Olen aiemmin syyttänyt kristillisiä keskustelijoita
ylenpalttisesta turvautumisesta virheargumenttien käyttöön. Sittemmin olen
päässyt hahmottelemaan kaksi uudentyyppistä keskustelijaa. Kutsun niitä
”väistelijäksi” ja ”saippuapapiksi”. Heidän on vaikea hyväksyä sitä, että joku
keskeyttää sen omahyväisen rituaalin, joka esim. Kotimaa24-sivustolla on hyvin
yleistä. Sitä voidaan kutsua vaikkapa julkiseksi selkääntaputtamiseksi tai
sosiaaliseksi hieromiseksi (tätä ilmaisua siellä joku käyttikin)
Väistelijä on käärme. Häneen on mahdotonta osua
rationaalisuudella tai uskonnollisilla argumenteilla. Hän osaa vaihtaa
keskustelun fokusta vaivihkaa, kunnes epäjohdonmukaisuudet on suoristettu.
Yhtäkkiä keskustelu onkin vaihtanut näkökulmaa tai keskustelijoiden asemat ovat
kokonaan muuttuneet. Väistelijä on kuin velho, joka yrittää taikoa vastustajansa
hypnoosiin. Dialogin tunnusmerkkejä ovat, että mitään ei tarkoitettu niin kuin
on tulkittu ja aihetta vaihdetaan lennossa heti, kun arvot ja mielipiteet alkavat
terävöityä taikauskosta ja illuusioista kohti todellisuutta.
Väistelijäkin on mahdollista vangita järjen valokeilaan
riittävän pitkäksi aikaa, että voidaan julistaa hänen tappionsa. Silloin hän
degeneroituu joko ivallisuuteen ilman takana olevaa ajatusta, tai hänestä tulee
teologinen papukaija, joka hokee lähes sattumanvaraisesti kristillistä
terminologiaa.
Saippuapappi on sykofantti, joka muovaa todellisuuden
muistuttamaan kulloistakin ajatusmaailmaansa. Toisin sanoen hän vääristelee
faktoja, kunnes saa ne tukemaan arvojaan ja pyrkimyksiään. Hänkin turvautuu
viimeisinä keinoinaan joko hiljaisuuteen tai vihamielisyyteen, jos alkaa
näyttää siltä, että rationaalisuuden armoton paljastava silmä pakottaisi hänet
tunnustamaan jotain. Saippuapappi myös ikään kuin sulaa kesken keskustelun,
jonka jälkeen hän luo itsensä uudelleen vastaamaan dialogin uutta fokusta.
Sekä väistelijä että saippuapappi ovat erittäin alttiita
suuttumaan siitä, jos keskustelukumppani ilmoittaa olevansa kristinuskon
ulkopuolinen tulkitsija eikä hyväksy sellaisten uskonnollisten kategorioiden
käyttöä kuin ”synti” tai ”lankeemus”. Uskonnottomuus on heille kuin
henkilökohtainen loukkaus.
Minulle he edustavat kristittyjen kaikkein halveksittavinta
ryhmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti