Lutherista ja väkivallasta

Tässä jälleen yksi blogikirjoitus Kotimaa24:ään menevää tekstiä. Suurin osa tekstistä on ymmärrettävissä itsenäisesti ilman tietoa keskustelusta, johon siinä viitataan. Keskustelu koskee 1500-luvulla käytyjä Talonpoikaissotaa ja Münsterin kapinaa. Näissä kähinöissä tapahtuneeseen kidutukseen ja surmaamiseen Luther antoi siunauksensa sekä myöhemmin aktiivisen kannustuksen. Suuruusluokasta kertoo, että esim. Talonpoikaissodassa teloitettiin arviolta 100000 kapinallista talonpoikaa.

Keskustelu Lutherin suhteesta väkivaltaan on ollut minulle henkilökohtaisesti Kotimaa24 –sivuston viikonlopun parasta antia. Ajattelin, että on vielä paikallaan palata siihen hahmottelemalla yleisiä huomioita ja osoittamalla joitain keskustelun virheitä.

Mainitussa Luther-keskustelussa oli pohjimmiltaan kyse henkilökulttiin kohdistuvasta hyökkäyksestä. Tyypillistä tällaisille vuoropuheluille on, että siinä toiselle osapuolelle riittää totuus ja historialliset faktat, ja toisen osapuolen tehtäväksi jää yrittää niiden häivyttämistä erilaisilla retorisilla ja yksilöpsykologisilla keinoilla. Usein nimenomaan henkilökultin vastustajat käyttävät ensin mainittuja, eli totuutta ja historiallisia faktoja keinoinaan. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että henkilökultti on sisäisesti sairastunut tapa ymmärtää historiaa eikä kultin jäsenillä ole enää pääsyä faktoihin. Tämä ei tarkoita, että hyökkäävän osapuolen faktat olisivat aina oikein, vaan että puolustaja joutuu muokkaamaan faktoista tarinoita.

Kritiikin kohteena on siis henkilökultti nykyään, eikä tietyt tapahtumat historian aikajanassa. Tässä on vastaus niille, jotka ihmettelevät, miksi 500 vuoden takaiset tapahtumat kuumentavat tunteita. Sille on toinenkin syy, miksi vanhojen tapahtumien muisteleminen on meille elintärkeää, mutta siihen palaan myöhemmin.

Seuraavassa on muutama oleellisin keino, joita löytyy Puolustanpa Lutheria –temppusäkistä, ja yleisemminkin. Lista ei ole kattava.

Vähättely: Vähätellään syytöstä joko itse tapahtuman vähättelyllä tai puolustettavan osallistumisasteen pienentämisellä. Haetaan puolustettavalle jokin etäännyttävä tekosyy tai etsitään pakottava olosuhde.

Kiillotus: Pudistellaan syytökset pois merkityksettöminä tai ”sellaista oli elämä siihen aikaan” –tyyppisillä perusteluilla. Tavallaan pyyhitään lika ja pölyt kulttipatsaasta ja kiillotetaan se uudelleen. Korostetaan merkkimiehen positiivisia puolia ja saavutuksia. Noukitaan hyvä ja unohdetaan paha.

Vastahyökkäys: Hyökätään kritiikin esittäjää vastaan kyseenalaistamalla hänet henkilönä, hänen motiivinsa tai hänen esittämänsä faktojen lähde. Nämä ovat kaikki virheargumentaation muotoja. Lähdekritiikki on tärkeä asia, mutta ainoa seikka, joka saisi olla aluksi olla huomion keskipisteenä, on väitteen totuudenmukaisuus. Väitteestä pitää myös erottaa faktat ja johtopäätökset. Joissain tapauksissa lähteiden vähyys tekee faktasisällön todenmukaisuuden arvioimisen vaikeaksi.

Keskustelussa otettiin esille Lutherin kiivas ja melkoisen hurmeisiin visioihin yltävä anti-semitismi. Luther taidettiin mainita jopa jonkinlaisensa proto-natsina. On totta, että Hitlerille ja natseille Luther oli mieluisin teologi, ja ilmeisesti Kristalliyön väkivalta-aalto ajoitettiin tarkoituksella Lutherin syntymäpäivään. Luther ja Hitler jakoivat yhden yhteisen vihollisen, mutta muuten väitettä on vaikea hyväksyä. Luther ei ollut ensimmäinen anti-semitisti eikä Hitler viimeinen. Natsismi olisi toteutunut joka tapauksessa täysin riippumatta Lutherista tai hänen mielipiteistään. 

Yhdessä asiassa ko. Luther-keskustelu oli varsin rajoittunutta. Siinä ei taidettu ottaa (jos oikein muistan) lainkaan huomioon taloudellista aspektia. Talonpoikaissodan ja myöhemmin Munsterin tapahtumien syyt olivat taloudelliset. Ruhtinaat ja maanomistajat ottivat omansa takaisin ja tuhosivat uhan, joka halusi muun muassa yleisiä ja laajempia maankäyttöoikeuksia (metsästys, kalastus jne.) ja esim. maaorjuuden lakkauttamista. Toisin sanoen siinä maallinen valta ja taloudelliset intressit murskasivat uskonnollisista lähtökohdista syntyneen uudistushalun. Luther valitsi vallan ja voiman. Luther oli ruhtinaiden mielestä ollut luomassa asenneilmapiiriä, joka sai aikaan talonpoikaissodan, joten hänen täytyi valita puolensa. Minulla on hyvä käsitys siitä, mitä hän ajatteli rahasta ja millaisia köyhiä ja heikkoja hyödyttäviä uudistuksia hän halusi toteuttaa. Tiedän myös, että esivalta-ajattelu oli hänelle tärkeä. Minun on vaikea hyväksyä hänen päätöstään, vaikka en usko, että hänellä olisi ollut reaalisia mahdollisuuksia estää verilöylyjä. Valitsiko hän esivallan? Vai lyöttäytyikö hän opportunistisesti sille puolelle, jonka parhaiten katsoi voivan auttaa hänen muita suunnitelmiaan?

Olisiko niin, että kun uskonnolliset prinsiipit joutuvat sisäisesti ristiriitaan, niin valinta tehdään kuitenkin yksilön oman arvomaailman pohjalta? Jos näin olisi, niin silloin uskonnon merkitys arvovalinnoissa rajautuisi oleellisesti vain ehdotusten ja ristiriitaisten premissien muodostamiseen. Niillä ei olisi normatiivista sisältöä edes uskovalle itselleen. Tästä alkavan ajatteluketjun voi viedä vieläkin pidemmälle, mutta sitä täytyy kypsytellä lisää