Kovaa peliä Tampereella

Yksi viime aikojen omituisimpia uutisia on ollut, että Tampereella on Suojelupoliisi puuttunut islamin opetukseen koulussa ja toiminut välittäjänä lasten vanhempien ja koulun välillä. Muslimivanhemmat olivat hermostuneet, koska olivat katsoneet, että heidän lapsilleen annettava uskonnonopetus ei ole ollut koraanin mukaista. Aamulehden nettisivuilla olleen jutun mukaan opettaja oli mm. opettanut, että lapset voivat uskoa mihin haluavat, eivätkö vanhemmat saa puuttua siihen. Opettaja oli myös opettanut, että sianliha on sallittua ruokaa muslimeille, eikä hän ollut tiennyt keskeisiä asioita islamista, kuten päivittäistä viittä rukoilukertaa.

Supon puuttuminen tapaukseen on hyvin erikoista ja aiheuttaa kaiken laisia spekulaatioita. Aamulehden mukaan supo olisi saanut ”vihiä” asiasta ja siksi kiinnostunut asiasta. Toisaalla on uutisoitu, että Tampereen islamilainen yhteisö olisi ottanut supoon yhteyttä ja pyytänyt sitä mukaan selvittämään asiaa.

Ongelma on nyt ratkaistu siten, että islamilaisille uskonnontunneillte on palkattu islamin asiantuntija opettajan avuksi. Kun vanhempien ja koulun välillä on riitaa, niin luulisi tavallisen poliisin pystyvän turvaamaan koulurauhan, vaikka uhkaukset yltäisivätkin väkivallan tasolle. Supon rooli taas viittaisi siihen, että on ollut jokin kansallinen uhka. Jos on totta, että islamilainen yhteisö on ollut aktiivinen supon suuntaan, sekin viittaisi siihen, että he maltillisina haluavat estää sellaiset tapahtumat, jotka merkittävästi heikentävät kantasuomalaisten ja muslimien välisiä suhteita.

Toisaalta supo ilmeisesti pyrkii ehkäisemään myös yhteiskunnallisesti merkittävää viharikollisuutta. Ehkä näkyvissä oli uhka, että suomalainen ääriaines olisi puuttunut muslimien ja koulun väliseen vihanpitoon, toisin sanoen he olisivat saaneet siitä keppihevosen omiin tavoitteisiinsa. Mielenkiintoista spekulaatiota.

Minä jos kuka suhtaudun äärimmäisen kielteisesti kaikkeen uskonnolliseen indoktrinaatioon kouluissa. Uskonnon opetus pitäisi korvata elämänkatsomustiedolla sekä vertailevalla uskontotieteellä. Täytyy kuitenkin ihmetellä kohun keskellä olevan opettajankin tekemisiä. Jos kerran opetussuunnitelmaan sisältyy, että muslimit saavat opetusta omasta uskonnostaan, niin tekisi sitten työnsä neutraalisti ja kunnolla. Vaikuttaa nimittäin siltä, että tällä opettajalla on ollut aika paha asenneongelma. Tietämättömyyteen on turha vedota, kun kyseessä on aivan perusasiat.

Omilta kouluvuosilta muistan, että uskonnonopettajat (teknisen työn opettajien ohella) olivat kaikkein häiriintyneimpiä tyyppejä. Omat kokemukset luonnollisesti rajoittuvat vain puoleen tusinaan tapauksia. Yllättävää tietämättömyyttäkin opettajakunnasta todistetusti löytyy. Arvelen kuitenkin, että Tampereen tapauksessa on ollut kyse nimenomaan kristillisestä asennevammasta.