Pessimisti ei koskaan pety. Niinhän se tuttu sanonta menee.
Kuten monet vastaavat sanonnat, tämäkin taitaa olla väärässä. Pessimistin ja
optimistin ero on vain sen ajankohdan ero, jolloin toivo katoaa ja kohdistuu
uuteen kohteeseen. Pessimisti on kohdannut pettymyksensä jo ennen kuin mitään
tapahtuu. Optimisti pettyy tapahtuman jälkeen. Realisti on vain illuusioiden
vallassa luulotellessaan olevansa jotain näiden kahden ulkopuolelta. Toivoa ei
nimittäin pysty kukaan ihminen kuolettamaan. Onko se loppujen lopuksi hyvä,
että niin on? Kreikkalaisessa tarustossa mainitussa Pandoran lippaassahan tunnetusti
oli kaikki maailman vitsaukset, sairaudet ja kärsimys, mutta miksi siellä oli
niiden lisäksi myös toivo? Pandoran ja Eevan (se Aatamin kylkiluusta tehty)
välillä on muuten kiehtova yhdenkaltaisuus. Molemmat päästivät kärsimyksen
maailmaan vailla täyttä ymmärrystä tekonsa seurauksista.
Olen viime aikoina huomannut olevani parantumaton optimisti,
ainakin jos lasken pettymysten määrää kahlatessani keskusteluketjuja
sähköisellä kirkonmäellä Kotimaa24.fi –sivustolla. Jotain olen ilmiselvästi
odottanut ja toivonut, kun kerran pettynyt olen. Kristinuskon konservatiivi-siiven
luolassa on niin pimeää, ettei minun vajavainen järki pysty sitä läpäisemään.
Jos helvetti olisi olemassa, niin siellä olisi yksi huone pyhitetty ko.
nettisivuille. Se voisi olla sen huoneen naapurissa, missä esitetään
nonstoppina Shirley Temple –elokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti