Bethlemin tallin haju

Eräs sympaattisen oloinen vanhempi vanhoillislestadiolainen naispappi mietti blogissaan sitä, miksi hänen nuoruudessaan ikätoverit karttoivat häntä, vaikka hän oli omien sanojensa mukaan iloinen ja mukava ihminen. Uskon kyllä, että näin onkin ollut ja on vieläkin. Sama ilmiö oli seurannut häntä myöhemminkin eli ei-uskovat ihmiset ovat hänen seurassaan varautuneita.  

Yleisemmälle tasolle siirrettynä ongelma on, mitä toisen usko implikoi sille, joka ei usko. Kristinusko perimmäinen ja ihmisen kannalta (siis kristityn mielestä) merkittävin sanomahan on, että uskomalla pelastuu kadotukselta. Kaikki muu on reunahuomautusta. Jotkut moukat uskovat sanovat suoraan, että sinä menet helvettiin, koska et usko. Hienotunteisemmat vihjailevat, ja jotkut eivät huomaa, mitä epäsuorasti tarkoittavat.

Mainitsemani pappi kertoi, jonkun lohduttaneen häntä siten, että muiden ihmisten varautuneisuus ja välttely johtuu ”Jeesuksen sanoman hajusta”, joka hänestä leviää ympärilleen. Bethlehemin tallin haju karkottaa ihmiset, jotka haluavat kapinoida isää jumalaa vastaan.

Jokin haju ilmassa on, mutta se taitaa olla paljon rikinkatkuisempi. Hänkin lopetti bloginsa siihen, että hän toivoisi jokaisen löytävän Jeesuksen, sillä eihän hän halua, että kukaan joutuisi kadotukseen. Kärjistäen voisimme kuvitella hänen sanovan jollekin kylänmiehelle paikallisessa marketissa, että ”siunattua joulua teille. Toivottavasti näemme joulukirkossa, sillä enhän halua, että kukaan joutuu kadotukseen.” Niin että hyvää joulua vaan.