Konservatismin patologiaa

Nuori lähisukulaiseni sai joululahjaksi jonkinlaisen hyvien tapojen ohjekirjan. Tuollaiset kirjalliset tekeleet ärsyttävät minua suunnattomasti, puhumattakaan heistä, jotka etiketin opettamisella rahastavat. En liioittele yhtään, kun sanon, että etikettikirja on elämälle mahdollisimman haitallinen heti vanhan testamentin jälkeen. Mietin tätä aihetta jokin aika sitten, kun kirjoitin erääseen lehteen artikkelin etiketistä ja hyvistä tavoista. Julkaisen artikkelin täällä blogissanikin sitten, kun ko. lehden alkuvuoden numero on ilmestynyt, joten en nyt kirjoita siitä enempää vaan muutaman sanasen itse sairaudesta.

Etiketti on yksi konservatismista lähtevistä lonkeroista. Käännetään suunta, ja huomaamme hyvien tapojen johtavan aina ja välttämättä konservatiivisiin arvoihin. Näihin arvoihin sisältyy rahan ja omaisuuden yliarvostaminen, joka voi näyttäytyä niin varallisuuden näyttämisenä kuin liioiteltuna vähättelynäkin sekä myös siten, että henkilö arvioi toisia varallisuuden kautta joko ihaillen tai moittien. Hän voi tehdä sen myös epäsuorasti siten, että hän asettaa tiettyyn taloudelliseen yhteiskuntaluokkaan kuuluville yleistyksenä tietynlaiset ominaisuudet.

Konservatiiviset arvot pyrkivät niin ikään säilyttämään sen hetkiset valtarakenteet. Yksilötasolla on kyse enemmän vallasta toiseen ihmiseen ja omanarvontunnosta, ts. omahyväisyydestä. Toisen ihmisen etiketin vastainen käytös koetaan henkilökohtaisena loukkauksena, ei tosin eettisesti vaan narsistisesti. Ei ole sattumaa, että etikettisäännöt asettavat velvollisuudet heikoille ja nuorille, mutta oikeudet vahvoille ja vanhoille. Molemminpuolinen kohteliaisuus on sanahelinää.     

Niin etiketti kuin konservatismi ovat sen vuoksi erityisen haitallisia, että ne tukahduttavat spontaania elämää ja siirtävät tekojen syyt pois järjen ja etiikan piiristä keksittyihin sääntöihin. Elämän naturalistinen päämäärä on elämän ylläpitäminen ja elämän levittäminen yhä laajemmalle. Siinä mielessä konservatismi on perverssiä eli hyvin pitkälle luonnotonta. Oma ajattelu on konservatiiville kauhistus. Hänelle on myös ominaista vaikeus erottaa eettinen toisen ihmisen huomioonottaminen kohteliaisuudesta. On suorastaan huvittavaa, että aika moni kuvittelee esimerkiksi nuorison tekemien rikosten ja järjestyshäiriöiden johtuvan siitä, että hyvät tavat ovat päässeet rapistumaan.

Konservatiivi on siten varsinainen elävä elämän antiteesi ja irvikuva, joka ironisesti usein myös näyttäytyy habitukseltaan menneen maailman jäänteenä, jota pitää koossa vain jääräpäisyys ja formaldehydi.