perjantai 2. joulukuuta 2011

Joulutortut vaarassa - Karppaajien syy!


Nyt karppaajat ovat sitten pilanneet joulunkin hamstraamalla kaiken voin. Eikö heille mikään riitä? ”Kuinka he kehtaavat?” kuten 7v tyttäreni sanoi, kun naapurit kuuntelivat musiikkia liian kovaa. Onkohan tämä ensimmäinen kerta, kun jonkin tuotteen loppumisesta syytetään kuluttajaa eikä kauppaa tai tuottajaa? Niin ne ajat muuttuvat.

Karppaajia lyödään nyt sanallisesti joka suunnasta, eikä siinä mitään. Lyödään yhdessä. Hölmöjä on hyvä aina joskus huudattaa. Aika ahtaalle ovat karppaajat joutuneet. Sen voi päätellä siitä, miten epätoivoista retoriikkaa he käyttävät. Natsivertailut osoittavat, että aivan viimeisellä rintamalla mennään mitä tulee vakuuttamisen keinoihin. Viimeaikaisin kova kohu on noussut, kun itäisessä Suomessa on suunniteltu lasten huostaanottoja sillä perusteella, että lapset on kotonaan pakotettu karppaamaan, ja heidän kasvunsa on häiriintynyt sen johdosta. Samankaltainen tilanne olisi, jos vanhemmat juottaisivat lapselleen viinaa säännöllisesti epäterveellisin seurauksin. Siitä johtuva huostaanotto tuskin nostaisi yhtä äänekkäitä vastalauseita.

En ole lukenut, että olisi tehty tutkimuksia siitä, keitä karppaajat ovat. Tältä minusta näyttää, en sano, että näin olisi. Luulisin, että kyseessä on nykyajan keskiluokkainen, muodollisesti koulutettu ja hyvin taloudellisesti pärjäävä ihminen, joka on vähän eksyksissä. Jokin heitä jäytää, mutta he eivät pysty tai uskalla viedä syyn etsimistä sen lähteelle asti. Heiltä puuttuu tieteellinen lukutaito, mitä sinänsä ei tietenkään voi vaatia kaikilta. Heillä rajoittunut ymmärrys yhdistyy aggressiiviseen itsen korostamisen ja pätemisen tarpeeseen, jolloin jälki on surullista. Heille on myös ominaista liioiteltu minän korostaminen ja oman arjen pyhittäminen sosiaalisessa mediassa ja netin keskustelupalstoilla. Joukossa on myös lapsiperheitä, joissa on iduillaan jonkinlaista yhteiskuntakriittisyyttä. Yhteiskuntakriittisyys on hyvä harrastus. Sitä voikin harjoittaa ainakin seuraavaan jouluun asti.  

Karppaajilla näyttäisi olevan myös havaittavissa marttyyri-syndroomaa, mikä ei hämmästytä yhtään, kun ottaa huomion liikkeen uskonnollisen luonteen. Nythän heillä on jo sellaista retoriikkaa, jossa he samaistavat itsensä sinne aivan marttyyrisen arvoasteikon yläportaille. Ongelma onkin, että kuinka siitä voi enää parantaa?

Vielä hetki karppaajan päiväunista. Kuvitelkaa jos Barabbas olisi ollut karppaaja. Kuinka Pontius Pilatus olisi silloin valinnut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti