa.

Alla oleva lista on peräisin H.Lauerman kirjasta ”Pahuuden anatomia”. Osa listan kohdista liittyy lahkon elämäntapaan, ja osa kuvaa keinoja, joita käytetään rituaaleissa ja hartaustilaisuuksissa. Siinä on tuttuja asioita edellisestä kirjoituksestani, mutta myös paljon uutta.

1. Eläytyminen haltioituneeseen tilaan

2. Kauniit tai esoteeriset rituaalien nimet (mantelipuun siunaus, sypressipuun siunaus)

3. Hämärä ympäristö

4. Profetiat, enteet, maailmanlopun odotus

5. Yliluonnollisuuksien lavastus

6. Toisto

7. Synnintunnustukset johtajille välttämättömänä osana pelastumista

8. Piinahelvettimielikuvien jatkuva ruokkiminen

9. Ulkomaailman kuvaaminen syntisenä

10. Unenriisto

11. Väkivalta

12. Seksuaalisuuden kieltäminen

13. Eristäminen muusta yhteiskunnasta, ulkoiset lahkon tuntomerkit johtavat pilkkaan

14. Uusien nimien antaminen

15. Sisäinen lahkon jäsenten yhteydenpito rajoittaminen, ”huoneenhaltijat” valvojina

16. Hierarkia ja jäseniltä muualla puuttuva etenemismahdollisuus